Lapset tulivat posket punaisina kotiin. He olivat silminnähden väsyneitä, mutta iloisia.
– Kunnon treeni, vanhin heistä totesi.
Oli torstai-ilta, ja hiihtokoulu oli alkanut. Ennen lumentuloa ohjelmassa oli tunnin verran sauvakävelyä ja -juoksua otsalampun valossa. Loikkia ylämäkeen, loppujuoksu pururataa alas.
Jopa isompien mukana kirmannut nelivuotias tykkäsi. Oli rankkaa, mutta kivaa.
Olen vuosien aikana oppinut, että lapset jaksavat liikkua pitkiäkin aikoja ja matkoja, jos heillä on siihen motivaatiota. Usean tunnin patikointi kansallispuistossa sujuu helposti, jos rusina- ja pähkinävarastot ovat täynnä, termarissa kaakaota ja on lepotaukoja, joilla niitä voi nauttia.
Motivaatio voi syntyä myös kavereista. Kesällä ja talvella pihapelit ja -leikit kestävät tuntikaupalla nukkumaanmenoajan yli, kun naapurin pojat tulevat hakemaan ulos.
Toisaalta jos ei ole motivaatiota tai kavereita, pihalta tullaan kolkuttamaan oveen kymmenen minuutin ulkoilun jälkeen.
Kovakin innostus voi laantua nopeasti. Jos harrastuksessa iso osa ajasta menee ohjeiden kuunteluun tai jonossa oman vuoron odottamiseen, vähänkään menevämpi kaveri ehtii tylsistyä tunnin aikana useita kertoja.
Siitä kumpusi myös lasteni innostus hiihtokouluun: kerrankin oli väsynyt olo urheiluharrastuksen jälkeen.
Uskon suurimman osan ihmisistä olevan kykeneviä kovaan työntekoon ja hienoihin suorituksiin. Palkka tuo syyn tehdä perussuorituksen kunnolla, mutta motivaation ollessa kohdallaan moni ylittää itsensä ja kykenee nostamaan perussuorituksensakin laadun seuraavalle tasolle.
Työntekijöiltä voidaan vaatia perussuorituksen lisäksi hetkittäistä venymistä ja uusien taitojen opettelua. Ainakin kaipaan itse, että minulta vaaditaan parempaa työnjälkeä kuin aiemmin. Olen kuin lapsi, joka tylsistyy mukavuusalueella mutta innostuu, kun saa vastaansa uusia haasteita ratkaistavaksi.
Motivaatio on mahdollista kehittää hetkittäin myös itse, mutta helpointa sen ylläpitäminen on kivalla porukassa hyvässä työympäristössä. Hyvin motivoituneelta henkilöltä ei tarvitse edes vaatia, vaan työ imee mukaansa kuin itsestään.
Vaativa tekeminen ei itsestään riitä. Sen pitää olla myös hyvin johdettua.
Nelivuotias ei jaksa yhdeksän tunnin päiväkotipäivän päätteeksi tunnin sauvakävelyä ilman osaavaa aikuista. Pelkkä kova liikunta ei saa lasta liikkumaan riemulla, vaan pedagogian pitää olla kunnossa.
Hiihtokoulun vahvuus onkin sen vetäjät. Lämmin ja kannustava ote sai lapset liikkumaan riemulla marraskuun tihkusateessa.
Työelämässä vaatiminen onnistuu, kun esihenkilö viestii tavoitteista selkeästi ja osaa keventää arkipäiväisiä tilanteita sopivasti huumorilla. Töiden etenemistä pitää seurata taajaan. Näin esihenkilö pysyy tietoisena mahdollisista esteistä ja pystyy raivaamaan ne nopeasti.
Aktiivinen esihenkilötyö kertoo välittämisestä. Vaativalle mutta välittävälle esihenkilölle työskentely innostaa.
Vaatiminen ilman välittämistä on tylsistymistäkin huonompi vaihtoehto. Ylämäkiloikat voivat tappaa pienten lasten innostuksen nopeasti, jos kirittäminen tapahtuu komentaen, ei kannustaen.
Kirjoittaja työskentelee datapäällikkönä Mediakonserni Keskisuomalaisessa ja on koulutukseltaan VTM ja DI.
- Haluatko lukea muita näkemyksiä? Lisää TEK-lehden kolumneja löydät täältä.