Uutiset ja blogit

Onko mahdollista syödä kakku ja säästää eli rakentaa kulkupeli, joka paitsi menee kovemmalla vauhdilla kuin aiemmat, mutta kuluttaa vähemmän polttoainetta?

Airbus Helicoptersin Racer pyrkii juuri tähän. Prototyyppihelikopteri teki ensilentonsa viime vuoden keväällä. Yhdeksän lentotunnin ja seitsemän lennon jälkeen se ylitti alkuperäisen 220 solmun (407 km/h) nopeustavoitteensa.

Ennätyslennollaan kone päästeli 227 solmua eli 420 km/h. Se on helikopterille todella paljon: helikopterien virallinen nopeusennäys on 400,87 km/h ja epävirallinen 463 km/h.

Jälkimmäinen saavutettiin Sikorskyn X2 -demonstraattorilla, jossa on kaksi pääroottoria ja yksi vaakasuuntaan työntävä potkuri.

Airbus Racerin teknologinen ratkaisu on hieman samanlainen. Siinä on yksi pääroottori, kaksi työntävää potkuria sekä nostovoimaa vaakalennossa tuottavat siivet. Eräänlainen kopterin ja kiinteäsiipisen ilma-aluksen hybridi siis.

”Voimme tehdä pystynousun pienistä tiloista, ja kun olemme erossa esteistä, käytämme potkureita”, kertoo Racer-projektin toisena koelentäjänä toimiva Olivier Gensse.

Tekniikka&Talous haastatteli Gensseä Airbus Summit -tapahtuman yhteydessä Toulousen lentoasemalla.

”Kiihtyvyys on valtava, ensimmäistä kertaa helikopteria lentäessäni olen ollut tällä lailla istuimessani”, Gensse kuvailee, kuinka kiihtyvyys painaa lentäjää selkänojaa vasten.

Vaikka potkurit lisäävät kopteriin monimutkaisuutta, lentäjän mukaan ohjaamiseen tottuu nopeasti. Potkurit pyörivät vakionopeudella, ja niiden lapakulmien säätö on integroitu roottorin lapakulmia kontrolloivaan noususauvaan.

Pystysuoran nousun jälkeen roottorin lapakulmia pienennetään, jolloin sen aiheuttama ilmanvastus pienenee, ja vaakalennossa pääosa työntövoimasta tulee potkureista. Nostovoimasta 220 solmun nopeudessa 51 prosenttia tulee pääroottorista, 49 prosenttia siivestä.

Siivissä ei ole ohjaussiivekkeitä, mutta nostovoimaa lisäävät laipat kyllä.

”Toki siellä on automaatiota takana. Pienissä nopeuksissa potkureita käytetään kumoamaan [pääroottorin] vääntömomentti, mutta se ei ole lentäjän asia”, Gensse kertoo.

Perinteistä pyrstöroottoria ei siis Racerissa tarvita. Potkureita taas voidaan käyttää myös jarruttamaan kopteria ilmassa.

”Voin tulla kahdensadan solmun nopeudella, mikä on helikopterille todella paljon, lähelle lentoasemaa ja sitten käyttää potkureita pysäyttämään Racerin ilmassa ja muuttamaan sen helikopteriksi aivan viime hetkellä. Helikopteri ei sakkaa ja marginaalia on paljon, joten se on hyvin turvallista.”

Jos perinteisen helikopterin kaasuturbiinit vikaantuvat, lentäjä voi suorittaa autorotaation eli laskun, jossa pääroottori pyörii vain ilmavirran voimalla.

Genssen mukaan Racer on tässä suhteessa puhdasverinen helikopteri: kaasuturbiinien ja pääroottorin välillä olevasta vaihdelaatikosta on suora mekaaninen yhteys potkureihin, eli turbiinit ovat myös potkurien voimanlähde.

”Autorotaatiossa potkuritkin pyörivät, mutta niiden vääntömomentti on asetettu nollaan. Silloin käytetään vain pääroottorin energiaa, eli Racer olisi molempien moottorien vikaantuessa ehdottomasti helikopteri.”

Gensse uskoo, että tavallista helikopteria lentänyt lentäjä kykenee tottumaan Racerin ohjaamiseen 10–15 minuutissa.

