Uutiset ja blogit

Robottimekaanikko voi pian korjata vioittuneita satelliitteja kiertoradalla. Nyt US Naval Research Laboratory (NRL) tiedottaa, että insinöörit ovat saaneet kehitystyönsä valmiiksi.

Robottihankeen on rahoittanut Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio Darpa.

Robotti toimitettiin Darpan kaupalliselle yhteistyökumppanille Northrop Grummanin Space Logistics -tytäryhtiölle. Hyötykuorma, eli tässä tapauksessa robottikädet, integroidaan yhtiön Mission Robotics Vehicle -satelliitin alustaan.

Robottia on hiljattain testattu lämpötyhjiössä, jossa se altistettiin kiertoradan olosuhteille.

Robotti tullaan laukaisemaan geostationaariselle kiertoradalle, joka on 35 786 kilometrin korkeudessa. Se on suosittu kiertorata tietoliikennesatelliiteille.

Robotin toivotaan laskevan satelliittioperaattoreille aiheutuvia kustannuksia.

Kymmenen vuoden urakka

Tällä hetkellä satelliitteja ei kiertoradalla korjata tai päivitetä. Siksi satelliitteihin pakataan esimerkiksi varajärjestelmiä sekä -polttoainetta. Se taas lisää satelliitin massaa ja kustannuksia.

Jos NRL:n projekti onnistuu, satelliittien käyttöikä pitenee merkittävästi, projektin valvoja Bernie Kelm kertoo tiedotteessa.

”Armeija korjaa säännöllisesti rikkoutuneita lentokoneita, tankkeja, laivoja ja kuorma-autoja. Päivitämme lentokoneet ja laivat uusimmilla tutkajärjestelmillä, tietokoneilla ja moottoreilla”, robotiikan ja autonomisten järjestelmien vanhempi tutkija Glen Henshaw sanoo.

Henshaw huomauttaa, että satelliitit ovat ainoita sen hintaluokan laitteita, joita ei korjata tai päivitetä, kun ne ovat käytössä.

Tutkijaryhmä on työskennellyt robotin parissa nyt kymmenen vuotta.

”Toivomme, että tämä johtaa lopulta avaruusaluksiin, jotka ovat modulaarisempia ja helpompia ylläpitää”, Henshaw sanoo.

Satelliitti ja robottimekaanikko laukaistaan todennäköisesti vuoden 2026 aikana.

Pohjoismaiden sähkökaupassa otettiin marraskuun alussa käyttöön uusi tekninen järjestelmä, jonka vaikutuksia sähkön hintaan Suomessa ei vielä tunneta.

Tukholman alueella sähkönhinta on kallistunut poikkeuksellisella tavalla juuri samaan aikaan, kun uusi järjestelmä otettiin käyttöön. Tämä on synnyttänyt ymmärrettävästi närää ja kohua Ruotsissa.

Myös Etelä-Ruotsissa sähkön hinta on kallistunut yllättävästi.

Vanhan järjestelmän aikana Tukholmassa sähkö oli melkein aina halvempaa kuin Suomessa, mutta viime viikkoina sähkö onkin ollut yllättäen halvempaa Suomessa.

Suomessa uusi malli ei ole tiettävästi vielä nostanut sähkönhintaa, mutta todelliset vaikutukset paljastuvat vasta pidemmällä tähtäimellä.

Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä arvioi mallinnuksiin perustuen, että uusi malli tulee aiheuttamaan keskimäärin vähäisiä muutoksia hintoihin Suomessa.

Energiateollisuus ry järjesti muutoksesta tiedotustilaisuuden medialle, koska odotettavissa on, että järjestelmämuutos voi näyttäytyä outoina ilmiöinä myös Suomen sähkökaupassa ennemmin tai myöhemmin.

”Läpinäkyvyyttä ja havainnointia markkinaan tämä voi kuitenkin vaikeuttaa”, Leskelä sanoo. Hän ei peittele nyt sitä, että jopa asiantuntijat ovat hieman ymmällään.

Siirtokapasiteetin laskenta mullistui

Teknisen muutoksen yksityiskohdat ovat mutkikkaita.

Asiaa ei helpota, että myös itse sähkönsiirron järjestelmä on itsessään monimutkainen kokonaisuus, jossa on useita ei komponentteja.

Lyhyesti sanoen uudistuksessa kyse on sähkömarkkinoille annettavan siirtokapasiteetin laskentatavan muutoksesta.

