Työkaverit opettivat kirosanoja, ja se oli hieno kokemus

Siamäk Naghianille oli itsestään selvää, että hän opettelee suomea. Elettiin 1980-luvun loppupuolta ja iranilaissyntyinen Naghian oli saanut opiskelupaikan Teknillisestä korkeakoulusta.

– Jos olen tullut tänne opiskelemaan ja tekemään töitä, niin totta kai suomea pitää osata. Mietin, miten nopeasti voin oppia kielen, enkä että pitääkö sitä opetella, hän kertoo ajatelleensa 25-vuotiaana. Hän oli tuolloin täysin suomen kielen taidoton.

Hän muistelee, että TKK:ssa oli parikymmentä kansainvälistä opiskelijaa ja hekin olivat kielen opiskelusta samoilla linjoilla. Hän kertoo opiskelleensa kaiken suomeksi, myös sähkötekniikan, koska englanninkielistä opetusta ei TKK:lla ollut.

Naghian on aina ollut kiinnostunut kielistä, ­runoista ja yhteiskunnallisista asioista. Hän halusi pystyä seuraamaan, mitä suomalaisissa sanomalehdissä kirjoitetaan.

– Harrastan musiikkia ja halusin kuulla, mitä suomenkielisissä kappaleissa sanotaan. Niiden kautta pääsee eri tavalla kiinni ihmisten ajatteluun ja tunnetilaan, hän lisää.

Naghian kertoo opiskelleensa kuuden kuukauden aikana suomen kielen. Hän kiittelee suomen kielen opettajaansa, joka ei käyttänyt opetustilanteissa sanaakaan englantia.

– Ajattelin, että olipa siinä omistautunut ja kärsivällinen ihminen!

Intensiivisen kieliopiskelun jälkeen Naghian meni töihin. Työtä teollisuudessa tuotantolinjalla riitti niin opintojen oheen kuin lomien ajaksi. Työllä hän rahoitti opintonsa.

– Aina kun oli mahdollista, tein töitä.

Naghian oli työpaikkansa ainoa ei-suomalainen. Hän kertoo, että vastaanotto tuotantolinjalla oli upea. Työkaverit päättivät opettaa hänelle kirjakielen oheen ”oikeaa suomea” ja antoivat ­hänelle kaksi listaa. Toisessa oli suomalaisia kirosanoja ja toisessa slangisanoja.

– Se oli hienoa! Ihmisten kanssa oleminen on oleellista kielen oppimisen kannalta. Olen ikään kuin kasvanut suomalaisten kanssa, Naghian kertoo.

Nykyään hänellä on suomalainen vaimo ja ­hänen parhaat ystävänsä ovat suomalaisia.

Nokialta Genelecin johtoon

Siamäk Naghian sai töitä Nokialta vuonna 1995. Elettiin yrityksen hienoja aikoja. Nokia saavutti vuoteen 1998 mennessä maailman johtavan matka­puhelinvalmistajan aseman seuraavaksi reiluksi kymmeneksi vuodeksi. Naghian muistelee, että vaikka markkinat olivat kansainväliset, yritys ei vielä niinkään. Hän kokee, että suomen osaamisesta oli ­Nokia-vuosinakin ehdottomasti hyötyä.

Nokialla Naghian työskenteli muun muassa matkapuhelin­järjestelmien kehittämis- ja liiketoiminnassa. Työnsä ohessa Naghian väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2001. Hän myös jatkoi käännöstöiden ­tekemistä persiasta suomeksi. Hän on suorittanut virallisen kääntäjän tutkinnon.

Vuonna 2005 Naghian siirtyi töihin äänentoisto­järjestelmien yritykseen Geneleciin. Yrityksen perustivat vuonna 1978 Ilpo Martikainen ja Topi Partanen. Genelecin tuotekehitys, tehdas ja pääkonttori ovat Iisalmessa. Yrityksen kaiuttimet ovat maailmalla menestyneitä ja arvostettuja, ja 90 prosenttia tuotteista menee vientiin.

Naghian aloitti Genelecin tuotekehitysjohtajana 2005, siirtyi vuonna 2010 yrityksen varatoimitusjohtajaksi ja vuonna 2011 toimitusjohtajaksi.

– En voi kuvitella, että olisin tässä ilman suomen kieltä. Kieli on olennainen tapa saada toiseen ­ihmiseen kuin myös yhteiskuntaan yhteys. Se herättää luottamusta. Jos olen oppinut kieltä, se kertoo mihin olen valmis, miten paljon minulla on valmiuksia ymmärtää toista ja miten sitoutunut olen elämään tässä yhteiskunnassa, hän sanoo.