”Se on hyvin samanlainen kuin helikopteri. Helikopterilentämisen ja kiinteäsiipisenä koneena lentämisen välillä on paljon marginaalia. Jos potkurien työntövoimaa käyttää liian myöhään tai liian aikaisin, sillä ei ole vaikutusta.”

Seuraavaksi Racerilla aiotaan testata taloudellista lentämistä käytännössä niin, että turbiineista toinen sammutetaan lennon aikana ja lentoa jatketaan yhdellä moottorilla.

”Konetta ei ole tehty rikkomaan ennätyksiä vaan osoittamaan, että helikopterien lentotehtäviä voidaan tehdä nopeasti. Jos vauhtia vielä kasvatetaan, polttoaineenkulutus ei pysy odottamallamme tasolla”, perustelee koelentoinsinööri Dominique Fournier.

Tavoitteena on, että Racer kuluttaisi noin 20 prosenttia vähemmän polttoainetta kuin samassa painoluokassa olevat nykyhelikopterit.

Mikäli prototyypin perusteella kehitetään joskus sarjatuotantoon menevä ilma-alus, potentiaalisia tehtäväprofiileita voisivat olla esimerkiksi ne lääkintähelikopterien tehtävät, joissa ihmishenki riippuu nopeasta hoitoonpääsystä.

Airbus Summitin muuta antia:

VTT on kehittänyt uuden menetelmän, jonka ansiosta ligniiniä voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin biopohjaisissa tuotteissa. Ligniini voisi korvata fossiilisia kemikaaleja ja materiaaleja esimerkiksi hartsisovelluksissa sekä energiavarastoinnin ratkaisuissa.

Ligniini on puukuitujen luonnollinen sidosaine, jota syntyy muun muassa sellunvalmistuksen sivuvirtana, kun se erotetaan puukuidusta prosessin aikana. Noin 20–30 prosenttia puusta on ligniiniä.

Nykyisin ligniini päätyy selluntuotannossa osaksi kemikaalikierron mustalipeää, eikä sitä erotella erikseen talteen. Se poltetaan pääasiassa bioenergian tuottamiseksi, vaikka ligniinillä olisi merkittävää potentiaalia myös materiaalien ja kemikaalien uusiutuvana raaka-aineena.

Tällä hetkellä kaupallisesti saatavilla olevaa ligniiniä on kuitenkin haastavaa hyödyntää sellaisenaan eri käyttökohteissa, sillä se vaatii usein muokkaamista.

VTT:n kehittämässä menetelmässä ligniini voidaan eristää sellaisessa muodossa, että se on suoraan hyödynnettävissä erilaisissa sovelluksissa ilman kallista jatkokäsittelyä. Elinkaarianalyysin perusteella prosessi tuottaa myös vähemmän kemikaalijätettä kuin perinteiset ligniininsaostusmenetelmät, mikä tekee siitä ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon.

Säilyy jauhona

Projektissa kehitetty ligniini käyttäytyy poikkeuksellisen hyvin korkeissa lämpötiloissa. Uudella teknologialla talteen otettu ligniini on stabiili eikä kuohu hiillostuksen aikana, toisin kuin kaupallinen ligniini. Tämän ansiosta ligniini säilyy irrallisena jauhona myös kuumennuksen jälkeen. Tämä on merkittävä etu kovahiilen jatkojalostuksessa: aikaa vievä ja energiaintensiivinen jauhatusvaihe voidaan kokonaan ohittaa.

“Ensimmäisten tulosten perusteella kovahiili toimii yhtä hyvin litiumioniakuissa kuin kaupallinen kovahiili. Tulokset ovat hyvin lupaavia erilaisiin energiavarastointisovelluksiin,” VTT:n tutkimuspäällikkö Katariina Torvinen sanoo tiedotteessa.

VTT:n kehittämä menetelmä on syntynyt osana Business Finlandin rahoittamaa kaksivuotista Smart Recovery -hanketta, jonka tavoitteena oli edistää suomalaisten teollisuusalojen siirtymää biopohjaisiin ratkaisuihin vauhdittamalla ligniinin kaupallistamista ja mahdollistamalla uusien ligniinipohjaisten tuotteiden ja materiaalien pääsy markkinoille.