Kapasiteettilaskenta määrittelee, kuinka paljon sähköä pystytään siirtämään rajajohdoilla hinta-alueiden, esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä.

Kapasiteetinlaskennassa kompleksi fyysinen sähköverkko ja sen rajoitteet muunnetaan yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon sähkömarkkinoita, siis sähköpörssiä varten.

Uusi menetelmä on flow

Marraskuuhun asti vanhassa järjestelmässä siirtokapasiteetin laskivat kantaverkkoyhtiöt omille rajoilleen, Suomessa Fingrid ja Ruotsissa Kraftnät.

Ne määrittelivät suurimmat sallitut sähkön siirrot kahden vierekkäisen tarjousalueen välillä. Sitä tarvittiin, jotta sähköjärjestelmä voi toimia luotettavasti.

Käyttöön tuli kuitenkin uusi laskentamenetelmä, josta energia-ala käyttää nimeä flow-based-menetelmä. Sen voisi suomentaa siirtoihin perustuvaksi menetelmäksi.

”Malli on käytössä nyt sähkön vuorokausimarkkinoilla, joilla muodostuu kuluttajille tuttu sähkön pörssihinta”, sanoo Energiateollisuus ry:n sähkömarkkina-asiantuntija Janne Kauppinen.

Uutta menetelmää pyörittää algoritmi, joka on ollut käytössä Keski-Euroopassa useita vuosia.

Nyt käytettävä algoritmi seuraa hyvin tarkasti sähköverkon kriittisiä verkkokomponentteja, kuten yksittäisiä siirtoyhteyksiä ja solmupisteinä toimivia sähköasemia, jotka kuormittuvat.

Vanhassa mallissa nämä tarjousalueiden sisäiset pullonkaulat hoidettiin päättämällä etukäteen annettava siirtokapasiteetti.

”Siirtoihin perustuvassa mallissa tätä tarvetta ei enää ole”, Kauppinen sanoo.

Algoritmin avulla sähköä voidaan myös siirtää laajemmalla alueella, ei pelkästään kahden vierekkäisen tarjousalueen välillä.

Itse asiassa algoritmi tarkastelee koko Euroopan laajuista sähköverkkoa. Se allokoi kapasiteettia sinne, missä siitä saadaan suurin markkinahyöty.

”Tämän kaiken pitäisi kasvattaa sähköjärjestelmän kansataloudellista tehokkuutta”, Kauppinen toteaa. Lupaus on, että muutos hyödyttää sekä sähköntuottajia että kuluttajia ja vieläpä kantaverkkoyhtiöitä.

Tämän tuloksena algoritmi on tuonut kuitenkin sen hämmästyttävän ilmiön, että sähköä on siirtynyt ajoittain kalliimmalta hinta-alueelta halvemmalle.

Ennen sähkö siirtyi aina halvemmalta alueelta kalliimmalle.

Leskelän mukaan edes alan järjestössäkään ei pystytä selittämään näitä uusia tilanteita.

”Vanhoilla opeilla ei tee oikeastaan enää mitään. Ennen näin ei olisi voinut ikinä käydä”, hän sanoo.

Hänen mukaansa malli on yksinkertaisesti vanhaa monimutkaisempi, koska se optimoi isompaa aluetta eri asioiden suhteen.

”Vanhassa laskentatavassa verkkoyhtiöt antoivat ensin rajajohdon maksimikapasiteetin käyttöön ja markkinat sitten tasasivat hinnan.”

”Voi hyvin tulla tilanteita, että Suomessa on korkeammat hinnat ja silti sähkö virtaa Suomesta Ruotsiin. Silloin aika moni haluaa selityksen mistä kyse”, Leskelä sanoo.

Energiamarkkinoita seuraavan johtajan Pekka Salomaan mukaan uuden järjestelmän yksi lupaus on, että se tasaa sähkön hintavaihteluita ja sitä kautta lisää investointien varmuutta.

Tosin hintaerot hinta-alueiden välillä saattavat ovat kasvussa.

Energiamurroksella perusteltu

Vaikka Ruotsissa on nyt ärsyynnytty sähkön kalliimmasta hinnasta, Leskelän mukaan uusi järjestelmä on jo ehättänyt tuomaan joitakin hyötyjä.

Suomesta on viime viikkoina voitu siirtää sähköä Ruotsiin ajoittain täydellä 1 200 MW teholla. Vanhassa mallissa tämä ei ollut aina mahdollista, vaan sähköä siirtyi esimerkiksi vain 400 MW.

