Puusepänteollisuus mielletään edelleen käsityöksi. Espoolaisyritys haluaa muuttaa tämän kuvan, sillä polven päällä tekeminen on menestymisen este.
Puuseppä Petri Koskinen vaihtaa hiomattomat pöydänjalat jigiin. Pian robotti jatkaa yksitoikkoista puuhaa, poistaa vanhaa lakkaa Aalto-pöytään kuuluvista jaloista.
Vaihtoon kuluu noin minuutti. Tämän jälkeen Koskinen käynnistää robotin ja jatkaa töitään muiden automaattikoneiden parissa.
Työ kuuluu urakkaan, jossa Puusepänliike Wooden kunnostaa 100 Finlandia-talon pöytää. Robotilla hiotaan pöydänjalkojen sisäpuolet, mikä on hidasta tehdä käsin.
”Kun on 30 vuotta tehnyt kunnostustyötä tietää, kuinka rankkaa on 400 pöydänjalan hiominen. Jokaiseen kuluu 10 minuuttia. Siinä vaiheessa sitä etsii kaikkia helpottamiskeinoja, mitä mieleen tulee”, toimitusjohtaja Ola Kukkasniemi kertoo.
Urakkaan menisi ihmiseltä noin 67 tuntia.
Mieleen tuli yhteistyörobotti eli cobotti. Se sopii entisöintihommiin paremmin kuin monelle nenä päähän. Sitä ei ohjelmoida, vaan liikeradat opetetaan kädestä pitäen. Ohjelmointi olisikin hankalaa, sillä vanhoista tuotteista ei ole kolmiulotteista geometriaa.
”Kaikki pyritään tekemään numeerisesti ohjatuilla koneilla.”
Cobotti on pyörinyt testikäytössä yli kuukauden, yhtäjaksoisesti 8–12 tuntia päivässä.
”Kokemukset ovat samanlaiset, millä cobotteja mainostetaan eli helpottaa ihmistyötä 40–60 prosentilla. Jos oikein hyvin menee, se poistaa 80 prosenttia ihmistyötä.”
Vaativat entisöintityöt on ollut Woodenin yksi tukijaloista kymmenien vuosien ajan. Liikevaihdosta merkittävin osa tulee mittatilauskalusteista, omia tuotteita valmistetaan muun muassa hukkapaloista.
Entisöintiasiakkaita ovat olleet Korkein hallinto-oikeus, Kansalliskirjasto ja Helsingin yliopisto. Omat tuotteet täydentävät valmistuskirjoa.
”Kaikki pyritään tekemään numeerisesti ohjatuilla koneilla. Pyrimme siihen, että kukaan ei enää viimeistele osia käsin. Silloin saadaan paras laatu ja toistotarkkuus.”
Yhden miehen firma on kasvanut 30 vuodessa yhdeksän henkilöä työllistäväksi. Kultakaivos se ei vieläkään ole, vuoden 2024 liikevaihto on noin 850 000 euroa ja liikevoitto lasketaan kymppitonneissa.
Kukkasniemi kertoo kahdesta käänteestä, mitkä ovat oikeastaan pakottaneet automaatioon. Kolmas murros on juuri nyt huulilla.
Seppä henkeen ja vereen
Kukkasniemi on tehnyt puusepäntöitä koko ikänsä. Harrastus alkoi kolmevuotiaana vaarin kanssa tehdyistä puutöistä, jolloin puukko tuli tutuksi.
”Kahdeksanvuotiaana oli selvää, että minusta tulee puuseppä. Kouluaikoina tein jo tilaustöitä tutuille.”
Valmistuttuaan puuteknikoksi 1990-luvun taitteessa Kukkasniemi meni töihin kolmen sisustusarkkitehdin perustamaan yritykseen. Yksi näistä oli isä Arto Kukkasniemi, kaksi muuta olivat Pekka Perjo ja Yrjö Wegelius.
Sistem oli jo tuolloin kansainvälisesti toimiva sisustusarkkitehtitoimisto, jolla oli suuria kohteita pankeista hotelleihin ja risteilyaluksiin.
”Koulussa olin ehtinyt innostua Autocadista ja opettaja neuvoi, miten piirretään kolmiulotteisia kuvia. Sistemillä oli kotimainen 3d-ohjelma, jota ehdin käyttää vähän aikaa”, Kukkasniemi kertoo.
Kukkasniemi lobbasi Autocadia Sistemille ja niin ohjelma hankittiin. Visualisointiin saatiin 3d Studion demoversio, ensimmäinen Suomessa.
”Silloin ei alalla ollut Autocad-käyttäjiä, visualisoinneista puhumattakaan. Vuokrasimme koneita, jotta saimme laskentatehoa. Teimme visualisointeja jopa Wärtsilälle.”
Uuden osaamisen myötä Sistem pärjäsi laman keskellä, jonka myötä käsin piirtäjät hävisivät.