Hankkeen rahoittajina ovat toimineet Business Finlandin lisäksi myös yrityskonsortion jäsenet: Metsä Fibre, Fortum, Chempolis, LignEasy, Andritz, Natural Element, Prosolve ja Prefere Resins.

Konepajayhtiö Valmet kertoo, että se suunnittelee uudistavansa toimintamalliaan lisätäkseen tehokkuutta ja palvellakseen asiakkaitaan paremmin elinkaarilähestymistavan avulla.

Valmet kertoi tilinpäätösjulkistuksensa yhteydessä helmikuussa käynnistävänsä työn strategian uudistamiseksi. Liiketoimintojen uudelleenjärjestelyn rinnalla yhtiö tulee vähentämään merkittävän määrän työpaikkoja maailmanlaajuisesti.

Valmet arvioi, että toimintamallin muutos johtaisi enintään 1 150 roolin vähennykseen sen yli 19 000 roolista maailmanlaajuisesti. Nämä vähennykset vaikuttavat vain toimihenkilöihin.

Vähennysten odotetaan olevan Suomessa enintään 395 työntekijää yhteensä noin 4 800 toimihenkilöstä, ja muissa maissa enintään 755 työntekijää noin 9 200 toimihenkilöstä.

Vastaavien vuotuisten kustannussäästöjen arvioidaan olevan noin 80 miljoonaa euroa. Säästöjen oletetaan toteutuvan täysimääräisesti vuoden 2026 alusta.

Ehdotettu organisaatiorakenne ja mahdolliset vähennykset ovat ehdollisia neuvotteluille useissa Valmetin toimintamaissa.

Valmetin toimitusjohtaja Thomas Hinnerskov luonnehtii, että toimintamallin muutos tulee johtamaan viime vuosina tasaantuneiden keskeisten taloudellisten tunnuslukujen kuten orgaanisen kasvun, vertailukelpoisen käyttökatteen ja sitoutuneen pääoman tuoton parantumiseen.

”Lisäksi, koska sellu- ja paperiteollisuuden markkina-aktiviteetti on edelleen vähäistä, meidän on varmistettava, että toimintamallimme toimii tehokkaasti myös haastavissa markkinatilanteissa”, Hinnerskov sanoo tiedotteessa.

”Myös yleiskustannuksemme ovat kasvaneet suhteessa liikevaihtoomme viime vuosina, ja haluamme parantaa sekä kustannustehokkuuttamme että kustannuskilpailukykyä koko toiminnassamme.”

Uudet liiketoiminta-alueet

Toimintamallin uudistuksen myötä Valmet suunnittelee jakavansa toimintansa viiteen liiketoiminta-alueedeen, jotka ovat Automaatioratkaisut, Virtauksensäätö, Sellu, energia ja kiertotalous, Pakkausmateriaalit ja paperit sekä Pehmopaperit.

Valmet suunnittelee integroivansa nykyiset maantieteelliset alueensa näihin ehdotettuihin liiketoiminta-alueisiin.

Näiden rinnalla liiketoiminta-alueita tukisivat erilliset Latinalaisen Amerikan yksikkö ja Kiinan edustaja. Latinalaisen Amerikan yksikön tehtävänä on etenkin metsäteollisuusyhtiö Araucolle Brasiliaan toimitettavan projektin toteutus.

Lisäksi Valmet suunnittelee tehokkuuden lisäämiseksi perustavansa Globaali toimitusketju -yksikön ja uudistavansa konsernitoimintonsa.

Globaali toimitusketju -yksikkö tukisi kustannuskilpailukyvyn parantamista optimoimalla ja hyödyntämällä Valmetin maailmanlaajuista mittakaavaa hankinnassa ja tuotannossa.

Muita ehdotetun toimintamallin toimintoja ovat Henkilöstö, viestintä ja kulttuuri, Talous; Strategia ja transformaatio sekä Lakiasiat.

Hurrikaanien määrä Karibianmerellä on pääosin lisääntynyt ainakin edelliset 5700 vuotta, selviää saksalaisten geotieteilijöiden uudesta tutkimuksesta. Eberhard Gischlerin johtama ryhmä teki päätelmänsä Belizessä sijaitsevan 125 metriä syvän Suuren sinisen aukon pohjasta poratusta 30 metriä pitkästä sedimenttinäytteestä – kirjaimellisesti siis pohjamudasta, lehdistötiedotteessa kerrotaan.