Uusi menetelmä tuli käyttöön, koska vaihtelevaa uusiutuvaa sähköä on yhä enemmän sähköjärjestelmässä. Muutos perustuu EU-lainsäädäntöön.

Flow-menetelmän pitäisi auttaa hallitsemaan energiamurroksen aiheuttamia suuria vaihteluita sähkön siirtotarpeissa Suomessa ja muualla Pohjoismaissa.

Se on ainakin uutuuden idea ja perustelu.

”VTT:n uusi polttokenno voi mullistaa maa- ja biokaasun hyödyntämisen sähköntuotannossa”, Tekniikka&Talous kirjoitti tammikuussa 2011.

Kiinteäoksidipolttokennolla (sofc, solid oxide fuel cell) tuotettiin sähköä aiempaa puhtaammin ja tehokkaammin. VTT teki testejä 10 kilowatin sofc-kennostolla.

”Kaupalliset sovellukset voivat olla markkinoilla noin viiden vuoden kuluttua”, arvioi tutkija Matias Halinen jutussa.

Matias Halinen, miten jutussa mainittu VTT:n testiprojekti onnistui?

Oikein hyvin. Jutussa mainittua prototyyppijärjestelmää käytettiin useiden vuosien ajan järjestelmäkehitykseen erilaisissa t&k-hankkeissa ja tuloksia hyödynnettiin kaupallisten järjestelmien jatkokehityksessä.

Vuonna 2011 arvioit teknologian tulevan markkinoille jopa viidessä vuodessa. Miten kävi?

Kiinteäoksiditeknologiaan perustuvia järjestelmiä on ollut saatavilla markkinoilla jo kymmenen vuoden ajan. Toki järjestelmien käyttö sähkön tuotannossa on edellyttänyt tyypillisesti yhteiskunnan tukimekanismeja, kuten muidenkin uusien energiateknologioiden kuten esimerkiksi tuulivoiman syöttötariffien suhteen on tehty.

Yleisesti kaupallistumisen haasteet ovat liittyneet uudemman teknologian korkeampaan investointikustannukseen suhteessa muihin kilpaileviin, perinteisempiin teknologioihin sekä kennostojen elinikään.

Mitkä yritykset meillä ja maailmalla ajavat sofc-kehitystä tällä hetkellä?

Suomessa on kiinteäoksiditeknologiaan liittyvää huippuosaamista ja yritystoimintaa. Muun muassa nykyinen työpaikkani Elcogen kehittää teknologian kovaa ydintä, eli kennosto- ja kennoteknologiaa. Parhaillaan Elcogenillä on rakenteilla ensimmäinen suuremman mittakaavan tuotantolaitos.

Convionilla on puolestaan maailmanluokan osaamista kiinteäoksiditeknologiaan perustuvien polttokenno- ja elektrolyyserijärjestelmien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Maailmalla toimii useita kiinteäoksiditeknologiaa ja järjestelmiä kaupallistavia yrityksiä niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Aasiassakin.

Onko teknologia perusteiltaan edelleen relevantti?

Kiinteäoksiditeknologia on yhä oleellinen sen korkean hyötysuhteen, polttoainejoustavuuden ja päästöttömyyden vuoksi. Teknologian kyvykkyys toimia myös elektrolyyserinä ja tuottaa erinomaisella hyötysuhteella vetyä ja synteesikaasuja on entisestään lisännyt sen merkitystä.

Ovatko mahdolliset sovellusalueet – kaatopaikat, maatalous, jätevedenpuhdistamot – edelleen samat kuin jutussa vuonna 2011 arvioitiin?

Biokaasusovellukset ovat erinomainen sovellus sofc-teknologialle, ja niiden lisäksi järjestelmiä on käytetty muun muassa datakeskusten varavoimalähteinä sekä kotitalouksien ja pienyritysten sähkön- ja lämmöntuotantoon. Vihreän siirtymän ja vetytalouden myötä kiinteäoksiditeknologialle on avautunut suuri määrä uusia mahdollisia sovellusalueita.

Sähköntuotannon lisäksi kiinteäoksiditeknologiaa voidaan käyttää myös vedyn ja erilaisten synteesikaasujen tuottamiseen, sillä sama teknologia toimii elektrolyyserinä. Korkean toimintalämpötilan johdosta sen hyötysuhde on huomattavasti parempi kuin vaihtoehtoiset alkaali- ja pem-vesielektrolyyseriteknologiat, eli sähkön tarve vedyn tuotannossa on merkittävästi pienempi.

