Tuttu HR-ammattilainen kertoi, että maailmantilanne nousee keskusteluissa esiin uudella tavalla. Työkaverit soittelevat hänelle, ja haluavat purkaa murheitaan. He pohtivat asioita, joita eivät ennen ole pohtineet. Voiko Suomi joutua sotaan? Onko syytä pelätä? Miten pysyä optimistisena, kun uutiset ovat koko ajan huolestuttavampia?
Toinen tuttu kertoi tavanneensa kollegan aamulla mietteliäänä työpaikan kahvihuoneesta. Maailmanpolitiikka oli noussut esiin ennen huomenen sanomista.
Trumpin ja Putinin veljeily on noussut meidän kaikkien agendalle, vaikka emme sitä haluaisikaan. Jotenkin siihen on suhtauduttava. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Pieni ihminen ei voi tehdä tilanteen muuttamiseksi mitään. Tulee helposti avuton olo. Paras vaihtoehto saattaa olla presidentti Mauno Koiviston neuvon noudattaminen: ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
Iso vastuu on vanhemmilla, opettajilla, esihenkilöillä ja muilla, joilla on keskimääräistä enemmän vaikutusvaltaa yhteisön ilmapiiriin. Paniikkia ei tietenkään pidä lietsoa. Hankalampi kysymys on, miten ilmapiiri pidetään rakentavana ja eteenpäin katsovana. Ihmisten pitää saada purkaa ahdistustaan, mutta loputon spekulointi ei ole hyvä sekään.
Doomscrollaus eli huonojen uutisten jatkuva selailu saattaa jäädä päälle, ja Trump tulla uniin. Jos oma tai muiden huoli kasvaa liialliseksi, tilanteeseen pitää kiinnittää huomiota. Helsingin Sanomat kysyi Mieli ry:n psykologilta Marjo Lehtiseltä vinkkejä siihen, kuinka jaksaa arjessa ikävien uutisten keskellä. Ammattilainen antoi seuraavat neuvot:
1. Rajoita ikävien uutisten seuraamista
2. Kiinnitä huomiosi nykyhetkeen
3. Tunnista tunteet ja anna niiden tulla ja mennä
4. Ota keholliset keinot käyttöön
5. Toimi hyvän asian eteen
6. Huomaa hyvä ja jatka arkea.
Mennään näillä yleispätevillä neuvoilla eteenpäin. Riittävän tietoisina, mutta sopivan irrallaan. Omaan hyvään arkeen keskittyen.
Hyvää kevättä!
Kirjoitus on julkaistu aiemmin kolumnina TEK-lehdessä 2/2025.