Saksalaistutkimus antaa valoa kysymykseen, joka on askarruttanut geotieteen ja ilmatieteen tutkijoita jo pitkään. Miten trooppisten myrskyjen määrä on vaihdellut maailmassa pitkien ajanjaksojen kuluessa?

Vastaus osoittaa, että lisääntyvien trooppisten myrskyjen uhka on totta – ainakin näissä osissa Atlanttia eli Karibianmeren länsipuoliskolla. Suuren sinisen aukon lähistölle osuneiden hurrikaanien määrä on suurin piirtein tuplaantunut reilun 5000 vuoden aikana noin kahdeksasta vuosisadassa noin 15:een.

Myrskyt yhdessä paikassa saattavat tosin tässä tapauksessa olla poissa toisesta paikasta. Saksalaistutkijat otaksuvat, että syynä myrskyjen lisääntymiseen Karibialla on pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeen (itcz) palaaminen lähemmäs päiväntasaajaa kesäisin.

Pasaatituulten kohtaamisvyöhyke tarkoittaa maailman ympäri kulkevaa ohuehkoa nauhaa, jossa pohjoisen pallonpuoliskon koillispasaati ja eteläisen pallonpuoliskon kaakkoispasaati törmäävät toisiinsa. Ilmalla ei ole muuta tietä kuin ylös, mikä synnyttää matalapaineen ja voimakkaita ukkosia.

Kohtaamisvyöhykkeen sijainti aaltoilee vuodenaikojen mukana: pohjoisen pallonpuoliskon kesällä pohjoisemmas sekä päinvastoin. Pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeen säähäiriöt toimivat siemenenä suurimmalle osalle vaikkakaan ei kaikille trooppisille hirmumyrskyille maailmassa.

Mitä hyvänsä hurrikaanien määrälle on tapahtunut tai ollut tapahtumatta Karibianmeren ulkopuolisilla merialueilla, joka tapauksessa selvää on, että muutos vuosituhansien aikana ei liity millään tapaa ihmiskunnan toimintaan. Syyt ovat luonnollisia.

Jos Gischlerin ryhmän selitysmalli pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeestä osuu oikeaan, olisi lisääntyneisiin hurrikaaneihin Karibialla syynä itse asiassa ilmaston lievä viileneminen edellisten muutaman vuosituhannen aikana edellisen jääkauden jälkeisenä aikana.

Tämä lievä viileneminen ja sen ajama itcz-vyöhykkeen palaaminen lähemmäs päiväntasaajaa on tapahtunut Maan kiertoradan lievien muutosten vaikutuksesta ennen nykyistä kasvihuonekaasupäästöjen ajamaa rajua lämpenemistä.

Kenties yllättäen säätieteilijät eivät odota ilmaston nykyisen lämpenemisen globaalisti lisäävän trooppisten hirmumyrskyjen eli hurrikaanien ja taifuunien määrää. Myrskyt muuttuvat kuitenkin rajummiksi, kun kuumempi merivesi tarjoaa enemmän energiaa.

Paikallisesti Atlantilla tilanne saattaa olla toinen. Hurrikaanien lisääntyminen Atlantilla edellisten muutaman vuosikymmenen aikana näkyi erittäin räikeästi myös Gischlerin ryhmän aineistossa.

Hurrikaanit sekoittavat merenpohjan ”vuosirenkaat”

Belizen rannikon edustalla Keski-Amerikassa sijaitseva, 125 metriä syvä ja noin 300 metriä leveä Suuri sininen aukko ei ole maailman syvin omassa lajissaan eli niin sanottujen sinisten aukkojen joukossa. Se kunnia kuuluu eräälle toiselle Belizestä löytyvälle aukolle, jonka pohjalle on ainakin 420 metriä ja kenties enemmänkin – pohjaa ei ole vielä löydetty.

Visuaalisen näyttävyytensä takia Suuri sininen aukko lienee kuitenkin lajissaan maailman kuuluisin.

Tästä aukosta porattu 5700 vuoden aikasarja on pisin trooppisten myrskyjen vuotuinen aikasarja maailmassa, Gischler ja kollegat kirjoittavat tieteellisessä artikkelissaan.