Olit itse pitkään poissa sofc-kehitystyöstä, mutta nyt työskentelet asian parissa Elcogenilla. Mikä herätti kiinnostuksesi uudelleen?

Vihreän siirtymän myötä tulevaisuuden energiajärjestelmä perustuu yhä enemmän uusiutuvan sähkön tehokkaampaan tuotantoon ja käyttöön, synteettisten hiilineutraalien tai -negatiivisten polttoaineiden tuotantoon sekä uusiutuvan energian varastointiin eri muodoissa.

Korkean lämpötilan kiinteäoksiditeknologiaa voidaan hyödyntää monissa näissä sovelluksissa energiatehokkaammin kuin muita ratkaisuja sen paremman hyötysuhteen ja hukkalämmön hyödyntämispotentiaalin johdosta.

Teknologialle on nyt enemmän tarvetta kuin koskaan, ja onkin innostavaa ja kiinnostavaa olla mukana viemässä teknologiaa kaupallisiin sovelluksiin ja näkemässä missä kaikissa sovelluksissa kiinteäoksiditeknologia lopulta lyö läpi.

Lue myös:

Saksalainen tutkija ehdottaa, että Yhdysvaltain avaruushallintovirasto Nasan Viking-missio on saattanut vahingossa tappaa Marsissa esiintyneen elämän todistavat näytteet lisäämällä niihin vettä, uutisoivat muun muassa Space.com ja Popular Mechanics.

Vuonna 1975 Nasan Viking 1 ja 2 -avaruusalukset laukaistiin Marsiin. Molemmat alukset koostuivat Marsin kiertoradalle jäävistä satelliiteista sekä laskeutujista. Laskeutujat tekivät lopulta historiaa ensimmäisinä amerikkalaisina avaruusaluksina, jotka laskeutuivat punaiselle planeetalle.

Satelliitit jatkoivat planeetan kiertämistä yli kuuden vuoden ajan, samalla kuin laskeutujat keräsivät maaperänäytteitä robottikäsivarsillaan ja analysoivat niitä laskeutujissa sijaitsevissa pienoislaboratorioissa.

Missio, jonka päätavoite oli etsiä elämää toiselta planeetalta, oli mullistava Marsin tutkimukselle.

Elämää etsimässä

Tuohon aikaan Marsin ympäristöstä ei ollut kovinkaan paljon tietoa. Näin ollen kokeet, joiden oli tarkoitus etsiä elämää, suunniteltiin perinteisten mikrobiviljelymenetelmien mukaan. Näitä tekniikoita käytetään yleisesti mikrobien tunnistamiseen Maassa.

Näihin menetelmiin kuului veden ja ravinteiden lisääminen maaperänäytteisiin, minkä jälkeen seurattiin merkkejä, jotka viittaisivat mikrobien mahdolliseen esiintymiseen näytteissä.

Eräänä päivänä molemmat Viking-laskeutujat ilmoittivat mahdollisista mikrobihavainnoista maaperänäytteissään.

Olivatko nämä ensimmäiset todisteet Maan ulkopuolisesta elämästä? Havainnot herättivät vuosikymmeniä kestäneen kiivaan keskustelun aiheesta.

Tänä päivänä useimmat tutkijat uskovat tulosten kuitenkin olleen negatiivisia tai epävarmoja. Luultavasti positiivisille tuloksille on jokin muu selitys.

Vesi saattoi tappaa elämän

Mutta Berliinin teknillisen yliopiston astrobiologi Dirk Schulze-Makuchin mukaan arvoitukselle saattaa olla toinen selitys, jota ei ole aikaisemmin harkittu hän kertoo Space.com:n haastattelussa.

Viking on hyvinkin saattanut löytää elämää Marsista, mutta sen veden lisäämiseen perustuvat kokeet ovat voineet vahingossa tappaa sen.

Schulze-Makuchin on julkaissut aiheesta kirjoituksen Nature -lehteen.

Kirjoituksessaan hän väittää, että planeetan kuivuuden takia Marsin mahdollinen elämä olisi erittäin herkkä nestemäiselle vedelle. Yksikin pisara liikaa voisi uhata niiden olemassaoloa.

Mars on paikkana vieläkin kuivempi kuin Atacaman aavikko Chilessä, yksi maapallon kuivimmista paikoista, jossa mikrobit saavat vettä ilmasta kosteutta vetävien suolojen avulla. Vuonna 2018 Scientific Reports -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että ennennäkemättömät sateet tuhosivat pintamikrobiyhteisöjä Atacaman aavikolla.