Pohjois-Savossa perheineen asuva Naghian lisää ­hymyillen, että paikallisessa murteessa on toki vielä omat, kauniit vivahteensa.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Vallankumous ja sattuma toivat Suomeen

Siamäk Naghian kokee, että suomalainen yhteiskunta on hieno ja mitä enemmän hän siihen perehtyy, sitä enemmän se kiinnostaa.

– Suomalaiset arvot ovat lähellä sydäntäni.

Oli kuitenkin sattumaa, että hän päätyi juuri Suomeen.

Vuonna 1979 Iranissa oli vallankumous, jossa Naghian oli itsekin aktiivisesti mukana. Nyt sen sanominen nolottaa. Hän kertoo tavoitelleensa demokratiaa ja ­hänellä oli hyvä tahto, tietynlaista lukiolaisen idealismia.

– Kun vallankumous sitten tapahtui, selvisi nopeasti, että se menee muuhun suuntaan. Olin kiinnostunut opiskelemaan, mutta yliopistot pantiin kiinni. En nähnyt hirveästi mahdollisuuksia, joten ainoa tapa oli lähteä.

Naghian ei halunnut lähteä maasta laittomasti, joten hänen piti mennä armeijaan saadakseen passin. Kun hän oli armeijassa, Irak hyökkäsi Iraniin. Naghian joutui eturintamaan. Se oli järkyttävä kokemus, josta hän ei ole puhunut kuin vasta viime vuosina. Nykyään hän puhuu kokemuksistaan, koska hänestä rauhaa ei arvosteta tarpeeksi.

– Viime aikoina olen puhunut paljon kulttuurin ja ajattelun merkityksestä yhteiskunnan ja myös yrityksen rakentamisessa. Miksi Suomi on tällainen kuin on? ­Miten on päästy tähän ja miksi? Kaikilla on mahdollisuus käydä koulussa, luokkaerot ovat pieniä ja on ­tasa-arvo. Aktivistielämäni aikana ajattelin, että tämä on unelma.

Sodan jälkeen Naghian sai passinsa ja muutti Turkkiin opiskelemaan. Turkissa poliittinen tilanne oli kuitenkin epävakaa ja latautunut.

– Turkissa oli hieno englanninkielinen yliopisto, mutta sen sisällä oli sotilaita aseiden kanssa. Ajattelin, että se on pahempaa kuin Teheranissa!

Naghian päätti jatkaa matkaa. Hän haki kolmeen maahan opiskelemaan: Australiaan, Espanjaan ja ­Ruotsiin. Samoihin aikoihin hän sai tiedon kaukaisen tutun lapsesta, joka opiskeli Suomessa TKK:lla. Naghian kirjoitti hänelle ja sai häneltä tuntumaa Suomeen – ja päätti hakea Suomeenkin.

– Päätin, että menen siihen maahan, josta saan ensin vastauksen.

Se maa oli Suomi.

– Se ei ollut huono sattuma. En ole päivääkään katunut, että kävi näin.

Ystävä on enemmän kuin friend

Nykyään Suomessa pärjää englannilla paremmin kuin 1980-luvulla, kun Siamäk Naghian saapui maahan. Hän kannustaa silti kaikkia Suomeen muuttavia opettelemaan suomen kielen.

– Kieli on ajattelumalli. Vaikka osaisi englantia kuinka hyvin, niin sen ­kielen kautta ajattelumalli on erilainen kuin suomen. Kieli vaikuttaa siihen, ­miten ymmärrämme ja hahmotamme tätä maailmaa. Samalla kun oppii, niin ­ymmärrys laajenee. Se on iso mahdollisuus.

Esimerkiksi suomenkielinen sana ­ystävä pitää sisällään Naghianin mielestä paljon enemmän kuin englannin kielen vastine friend.

– Englanniksi pitäisi laittaa muutamia superlatiiveja, jotta sana kantaisi saman sisällön. Sanassa ystävä on paljon luottamusta.

Naghian on kiitollinen, että on voinut opiskella ja työskennellä Suomessa. Eniten hän arvostaa sitä, minkä on oppinut suomalaisen kulttuurin kautta suomen kielen avulla.

– Olisin menettänyt ihmisenä niin paljon, jos en olisi oppinut tätä kieltä, ison palan elämästä.