Siniset aukot ovat meriveden täyttämiä äkkisyviä, osapuilleen ympyrämäisiä muodostelmia. Useimmiten ne sijaitsevat meren pohjassa matalan veden ympäröiminä, mutta joskus sininen aukko voi olla myös maan ympäröimä lampimainen merivesialue, joka on yhteydessä mereen tunnelien kautta kallion läpi. Geologisesti siniset aukot ovat doliineja eli karstiaukkoja eli kalkkikiveen syöpyneitä rapautumaonkaloita.

Koska sinisten aukkojen seinämät ovat niin jyrkät, pohjalle vajonnut muta saa kerrostua rauhassa meren myllerryksiltä, ja sedimenttiin muodostuu viivakoodimainen vuotuinen kuvio kuten puiden vuosirenkaisiin.

Koska Suuren sinisen aukon ympärillä on merta, sen pintaosat eivät ole kuitenkaan eristettyjä merenkäynniltä. Juuri tähän perustuu myös saksalaistutkijoiden sedimenttianalyysi.

Kun lähiseudulle osuu hurrikaani, aallokko nostaa veteen paljon enemmän ja paljon karkeampijakoista maa-ainesta kuin veden joukossa yleensä on. Kun tämä aines vajoaa reiän pohjalle, se tallentuu sinne. Normaaleista vuosilustoista poikkeavat myrskykerrostumat erottuvat kairauksessa räikeästi.

5700 vuoden aikamittakaava Gischlerin kairauksissa selittyy Suuren sinisen aukon historialla. Vuosilustoanalyysi paljasti, että juuri 5700 vuotta sitten merenpinta oli noussut riittävän korkealle, niin että reiän pinta pääsi vapaasti yhteyteen ympäröivän meren kanssa.

7200–5700 vuotta sitten yhteys meriveteen oli olemassa, mutta aukkoa ympäröi pikemminkin mangrovesuo kuin avoin meri. Tämä on voitu päätellä sedimentoitumisnopeudesta, joka oli selvästi suurempi kuin myöhempinä vuosituhansina, tutkijoiden tieteellisestä artikkelista selviää.

7200 vuoden takaista varhaisempana aikana mitään yhteyttä mereen ei ollut, koska jääkaudella ja vielä jonkin aikaa sen jälkeen merenpinta oli liian matalalla. Ilman yhteyttä meriveteen sedimentoitumisvauhti jäi vain kahdestoistaosaan nykyisestä.

5700 vuoden ajalta löytyi kaikkiaan 574 trooppista myrskykerrostumaa eli keskimäärin noin yksi kymmenessä vuodessa.

Tieteellisen artikkelin ensimmäisenä kirjoittajana on mainittu Dominik Schmitt. Tämä maininta tarkoittaa yleensä suurinta käytännön tutkimusvastuuta. Tieteellinen artikkeli on julkaistu Science Advances -lehdessä, ja se on vapaasti luettavissa.

Etelä-Tyynenmeren maanantain maanjäristyksen alueella sijaitsee vulkaaninen Tofuan saari, jonka pelätään purkautuvan räjähdysmäisesti.

Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitoksen mukaan Etelä-Tyynellämerellä tapahtui maanantaina voimakas järistys, jonka magnitudi oli 7,1. Järistyksen kerrotaan tapahtuneen merellä noin 16 kilometrin syvyydessä. Tyynellämerellä sijaitsevassa Tongan saarivaltiossa annettiin tsunamivaroitus maanjäristyksen jälkeen.

Tongalle kuuluva Tofuan saari koostuu pääasiassa suuresta kalderasta, joka syntyi miljoonia vuosia sitten voimakkaasta tulivuorenpurkauksesta. Kalderan seinämät nousevat puolen kilometrin korkeuteen merenpinnasta, ja sen keskellä on syvä kraatterijärvi, jonka halkaisija on noin kolme kilometriä. Kalderan pohjoisosassa on tulivuoren kartio Lofia.

Saaren tulivuori on aktiivinen, ja se on savunnut Nasan satelliittikuvien perusteella jo vuonna 2022, tiedeuutissivusto Live Science kertoo.

– On todellinen uhka, että Lofia voi purkautua räjähdysmäisesti, aivan kuten Hunga Tonga vuonna 2022, Nasan tutkijat kirjoittivat lokakuussa 2024.