Tulevaisuuden tutkimukset

Jos oletukset Marsin äärimmäisen kuivissa olosuhteissa menestyvistä organismeista pitävät paikkansa, Nasan tulisi harkita uudelleen pitkäaikaista "seuraa vettä" -strategiaansa elämän löytämiseksi Maan ulkopuolelta. Sen sijaan Schulze-Makuchin ehdottaakin "seuraa suoloja" -lähestymistapaa.

Hän korostaa, ettei yksi koe riitä tekemään johtopäätöksiä.

Nykyään on myös kehitetty useita erilaisia menetelmiä elämän havaitsemiseksi, joilla kaikilla on omat hyötynsä ja haittansa.

Lähes 50 vuotta kokeiden jälkeen tuloksia on nyt tarkasteltu uudelleen paremmalla ymmärryksellä planeetan ympäristöstä. Kuitenkin varmistaakseen hypoteesit Nasan on todennäköisesti lähetettävä uusi missio Marsiin.

Ukraina sai Yhdysvaltojen presidentiltä Joe Bidenilta maanantaina luvan käyttää amerikkalaisia pitkän matkan ohjuksia kohteisiin myös Venäjän alueen sisällä.

Ukraina iski heti maanantain ja tiistain välisenä yönä. Kohteena oli ammusvarasto Karachevissa, noin 115 kilometriä maiden rajalta Venäjän maaperällä.

Ukraina itse on ollut hiljaa iskusta, mutta amerikkalaisviranomaiset kertovat, että Ukraina ampui kahdeksan Atacms-ohjusta, joista Venäjä onnistui torjumaan vain kaksi. Loput kuusi osuivat kohteeseensa. Vaurioita arvioidaan edelleen.

Kyseessä on merkittävä parannus Ukrainan iskukykyyn. Tähän asti Ukraina on saanut käyttää Atacms-ohjuksia vain omien rajojensa sisäpuolella Venäjän valtaamille alueille.

Venäjälle Ukraina on iskenyt lähinnä itse tekemillään droneilla, jotka Venäjä on hyvin suurelta osin onnistunut ampumaan alas.

Risteilyohjusta pienempi kantama

Atacms (Army Tactical Missile System) on ballistinen ohjus, joka lentää yli kolminkertaista äänennopeutta. Se käyttää kiinteää polttoainetta. Suurin kantama on noin 300 kilometriä.

Atacms ohjautuu maaliinsa inertianavigaattorilla, jota gps avustaa. Inertiaohjausjärjestelmiä ei voida häiritä, mutta ne ovat huomattavasti epätarkempia kuin gps.

Ohjus lentää aluksi ballistisella radalla ja sitä ohjaa kolme laserkehä-gyroskooppia. Gps varmistaa, että ohjus pysyy reitillä, vaikka olosuhteet muuttuisivat laukaisun jälkeen.

Ilmeisesti venäläiset eivät onnistuneet häiritsemään Atacms:n gps-suunnistusta, koska ohjusten kerrotaan osuneen sinne minne piti, 10-50 metrin tarkkuudella aiotusta kohteesta.

Atacms:ää markkinoidaan pitkän kantaman ohjuksena, mutta se ei yllä yhtä kauas kuin esimerkiksi risteilyohjus. Atacms onkin suunniteltu taktisiin tarkkuusiskuihin. Kohteina voi olla juuri esimerkiksi asevarastoja, komentokeskuksia tai ilmatorjuntapatteristoja.

Markkina-arvoltaan suurin kryptovaluutta bitcoin nousi Suomen aikaa tiistai-iltana jälleen uuteen kaikkien aikojen hintaennätykseen, jotka ovat paukkuneet viime viikkoina useamman kerran. Keskiviikkoiltapäivänä syntyi vielä uusi ennätys.

Bitcoinin kurssi kävi tiistaina Suomen aikaa iltayhdeksän jälkeen 93 900 dollarin yläpuolella, ja keskiviikkoiltapäivänä yli 94 000 dollarin yläpuolella. Molemmat olivat uusia ennätyksiä.

Bitcoin on saanut tukea etupäässä Donald Trumpin voitosta Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa. Trump on sanonut tekevänsä Yhdysvalloista maailman ”kryptopääkaupungin” ja nimeävänsä alan kannalta suosiolliset ihmiset päättämään alan sääntelystä. Kun Trumpin uutta hallintoa on alettu koota, on puhuttu jopa mahdollisuudesta, että Yhdysvallat voisi alkaa ostaa bitcoineja markkinoilta.