Oma putka pystyyn
Intohimoinen puuseppä ei palkollisena viihtynyt neljää vuotta pidempään. Kukkasniemi perusti nykyisen yrityksensä vuonna 1994. Toiminta alkoi pienissä tiloissa silloisen Teknillisen korkeakoulun entisestä puulaboratoriosta ostetuilla monitoimikoneilla.
”Tein kaikkea ikkunanpokien kunnostuksesta lähtien. Kun sain yhden yrityksen saunatilojen penkit tehtäväksi, se tuntui isolta hommalta.”
Vuosituhannen vaihteen jälkeen Wooden voitti urakan Kansallisteatterin lämpiön kalusteista. Urakkaan kuului 40 pöydän lisäksi 120 jugendtyylistä tuolia, jotka piti valmistaa vuoden 1902 mallin mukaan.
”Silloin tajusin, että perinteinen käsityö on tullut päätökseen. Teimme niitä tuoleja lähes samoilla koneilla kuin sata vuotta aikaisemmin.”
”Työhön kului 40 kuutiometriä massiivitammea.”
Ensimmäinen tietokoneohjattu jyrsinkone tuli vuonna 2010. Ajankohta oli otollinen, kun samaan aikaan finanssikriisi pisti tilauksiin jarrua. Onneksi taskussa oli Pyhän Laurin kappelin voitettu urakka, kaikkien penkkien ja henkilökunnan kalusteiden valmistus.
”Työhön kului 40 kuutiometriä massiivitammea. Urakka pelasti meidät finanssikriisiltä.”
Ensimmäinen kone on mennyt vaihdossa uudempaan, nyt Woodenilla on kaksi viisiakselista jyrsinkonetta. Manuaalikoneita, kuten sirkkeleitä ja oikohöyliä käytetään lähinnä tukemaan automaattikoneiden työtä.
”Viimeiset viisi vuotta toiminnassamme on saanut aikaan sen, että pyrimme tekemään kaikki työt viisiakselisilla koneilla.”
Viisiakselisten koneiden etuna on joustavuus. Hyvin monet kappaleet pystytään tekemään lähes valmiiksi yhdellä kiinnityksellä, korkeintaan kahdella.
Mallit tulevat nykyään asiakkailta usein valmiiksi kolmiulotteisina. Työstöradat tehdään jyrsinkoneiden valmistajan, Homagin Woodwop -ohjelmalla. Ennen ajoa ohjelma simuloidaan työstökoneella.
Työstökoneet voidaan jättää yöksi hommiin. Sitä ennen huolehditaan, että paleteilla on tarpeeksi aihioita tehtäväksi. Timanttiterien ansiosta terät kestävät pitkätkin valmistussarjat.
Automaatio kääntää työn osuuden
Kukkasniemi esittelee Woodenin valmistamia Finnish Design shopissa myynnissä olevia puisia design-tuotteita.
”Ennen automaatiota näiden tekeminen ei ollut mahdollista. Nyt nämä ovat tuotteita, jotka voi jättää parhaalle pöydälle.”
Osa omista tuotteista, kuten saarnipuusta valmistetut rasiat, on tehty ylijäämäpuusta, joka muuten olisi mennyt polttoon.
”Perinteisessä puusepänteollisuudessa materiaalikustannus on 20 prosenttia, loput on työtä. Automaatio kääntää luvut päinvastoin. Miksi kannattaisi tuottaa halpamaassa”, Kukkasniemi kysyy.
Hän kertoo Ranskasta, jossa valtio on käynnistänyt 50 miljardin euron ohjelman, jolla muun muassa tuetaan teollisuuden paluumuuttoa takaisin maahan.
”Kun Venäjällä Nokian renkaat loppui, siirrettiin tehdas Romaniaan. Mitä tapahtuu elektroniikkateollisuudelle, kun Kiina hyökkää Taiwaniin? Ei tuotantoa toista kertaa kannata viedä Kiinaan.”
Alla olevalla videolla Kukkasniemi kertoo kokemuksia robotisoinnista.
Kotimaisuudella on nykyään suuri merkitys.
”Meidän asiakaskunnasta 100 prosenttia haluaa, että työ tehdään Suomessa.
Automatisointi on Kukkasniemen mukaan ainoa mahdollisuus pärjätä.
”Puusepänteollisuudessa kiertää vihreiden koneiden vitsi. Valoja sammutellaan yrityksistä, joissa on vanhat koneet. Jatkajia ei tahdo löytyä.”
Vihreät koneet ovat yleensä kymmeniä vuosia vanhoja. Sama ilmiö on tuttu myös konepajoissa, jos investoinnit on laiminlyöty. Niiden pudotuspeli alkoi vain jo 10 vuotta aiemmin.
Katso, ilman käsiä!
Kukkasniemi esittelee tuotteita, jotka on valmistettu muutamassa tunnissa ilman ihmisen luovaa prosessia. Nämä tehtiin Woodenin isännöimässä Mosaic-työpajassa, johon osallistui osaajia kuudesta eri maasta.
