Epäluottamusta, muutosvastarintaa, ristiriitoja. Näitä ongelmia kohdataan monilla työpaikoilla Suomessa. Yksi syy pulmiin on se, että useilla johtajilla ei ole riittävää käsitystä siitä, mitä yrityksen niin sanotulla ruohonjuuritasolla tehdään.
Yrityksissä on iso ammattiryhmä, jonka ääntä ei kuulla, nimittäin duunarit. Näin toteaa tietokirjailija Marjo Pihlajaniemi. Hän haastatteli kirjaansa varten yli 20 duunaria tavoitteenaan selvittää, miten duunareita pitäisi johtaa ja miksi niin monet yritysten muutokset epäonnistuvat.
”Aina kun organisaatioilla menee muutokset pieleen, sanotaan, että se johtuu siitä, että oli muutosvastarintaa. Mutta muutosvastarinta on yleensä oire jostain”, sanoo Pihlajaniemi.
Vuonna 2023 Suomessa oli 687000 työntekijäasemassa työskentelevää henkilöä, eli kolmannes työllisistä on duunareita – eräiden selvitysten mukaan jopa puolet työntekijöistä Suomessa identifioi itsensä duunareiksi. Duunarille ei ole mitään yksiselitteistä määritelmää. Pihlajaniemen mukaan yleensä käsite viittaa palkkatyössä olevaan henkilöön, joka ei itse omista tuotantovälineitä ja suorittaa työtehtäväänsä jonkun muun suunnitteleman raamin sisällä.
Duunarin voi määritellä myös yrityksen hierarkian kautta.
”He ovat siellä kauimpana johdosta”, kuvaa Pihlajaniemi.
Ja juuri tästä syntyy ongelma. Koska duunarit ovat kaukana johdosta päivittäisessä työssä, heidät helposti sivuutetaan päätöksenteossa. Kuitenkin, muutoksia on yrityksissä vaikea saada onnistumaan, jos ihmiset eivät ymmärrä, sitoudu tai ole mukana niissä.
Ammattijohtaminen voi syventää ongelmaa
Johtaminen on yhä useammin ammatti, jota tekee ammattijohtaja. Se voi lisätä kuilua duunareiden ja johdon välillä.
”Aiemmin tehtiin ensin perustavanlaatuisia yrityksen työtehtäviä ennen kuin noustiin johtoon. Nykyään on tyypillistä, että tullaan johtoon täysin ulkopuolelta, tuntematta alaa. Se aiheuttaa ongelman, koska hyvin vähän ihmisten työnkuvasta saa selville lukemalla mitä työnkuvassa tai -sopimuksessa lukee. On vaikea johtaa ihmisiä, jos ei tiedä, mitä arki on”, sanoo Pihlajaniemi.
Ilmarisen työkykyjohtamisen palvelujen osastonjohtaja Kati Huoponen ajattelee, että on johtajalta iso päätös olla tutustumatta syvällisesti yrityksen erilaisiin työtehtäviin. ”Se vääjäämättä aiheuttaa tietynlaista vastakkainasettelua”, sanoo Huoponen.
Huoponen ja Pihlajaniemi keskustelevat aiheesta Tänään töissä -podcastissa.
Säännöllinen vuoropuhelu työntekijöiden kanssa kannattaa laittaa sisään johtamisen rakenteisiin. ”Duunarit tekevät päivittäin satoja päätöksiä, joilla on vaikutusta yritykseen. Millä perusteella ne ihmiset tekevät ne päätökset, miten ne itse näkevät, missä on isoja ongelmia?”, kuvailee Pihlajaniemi.
Jos keskusteluyhteyttä ei ole, voi olla vaikea nähdä, miltä johdossa tehty päätös näyttää duunarin näkökulmasta.
Keskusteluyhteys ei välttämättä synny hetkessä. Sen synnyttämiseen kannattaa kuitenkin käyttää aikaa. ”Se tuo ihmisille työn merkityksellisyyden tunnetta, arvostuksen tunnetta, eli sitä tunnetta, että ymmärretään, että jokainen on itse asiassa oman työnsä paras osaaja”, sanoo Huoponen.
Halvempia kuin konsultit
Pihlajaniemen mukaan yritykset säästäisivät myös selvää rahaa kysymällä työntekijöiden näkemyksiä.
”Johtajat helposti esimerkiksi palkkaavat konsultin, joka katsoo ulkopuolelta asioita. Heillä on talo täynnä sisäisiä konsultteja, jotka katsovat johtamista ja talon tapaa tehdä asioita, johdon näkökulman ulkopuolelta. Se on johtajalle ihan älyttömän arvokasta saada nämä kokemukset tietoon”, sanoo Pihlajaniemi.
Työpaikoilla on käytössä paljon menetelmiä, joilla työntekijöiden näkemyksiä kerätään. Osa niistä kuitenkin sulkee ulos duunarit. Esimerkiksi kokous-sanan käyttö voi saada duunariasemassa olevan työntekijän varpailleen. Lisäksi joskus huomiotta jää, että kaikki työntekijät eivät istu työpäiviään tietokoneella, jolloin viestintä voi mennä ohi.
Pihlajaniemi kertoo, että moni duunari haluaisi mieluiten kuulla tärkeät asiat ihmiseltä.
”Se on vähän ehkä perinteistä, kun meillä on kaikkia hienoja uusia viestintävälineitä, mutta usein tieto edelleen halutaan mahdollisimman konkreettisesti puheena suoraan ihmiseltä toiselle”, sanoo Pihlajaniemi.
Kati Huoponen muistuttaa, että lähtökohtaisesti johtaminen ei saisi olla erilaista eri työntekijäryhmille, vaan samat pelisäännöt pätevät niin duunareihin kuin asiantuntijoihin.
”On se sitten asiantuntija tai duunari, niin molemmissa tilanteissa kyseinen henkilö on sen oman työnsä paras asiantuntija. Molemmissa tilanteissa molemmilla on oikeus hyvään johtamiseen ja sitä kautta, että siinä olisi johtamisen näkökulmasta erilaista latausta riippuen kohderyhmästä, niin ei saisi olla”, sanoo Huoponen.
Ikävätkin muutokset helpottuvat
Myös ikäviä päätöksiä voi tehdä niin, että työntekijät ymmärtävät ne.
”Koskaan ei ole tavoitteena varmastikaan se, että konsensus syntyy ja tehdään sellaisia päätöksiä, että ne eivät jotakuta kirpaisisi. Siinä oleellista on asioiden perusteleminen. Miksi, miksi, miksi on jokaisella huulilla varmasti”, kuvailee Kati Huoponen.
Luottamusta on mahdollista rakentaa vaikeinakin aikoina esimerkiksi jakamalla tietoa.
”Kirjassa on yksi esimerkki vähennystarpeisista muutosneuvotteluista, joissa haastateltava sanoi, että kun se tulos tuli, niin kaikki vain totesivat, että selvä, eivät hekään nähneet mitään muuta vaihtoehtoa. Ja se johtui siitä, että firmassa jaettiin tosi paljon tietoa taloudellisesta tilanteesta kaikille työntekijöille”, Pihlajaniemi kertoo.