Moni kryptovaluuttoja seuraava sijoittaja miettii nyt, vieläkö bitcoinia kannattaa ostaa, vai ollaanko jo lähellä markkinahuippua ja sellaista usein bitcoinin tapauksessa seuraavaa selvää laskukäännettä.

Bitcoinin ja muiden kryptovaluuttojen markkinoita analysoiva Crypto Quant nimeää viisi mittaria, joiden avulla voi arvioida bitcoin-markkinan kuumentuneisuuden tilaa ja pohtia ajoitusta ostoille tai myynneille.

Ensimmäiseksi mittariksi Crypto Quant nimeää bitcoinin markkina-arvon ja realisoituneen markkina-arvon välisen suhdeluvun eli MVRV:n, englanniksi Market Value to Realized Value. Se vertaa kaikkien bitcoinien tämän hetken markkina-arvoa realisoituneeseen markkina-arvoon, joka on summa kaikkien bitcoinien viimeisimmästä tosiasiallisesta kauppahinnasta.

Tämän mittarin lukema on kohonnut yli 3,7:n, mikä yhtiön mukaan on viittaa ja on historiallisesti viitannut siihen, että bitcoin on lähellä markkinahuippua.

Toiseksi mittariksi analyysiyhtiö nimeää Bitcoin Fear and Greed Indexin, joka kuvaa nimensä mukaisesti bitcoin-markkinan sentimenttiä äärimmäisen pelon ja äärimmäisen ahneuden välillä. Mittarin ääripäät ovat 0 ja 100, ja neutraali markkinasentimentti on arvossa 50.

Indeksi koostetaan viidestä komponentista, jotka ovat markkinahinnan volatiliteetti, markkinan suunnasta ja kaupankäyntimääristä laskettu momentum, sosiaalisen median maininnat etupäässä X:ssä, bitcoinin osuus koko kryptovaluuttamarkkinasta sekä hakukonetrendit etupäässä Google Trendsillä mitattuna.

Viime päivät indeksin viisari on ollut äärimmäisen ahneuden lukemissa eli yli 80:ssa.

Kolmas Crypto Quantin esittämä mittari on toteutunut markkina-arvo, joka kuvaa kaikkien bitcoinien viimeisimmän ostohinnan mukaista kokonaismarkkina-arvoa. Se kertoo, tuleeko bitcoin-markkinalle lisää rahaa vai lähteekö sitä markkinalta pois.

Yhtiön mukaan realisoitunut markkina-arvo ei enää kasva ja on kääntynyt asentoon, joka signaloi mahdollista karhu- eli laskumarkkinan vaihetta. Tämä kertoo, että bitcoin-markkinoille ei tule riittävästi uutta rahaa, jotta nousu voisi jatkua.

Neljäs mittari kuvaa sitä, miten aktiivisesti pitkäaikaiset bitcoinin omistajat myyvät bitcoinejaan, ja se tunnetaan nimellä Coin Days Destroyed eli CDD. Markkinahuippuja leimaa usein se, että niiden aikana pitkäaikaiset omistajat alkavat myydä omistuksiaan.

CDD kertoo bitcoinin lohkoketjussa liikkuneiden bitcoinien määrän niiden päivien määrällä, jolloin kyseiset bitcoinit viimeksi vaihtoivat omistajaa. CDD:tä pidetään jonkinlaisena mittarina sille, miten pitkään bitcoin-markkinoilla ollut ”viisas raha” liikkuu.

Nyt CDD on noussut, mikä kertoo, että entistä useampi pitkäaikainen bitcoin-omistaja on myynyt bitcoinejaan. 90 päivän liukuvana keskiarvona laskettu CDD on CryptoQuantin mukaan noussut 15–20 miljoonan haarukkaan, jota on yhtiön mukaan syytä tarkkailla varoitusmerkkinä.

Viidentenä bitcoin-mittarina CryptoQuant esittää Inter-Exchange Flow Pulsen eli IFP:n, joka mittaa bitcoin-virtoja spot-markkinan ja bitcoinin johdannaismarkkinan välillä. Tämä kuvaa markkinan sentimenttiä, sillä kasvava rahavirtaa spot-markkinalta johdannaisiin viittaa laskumarkkinaan ja päinvastoin. Tämäkin mittari on CryptoQuantin mukaan kääntynyt karhumaiseen eli laskumarkkinaa enteilevään asentoon.