Osallistujien tehtävä oli luoda tekoälyn avulla kuva, jota hyödynnetään tuotteen suunnittelussa. Aikaa tälle annettiin tunti.
”Tekoälylle annettiin käsky suunnitella kuva. Sen jälkeen kuva on tuotu ohjelmistoon, joka tekee mallin syvyystiedon kuvan perusteella. Siitä tehdään työstöohjelma ja jyrsinkone jyrsii tuotteen.”
Koko ketjuun ei ole tarvittu teollista muotoilijaa eikä puuseppää, vaan osaava koneenkäyttäjä. Näin syntyivät riipus ja retkikäyttöön tarkoitettu lasta-lusikkayhdistelmä.
”Tekoälyn hyödyntäminen on pelottava ja mielenkiintoinen ajatus yhtä aikaa. Kun se on mahdollista, se otetaan käyttöön. Jos et sitä tee, joku muu tekee.”
Digitaalinen työnkulku ja automaatio nostaa valmistuspotentiaalin uuteen luokkaan.
”Se mahdollistaa vaikka joulukoristeiden valmistamisen jätepuusta.”
Mallia Kanadasta
Puusepänteollisuusyrityksissä on paljon mikroyrityksiä, mutta se ei ole ainoa automaation hidaste.
”Tämä on tosi matalasti koulutettu ala”, Kukkasniemi kertoo.
Insinöörikoulutusta saa vain Lahdessa, teknikkokoulutus on loppunut muillakin aloilla. Korkeakoulut kouluttavat vain puunjalostajia prosessiteollisuuteen.
”Jos koulutus ei ole ajan tasalla, ei meillä ole ketään, joka käyttää koneita, vaikka tekoäly tekisi ohjelmat valmiiksi.”
Kanadassa on kaksi ammattikoulua, joiden keskellä on tutkimuskeskus. Toisesta koulussa koulutetaan työntekijöitä teollisuuteen, toisesta oppilaat jatkavat puualan opintojen jälkeen opiskelua muotoilijoiksi tai insinööreiksi.
Tutkimuskeskus tekee vain teollisuustoimeksiantoja, johon oppilaitosten opiskelijat osallistuvat 15 dollarin tuntipalkalla. Lupaus yrityksille on kova, yhdelle sijoitetulle eurolle luvataan neljä takaisin.
”Tämä on toiminut pitkään, kampus on perustettu 65 vuotta sitten ja tutkimuslaitos on 40-vuotias.”
Kukkasniemi kokoustaa kanadalaisten, TEMin ja Sitran kanssa tammikuun lopulla jolloin mietitään, voisiko Kanadan mallia soveltaa Suomessa.
”Euroopassa ei ole yhtään tällaista.”
Mitä seuraavaksi?
Kukkasniemi veti yritystään yksin vuodenvaihteeseen 2023/2024 saakka. Silloin osakkaaksi tuli Aku Numento.
Kukkasniemi kokee, että 30 vuodessa hän ei ole saanut tarpeeksi aikaiseksi.
Automaatioon tarvitaan myös tietotaitoa. Sitä on puusepänteollisuudessa vähän jaettavaksi.
”Tietoa ei siirry sukupolvelta toiselle. Ala on virheherkkä, koska luonnonmateriaalit tuovat lisää muuttujia mukaan. On huolehdittava ergonomiasta, muotoilusta, materiaaleista ja niiden lujuuksista.”
Automaation käyttöönottoa on hidastanut myös se, että firmaa on pyöritetty tulorahoituksella.
”Toinen viisiakselinen kone saadaan maksettua, jolloin tulee rahaa enemmän käyttöön”, Kukkasniemi kertoo.
Se tulee mahdollistamaan kenties oman robotin hankinnan. Nyt käytössä ollut cobotti lähtee kokeilujakson jälkeen maahantuojalle. Sopivuutensa se on jo näyttänyt.
”Robotti kannattaa valjastaa niihin hommiin, mitkä on kaikkein tylsimpiä työntekijöiden suorittaa.”
Mitä robotisointi maksaa?
Universal Robotsin kumppanin, Machine Toolin Juho Liljamo muistuttaa, että pienemmätkin yritykset pystyvät hyötymään robotisaatiosta. Hän antaa robottisolulle hinta-arvion neljän vuoden leasingsopimuksella.
"Tällaisen robotti-investoinnin tuntikustannus yhden vuoron tuotannossa on luokkaa 10–15 euroa tunti. Jos tehdään kahta vuoroa niin kulut eivät kasva vaan tuntikustannus puolittuu", Liljamo kertoo.
"Tärkeintä on ymmärtää, että robotiikan käyttöön ottaminen ei tarvitse isoja alkuinvestointeja. Esimerkiksi rahoituksen avulla hankittu robotti voi tuottaa positiivista kassavirtaa jo ensimmäisestä käyttökuukaudesta alkaen."