Tuhoisa purkaus vuonna 2022

Tofua kuuluu vulkaanisesti aktiiviseen Ha’apai-saariryhmään Tyynenmeren ja Indo-Australian laattojen rajalla. Ha’apain kuuluisin tulivuori on Hunga Tonga, joka purkautui rajusti tammikuussa 2022.

Hunga Tongan purkauksen paineaalto tuntui ympäri maapallon, ja se aiheutti yli metrin korkuisen tsunamin, joka pyyhkäisi pois läheisen saaren. Tofuan saarelle tsunamiaallot vyöryivät jopa yli 40 metriä korkeina. Purkaus peitti Tongan 1–2 senttimetrin paksulla tuhkakerroksella.

Hunga Tongaan verrattuna Tofua on hiljaisempi. Savunpurkaukset kuitenkin muistuttavat sen aktiivisuudesta, ja Nasan mukaan sitä on syytä seurata tarkasti.

Tofuan saarella on tapahtunut ainakin 12 tulivuorenpurkausta vuoden 1774 jälkeen. Viimeisin purkaus alkoi vuonna 2015, ja teknisesti ottaen se on edelleen meneillään. Purkaustoiminta on kuitenkin vähentynyt toukokuun 2024 jälkeen.

Omalaatuinen kansantaru

Tofuan saareen liittyy omalaatuinen ”loistavan anuksen” kansantaru, joka selittää sen läheisen Kaon saaren syntytarinan. Amerikkalainen antropologi Edward Winslow Gifford kirjoitti tarun paikallisten asukkaiden kertomien perimätietojen pohjalta.

Gifford julkaisi tarinan vuonna 1924 kirjassaan, joka käsittelee tongalaisia myyttejä. Siinä Tofuasta ja Kaon synnystä kerrotaan vapaasti suomeksi käännettynä näin:

”Kolme jumalolentoa Samoalta – Tuvuvata, Sisi ja Faingaa – juonittelivat varastaakseen Tofuan. Niinpä he repivät korkean vuoren juuriltaan, ja paikan valtasi suuri järvi. Tämä raivostutti tongalaiset jumalat, ja yksi heistä, Tafakula, päätti yrittää pysäyttää varkaat. Hän seisoi Luahakon saarella ja kumartui näyttääkseen anuksensa. Se loisti niin kirkkaasti, että samoalaiset jumalolennot säikähtivät suunnattomasti, sillä he luulivat auringon nousevan, jolloin heidän katala tekonsa paljastuisi. Siksi he pudottivat vuoren lähelle Tofuaa ja pakenivat Samoalle. Vuoresta tuli Kaon saari.”

Tarina ei kerro, miksi Tafakulan peräaukko loisti niin kirkkaana.

Riidassa puhuttiin alun perin isoista rahoista, koska riidan kohdekin oli ollut varsin hintava.

Asiakas, jota tässä jutussa kutsutaan Katiksi, oli ostanut Mercedes-Benz C 63 AMG -henkilöauton 79 995 eurolla.

Autolla oli ikää seitsemän vuotta, ja sen matkamittarilukema oli kaupantekohetkellä 78 000 kilometriä. Kauppaa rahoitettiin osamaksusopimuksella.

Kun Kati runsaan vuoden kuluttua yritti myydä autoa toiselle liikkeelle, se paljastui kolaroiduksi. Hänen mukaansa liike piti autoa tästä syystä arvottomana.

Katille tieto tuli yllätyksenä. Kolaritiedosta sisuuntuneena hän meni alkuperäisen liikkeen pakeille, siis sen, joka oli auton hänelle myynyt.

Kati teki selväksi, että kauppa on purettava. Hän vaati lähes koko kauppasummaa takaisin. Hieman hän suostui tinkimään koko summasta, koska oli ehtinyt ajaa autollaan noin 20 000 kilometriä.

Myyjä tarjosi hyvitykseksi 1000 euroa, joka löi Katin ällikällä. Tuhat euroa!

Lähes 74 000 €

Koska autoliike ei suostunut purkamaan kauppaa ja osapuolten välinen näkemysero oli yli 70 000 euron suuruinen, Kati halusi asiaan kuluttajariitalautakunnan näkemyksen.

Kati kertoi lautakunnalle vaativansa myyjäliikkeeltä kaupan purkamista, jolloin myyjän tulisi maksaa 73 687,20 euroa.