Reilut 60 prosenttia Tanskan pinta-alasta on maatalouden käytössä, siitä valtaosa karjan laitumina.

Kun Tanska tavoittelee päästövähennyksiä, on luonnollista, että se koskee myös karjataloutta. Tanska onkin maailman ensimmäinen maa, joka on päättänyt ottaa käyttöön ”pieruveron”. Sen tavoitteena on pistää kuriin lehmien metaanipäästöt.

Vuodesta 2030 alkaen tanskalaiset farmarit joutuvat maksamaan 300 kruunua eli noin 40 euroa aiheuttamaansa yhden tonnin metaanipäästöä kohden. Vuoteen 2035 mennessä vero nousee 100 euroon metaanitonnia kohden.

”Me teemme kaiken, mitä vaaditaan saavuttaaksemme ilmastotavoitteemme”, kertoo Jeppe Bruus, joka on Tanskan vihreämmän maatalouden ministeri. Tällainenkin ministeriö Tanskassa on.

Asiasta uutisoivat muun muassa BBC ja The Copenhagen Post.

Viljelijät mukana verosta päättämässä

Bruus korostaa, että ”pieruverolla” on laaja parlamentaarinen tuki. Myös viljelijät ovat olleet mukana sopimassa Tanskan ”vihertämisestä.”

Kyseessä on kokonaisuudessaan laaja ohjelma, jonka osana suuri osa maatalousmaasta on tarkoitus muuttaa metsiksi. Uutta metsää istutetaan 250 000 hehtaaria ja peltoja muutetaan myös takaisin turvemaiksi.

”Tanska muuttuu tavalla, jota emme ole nähneet sitten vuoden 1864, kun kosteikot kuivattiin”, kertoo Bruus.

Tarkoitus on saada kuriin myös typpipäästöt, jotka rehevöittävät merialueita Tanskan rannikolla.

Pohjoismaissa on paikka, jossa ei mitata kaikkina talvina pakkasta lainkaan. Useimpina muinakin talvina pakkaset jäävät erittäin marginaalisiksi. Esimerkiksi viime talvena 2023–2024 matalin lukema oli 29. marraskuuta 2023 saavutettu –0,2 °C.

Tämä paikka on öljynporauskompleksi Ekofisk, joka sijaitsee Norjan talousvyöhykkeen (eez) eteläisimmässä nurkassa täsmälleen keskellä Pohjanmerta noin leveyspiirillä 56. Matkaa Norjan mantereelle kertyy noin 200 kilometriä.

Ekofisk ei sijaitse Norjan varsinaisella aluemerellä, mutta se on Norjan hallitsema – ja kuten todettua, Norjan talousvyöhykkeellä.

Tilastoja Ekofiskin säistä ja ilmastosta löytyy Norjan ilmatieteen laitoksen Yr.no-sivuilta vuodesta 1981 sekä Norjan ilmastopalvelukeskuksesta vuodesta 1980.

Ekofiskin poraustornit itsessään aloittivat jo reilua vuosikymmentä aikaisemmin vuonna 1969. Tuotanto pääsi isossa mitassa vauhtiin vuonna 1975, ja saavutti huippunsa kahdessa vaiheessa 1976–1984 sekä 1995–2006. Nykyisin Ekofiskissä merenpohjan alta pumpataan öljyä enää noin 5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli neljännes huippuvuosista, Norsk Petroleum kertoo.

Talven alin +2 astetta

Yr.no:n mukaan (*) edellisinä 43 talvena pakkaset jäivät kokonaan väliin 13 kertaa, mikä tarkoittaa 30 prosenttia. Ottaen huomioon ilmaston lämpeneminen, voidaan arvioida, että nykyisessä ilmastossa noin 35–40 prosenttia talvista eli reilu kolmasosa on odotusarvoisesti pakkasettomia.

Edelliset täysin pakkasettomat talvet olivat 2022, 2020 ja 2019 kevättalven vuosiluvun mukaan nimettyinä. Minimilämpötilan mukaan lauhimmat talvet olivat 1990 ja 2015, jolloin kylmimmät lämpötilat olivat +2,3 ja +2,2 astetta.

Vuoden kylmimmät lukemat mitataan Ekofiskissä joskus marraskuun ja huhtikuun välisenä aikana, useimmiten tammi-helmi-maaliskuussa.

