Kuvapuhelin – liikaa aikaansa edellä?

Maailman ensimmäinen tavallisessa puhelinverkossa toimiva, värillinen kuvapuhelin oli suomalaisen teollisuuden suuria lupauksia vuonna 1990, kun se palkittiin vuoden insinöörityönä. Vain eräs asia oli tutkittu huonosti: asiakas.

Suomalaisen kuvapuhelimen startti liittyy 1981 käynnistettyyn digitaalisen kuvankäsittelyn tutkimusohjelmaan. Siihen osallistuneitten keskuudessa syntyi ajatus pakata ja koodata kuvaa niin, että se kulkisi silloisen puhelinlinjan kapasiteetin antamissa rajoissa.

Alussa ideaa kehiteltiin puolisalaa, koska otaksuttiin sen olevan liian utopistinen, ja työn tärvääminen moiseen olisi liian uskallettua. Mutta pian vauhtiin päästyään suomalainen kuvapuhelintekniikka osoitti olevansa terävintä kärkeä maailmassa.

Euroopan ensimmäinen kuvapuhelin toimi toisena maailmassa 1984 ja maailman ensimmäinen maasta toiseen otettu kuvapuhelinyhteys julkisessa televerkossa toteutui Helsingistä Tukholmaan 1987.

Tarvetta ei tunnettu

Suomalainen kuvapuhelin käytti tarkoin hyväksi silloisen puhelinverkon rajat, ja oli teknisesti erittäin onnistunut ratkaisu. Se oli aikaa ja aikalaisiaan edellä.

Kuvapuhelinta markkinoitiin esimerkiksi videoneuvotteluihin ja valvontatehtäviin. Siitä ei ainakaan heti odotettu joka kodin ihmelaitetta.

Mutta yrityksetkään eivät rynnänneet kuvapuhelimen perään. Hankkeelta ei puuttunut uskallusta, mutta kukaan ei ollut ottanut selville, haluaako soittaja näkevän itsensä puhelinkeskustelun aikana.

Kuvapuhelimen kehitys ei ole mennyt hukkaan, sitä jatketaan nykyään Nokia Oy:ssä. Kolmannen sukupolven kännyköihin tulee melko varmasti kuvansiirto. Kokemusten jälkeen on varmaa, että asiakkailta kysytään ensiksi hyvin tarkkaan, millaisen kuvansiirron he haluavat.