– Auton hinta vastasi kolaroimattoman auton hintaa, eikä myyjä ollut kertonut asiasta, ratkaisupyynnössä sanotaan.

Hän kertoi lisäksi, että auton takarenkaat ovat kuluneet voimakkaasti, ja rengasliike oli todennut vielä, että takavanteet olivat kierot.

Kati tuntui tietävän, että lautakunta arvostaa kaikkea mahdollista kirjallista aineistoa, joten hän liitti ratkaisupyyntöönsä auton historiaraportin, viestinvaihtoa sekä auton myynti-ilmoituksen.

”Normaali kolhu”

Myyjäliike kiisti Katin vaatimuksen. Myyjän tietojen mukaan kyse ei ollut merkittävästi autoon vaikuttavasta vaan helposti korjattavasta vauriosta.

– Tärkeintä on, että auto on korjattu asianmukaisesti. Ilmeisesti kyse on normaalista parkkipaikkakolhusta. Tällaiset vauriot ovat hyvin yleisiä eivätkä vaikuta auton arvoon, vastauksessa sanotaan.

Myös autoliike pystyi tarjoamaan liitteen sanojensa tueksi. Se oli esimerkkilaskelma vastaavan kolaroinnin aiheuttamien vaurioiden korjaamisesta. Hinta-arvio etuvalon, etupuskurin ja coolerin vaihdosta asettui 7 718 euroon.

Renkaat ja vanteet

Lautakunta lähti taas kerran liikkeelle ostajan aiheellisista odotuksista; onko auton kunto ollut sellainen kuin sen iän ja sillä ajettujen kilometrien perusteella voi olettaa.

Sekin kerrattiin, ettei myyjä vastaa vioista, jotka johtuvat ajoneuvon normaalista kulumisesta. Arvioinnissa otetaan aina myös huomioon, onko ajoneuvon hinta yleisen hintatason mukainen.

Kati oli painottanut, että auto oli myyty kolaroimattomana ja hinta oli sen mukainen. Myyjäliike taas oli vähätellyt kolhun merkitystä.

Ensin tartuttiin niihin vikoihin, jotka Kati oli tuonut esiin kolaroinnin lisäksi.

– Renkaiden kulumisen ja takavanteiden väitettyjen virheiden osalta lautakunta toteaa, että asiassa ei ole esitetty selvitystä kuluttajansuojalain mukaisesta virheestä, ratkaisussa sanotaan.

Se oli sillä selvä. Nämä niin sanotut lisäviat kuitattiin nopeasti alta pois. Varsinaisen kolaritiedon käsittelyyn lautakunta käyttikin sitten selvästi enemmän aikaa.

Vähäinen vaurio

Lautakunta katsoi asiassa tulleen selvitetyksi, että autolle on historiatietoihin kirjattu vaurio Saksassa.

– Asiassa ei ole ilmennyt, että vakuutusyhtiö olisi lunastanut ajoneuvoa, ja esitettyjen korjauskustannusten perusteella vaurio vaikuttaa vähäiseltä, lautakunta katsoi.

Lautakunnan mukaan autossa ei ole myöskään näytetty olleen vaurioitumisesta johtuvaa konkreettista vikaa sen ollessa Katin hallussa.

– Ajoneuvon ikä sekä ajomäärä huomioon ottaen ei ole poikkeuksellista, että vastaavanlaisessa autossa olisi jonkinlainen vaurio, lautakunta totesi.

Ei virhettä

Nyt tietysti kiinnostaa, oliko autoa myyty virheellisillä tiedoilla. Lautakuntahan on aiemmin ollut hyvin tarkkana sen suhteen, onko autosta annettu oikeaa tietoa ostajalle.

Tästä tapauksesta lautakunta ei löytänyt tiedonantovirhettä. Eikä lopulta mitään muutakaan kuluttajansuojalain tarkoittamaa virhettä.

– Asiassa ei ole perusteita hyvityksen suosittamiseen, ratkaisussa sanotaan.

Hetkinen, asia ei ollutkaan vielä loppuunkäsitelty.

Lautakunta muisti, että autoliike oli tarjonnut prosessin alkuvaiheessa Katille tuhannen euron hyvitystä, jonka tosin oli sittemmin perunut.