Viimeisen reilun 40 vuoden kylmin yksittäinen pakkaslukema Ekofiskissä mitattiin 4. maaliskuuta 2006, jolloin lämpötila laski ”peräti” –6,9 celsiusasteeseen. Päivä kokonaisuutena ei ollut kuitenkaan poikkeavan kylmä, tilastot paljastavat. Siksi on mahdollista jopa, että tässä lukemassa kyse olisi mittarivirheestä.

Jos tarkastellaan yksittäisen päivän sijasta muutaman päivän pakkasaaltoja, ankarimmat sellaiset sattuivat tammikuussa 1987 ja helmi-maaliskuun vaihteessa 2018. Aidosti talvinen sää kesti molemmilla kerroilla muutaman päivän, ja lämpötilan alin lukema oli kummallakin kerralla –6,3 °C.

Tammikuun 1987 legendaariset pakkaset koettelivat erittäin laajasti koko Eurooppaa, myös Suomea.

Myös vuoden ympäri mitatulla keskilämpötilalla Ekofisk on – ainakin todennäköisesti – Pohjoismaiden leudoin paikka. Norjan ilmastopalvelukeskuksesta taulukkomuodossa ladattavista historiatiedoista voidaan laskea virallisen vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilaksi 9,5 celsiusastetta.

Lämpimin kuukausi on elokuu (+15,6 °C), viilein helmikuu (+5,0 °C). Kaikki mainitut keskiarvoluvut ovat ympärivuorokautisia eli 24 tunnin keskiarvoja.

Ekofiskissä sää on keskimäärin Helsinkiä viileämpää toukokuun toiselta viikolta elokuun loppuun. Isoimmillaan ero näin päin on kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin Helsingissä on 24 tunnin keskiarvolla mitattuna noin 4 astetta lämpimämpää. Vastaavasti tammikuun ja helmikuun aikana Helsinki on keskimäärin 9 astetta kylmempi.

Ekofiskin pitkäaikaisten keskiarvojen laskennassa joitakin taulukkotilastosta puuttuvia kuukausia korvattiin likimääräisellä arvolla (± 0,5 °C), joka voidaan lukea Yr.no:n graafisista esityksistä.

(*) Ohje eri vuosien selaamiseen: Klikkaa alla olevaa linkkiä ja sitten muuta url-kentässä olevaa viimeistä numeroa. https://www.yr.no/nb/historikk/graf/2-6301533/Norge/Ekofisk%20Oil%20Platform?q=2024

Ammattiliitto Pro tiedottaa jättäneensä keskiviikkona lakkovaroituksen erikseen nimetyille teknologiateollisuuden työpaikoille.

Lakko koskee 9. joulukuuta kello 0.00 ja kello 24.00 välillä alkavia työvuoroja.

Lakko koskee teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaisia töitä erikseen mainituissa työpaikoissa.

Neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta eivät ole edenneet. Nykyinen sopimus loppuu marraskuun lopussa.

Lakkojen sovittelu on Pron mukaan aloitettu tänään Jukka Ahtelan johdolla, ja sovittelu jatkuu sunnuntaina.

Tämä on lyhennelmä Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetusta jutusta. Lue pidempi juttu täällä >>>

Vuonna 1960 perustettu metsäteknologian laitteistoja valmistava Kesla hyppäsi kaksikäyttöteknologian maailmaan vuonna 2018, kun se aloitti yhteistyön Puolustusvoimien kanssa.

”Puolustusvoimilla oli jo ennestään käytössä Valtran traktoreita, joten oli luonnollista selvittää ja testata, miten traktoriin liitettävät laitteet, kuten Keslan siviilipuolen metsäperävaunut, soveltuisivat sotilaskäyttöön”, kertoo toimitusjohtaja Pasi Nieminen.

Ideana oli käyttää pohjalla mahdollisimman paljon siviiliteknologiaa, jotta valmistettavuus, huollettavuus, toimitusajat ja hinnat pysyisivät kurissa.

Ja soveltuivathan ne: Syntyi Kerberos, erityisesti pioneeritoimintaan suunniteltu monitoimiperävaunu, joita Kesla on toimittanut Puolustusvoimille 3,4 miljoonan euron edestä vuosina 2021–23.

Kesla tavoittelee vaunulle markkinoita myös ulkomailta. Messuilla ja seminaareissa on käyty, ja Niemisen mukaan demovaunu on parhaillaan esittelyssä ”eräässä merkittäviä puolustusvälinehankintoja tekevässä maassa”.

Tämä on lyhennelmä Tekniikka&Talouden tilaajille tarkoitetusta jutusta. Lue pidempi juttu täällä >>>