– Myyjäliike on kuitenkin uudistanut tarjouksensa kuluttajariitalautakunnalle toimittamassaan vastauksessa. Tähän nähden lautakunta pitää asianmukaisena, että myyjä maksaa kuluttajalle tarjoamansa hyvityksen 1000 euroa.

Lautakunnan päätös oli yksimielinen.

Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut ovat suosituksia, koska lautakunta ei ole tuomioistuin. Noin 80 prosenttia yrityksistä noudattaa suosituksia.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi lauantaina alkuillasta suomalaiselle medialle yllätystapaamisestaan presidentti Donald Trumpin kanssa.

Tasavallan presidentin kanslia tiedotti myöhään lauantaina, että Stubb tapasi Trumpin epävirallisesti tämän kartanolla Mar-a-Lagossa Floridassa.

Vierailu oli luonteeltaan epävirallinen. Kanslia tiedotti, että presidentit tapasivat aamiaisella, pelasivat kierroksen golfia ja lounastivat yhdessä. Kaikkiaan presidentit viettivät yhdessä aikaa seitsemän tuntia.

”Vierailun aikana keskusteltiin muun muassa Suomen ja Yhdysvaltojen suhteista sekä ajankohtaisista ulkopoliittisista kysymyksistä, erityisesti Ukrainasta.”

”Pahoittelut lyhyestä (tiedotustilaisuuden järjestämisen) varoitusajasta”, Stubb sanoi heti tiedotustilaisuuden aluksi.

Nopea varoitusaika oli myös Trumpin ja Stubbin tapaamisella, sillä tasavallan presidentin kanslia tiedotti presidenttien tapaamisesta myöhään lauantaina.

Stubb kertoi medialle, että Trumpin tapaaminen oli osa puolentoista viikon jatkumoa, jonka keskuksessa on ollut Ukraina ja Venäjän sota. Jatkumon aloitti Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin vierailu Helsingissä. Stubb tapasi torstaina Ranskan presidentin Emmanuel Macronin Pariisissa, Trumpin lauantaina ja maanantaina hän tapaa Britannian pääministerin Keir Starmerin.

Stubb on toiminut viestinviejänä Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Maanantaina hän pääsee kertomaan terveiset tapaamisesta Starmerille.

Stubb kertoi, että Macron ja Starmer ovat toimineet Euroopan diplomatian koordinaattoreina Yhdysvaltojen suuntaan. Stubb toivoo, että Saksa saataisiin piakkoin liittymään tähän ryhmittymään.

Hyödyllinen tapaaminen

Stubb välitti Trumpille viestejä Euroopasta.

”Tapaaminen oli hyödyllinen.”

Presidenttien kohtaamisessa oli hänen mukaansa kaksi vahvaa pointtia: kahdenväliset suhteet ja Ukrainan sota.

”Liittolaissuhteemme on edelleen vahvalla pohjalla”, Stubb arvoi ja jatkoi, että Trumpin viesti oli, että hän arvostaa Suomea ja suomalaisia.

”Suhteet ovat ottaneet askeleen eteenpäin.”

Stubbilta kysyttiin DCA-sopimuksesta ja Yhdysvaltojen joukoista Suomessa.

”Emme suoranaisesti puhuneet DCA-sopimuksesta tai Yhdysvaltojen joukkojen harjoituksista Suomen maaperällä”, Stubb vastasi.

”Jos uskaltaa rivien välistä lukea. Yhdysvaltojen sitoutuminen yhteistyöhön Suomen kanssa on edelleen vahva.”

Entä Trumpin sanktiot tulitauon rikkomiseen?

”Senaattori Lindsey Graham rakentaa sanktiopakettia. Itselleni jäi kuva, että Yhdysvaltojen kärsivällisyys alkaa olla loppu. Sanktioiden maksimoiminen voisi olla hyvä asia.”

Stubb kertoi Euroopan viestinä, että tulitauko Ukrainaan olisi hyvä saada pääsiäiseksi, 20. huhtikuuta mennessä, jolloin Trump olisi ollut kolme kuukautta vallassa. Tulitauko olisi myös Venäjän suuntaan hyvä rauhan mittari.

”Korostin, että Putiniin ei voi luottaa”, Stubb kertoi painottaneensa Trumpille.