Harrastuksena energiantuotanto
Jouni Juntunen tutki väitöstyössään, miten uusiutuvan energian pientuotanto yleistyy kotitalouksissa. Onnistuneet kokeilut johtavat uusiin lämpöpumppu- ja aurinkovoimainvestointeihin.
Takavuosina kotiaan lämmittävä saattoi vain manata synkkänä öljyn ja sähkön hinnannousua. Tänään hän voi kilpailuttaa sähköntoimittajansa – tai perustaa oman pienvoimalan.
– Loppukäyttäjien rooli energiamarkkinoilla on muuttunut passiivisesta kuluttajasta aktiiviseksi energian yhteistuottajaksi, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Jouni Juntunen sanoo.
Juntusen väitöstyömaana toimi kolme energian pientuottajien verkkoyhteisöä. Suurin näistä on lampopumput.info-keskustelufoorumi, johon on kertynyt vuosien varrella yli 250 000 postausta. Moni ilmalämpöpumppua hankkiva on törmännyt sivustoon, jolla käydään keskustelua laitteista, jaetaan energiansäästövinkkejä ja kerrotaan omaan lämmitysjärjestelmään tehdyistä tee-se-itse-modifikaatioista. Vastaavia käyttäjäyhteisöjä on aiemmin syntynyt erilaisten harrastusvälineiden ympärille.
– Tutkimus paljasti, miten aktiivisia käyttäjät ovat näinkin monimutkaisen tuotteen ja teknologian kohdalla. Pienvoimaloita ei voi sanoa perinteisiksi harrastusvälineiksi, Juntunen sanoo.
Verkkoyhteisöt tärkeitä
Juntusen työ paljasti, että myös lämpöpumppujen tai pellettipolttimien valmistajat voisivat oppia paljon asiakkailtaan.
– Kulutustutkimuksessa puhutaan paljon teknologian kotouttamisesta, miten uusi tekninen laite otetaan käyttöön ja se tulee osaksi arkea.
Yksittäisten laitteiden, kuten kännyköiden, käyttöönottoa on tutkittu paljon. Juntusen oivallus oli tutkia kokonaisia kotouttamispolkuja. Yhden energiantuotantoteknologian onnistunut kotouttaminen näytti usein kasvattavan energian pientuottajien ruokahalua.
– Kun yksi teknologia saadaan onnistuneesti käyttöön, otetaan rinnalle usein toinen teknologia. Pellettilämmityksen rinnalle saatetaan kesäksi rakentaa aurinkolämpöjärjestelmä käyttöveden lämmitykseen.
Juntusen tutkimilla verkkoyhteisöillä näyttää olevan tärkeä rooli uuden energiateknologian käyttöönotossa. Kokemuksien jakaminen foorumeilla rohkaisee muitakin kokeilemaan omatoimista energiantuotantoa. Verkkoyhteisöt olivat myös varsinainen tutkijan aarreaitta. Juntunen jäljitti foorumeilta pientuotanto-teknologioiden avainkäyttäjiä. Väitöskirjaa varten hän haastatteli heistä 52:ta.
Yksi haastatelluista oli aloittanut energiantuotantokokeilunsa jo vuonna 1988 asentamalla mökilleen aurinkopaneelit. Näin lapset pääsivät television ääreen sähköttömällä mökillä. Pian lapset eivät enää viihtyneet mökillä, mutta perheen isä sitäkin paremmin. Vuonna 1995 mökille ilmestyikin pientuulivoimala aurinkopaneelien rinnalle akustoa lataamaan. Nyt taskuihin ilmestyneet kännykät pysyivät ladattuina myös pimeinä vuodenaikoina.
– Tämä oli esimerkki teknologian kotouttamispolusta. Kun elämäntilanne muuttuu, järjestelmää päivitetään ja otetaan käyttöön uusia tuotantomuotoja.
Keskustelufoorumit ilmaisenergia.info, lampopumput.info ja poikkis.net jakavat tehokkaasti käyttäjille kertynyttä energian pientuotanto-osaamista.
Insinöörimiesten harrastus
Yksi väitöskirjan tutkimuspapereista käsittelee energian pientuottajien tee-se-itse-hankkeita ja heidän tekemiään keksintöjä. Nämä niin sanotut lead userit parantelevat energiajärjestelmiensä käytettävyyttä ja muokkaavat niitä omiin tarpeisiin sopiviksi.
– Tunnistimme kaikkiaan 192 eri keksintöä tai muutosta, Juntunen kertoo.
Muutamat näistä kaupallistuivat yrittäjän toimesta tai kelpaisivat järjestelmien valmistajien kaupallisiin tuotteisiin. Usein keksinnöt toimivat hyvin vain asiantuntevien käyttäjien järjestelmissä. Taitavat rakentelijat modifioivat esimerkiksi halpoja ilmalämpöpumppuja ilma-vesilämpöpumpuiksi, jotka maksavat kaupan hyllyllä useita tuhansia euroja.
Foorumien aktiivisimmilla käyttäjillä oli sekä erinomaiset taidot että intohimoa tee-se-itse-energiajärjestelmien kehittämiseen. Keitä nämä harrastajat oikein ovat?
– Ensinnäkin, he ovat miehiä, Juntunen nauraa.
76 prosentilla on taustalla tekninen koulutus. Kodin energiajärjestelmää rakentaessa on hyvä osata niin metallin työstöä, sähkötekniikkaa kuin termodynamiikan perusteet. Alan harrastajia näytti motivoivan perinteinen insinöörihyve, tehokkuus.
– He halusivat parantaa järjestelmiensä energiatehokkuutta ja alentaa kustannuksia.
Henkilökohtaisissa haastatteluissa Juntunen huomasi, että myös ympäristötietoisuus on vahvasti läsnä, vaikka sitä ei yleensä foorumilla sanottukaan.
Juntusen tutkima joukko on helppo leimata nörteiksi, joiden tekemisillä ei ole yleisempää kiinnostavuutta. Open source -ohjelmistokehittäjien toimintamallit näyttävät kuitenkin hiipivän myös fyysisen maailman tuotteisiin. Tunnettu talous-tieteilijä ja MIT:n professori Eric von Hippel on tutkinut käyttäjälähtöistä innovointia jo 1970-luvulta alkaen. Tuoreet maatutkimukset näyttävät, että jopa 4,5 prosenttia kuluttajista modifioi hankkimiaan kuluttajatuotteita jollakin tavalla. Hajautetut energiantuotantomuodot ja uudet pientuotantoteknologiat mikrotuulivoimaloista pellettikattiloihin ovat tuoneet saman ilmiön myös energia-alalle.
Hyvää luettavaa poliitikoille
Energiapolitiikka on ollut kuuma keskustelunaihe viimeisen vuoden aikana. Miksi poliitikon kannattaa vierailla pientuottajien keskustelufoorumeilla tai perehtyä Juntusen väitöstyöhön?
– Päätöksentekijöiden on hyvä ymmärtää, että passiivisen energiankuluttajan aika on ohi. Ihmiset ovat kiinnostuneita energiankulutuksestaan ja siihen vaikuttamisesta, tutkija vastaa.
Energiapolitiikan kiireisimpiä uudistuksia olisi taata pientuottajien pääsy markkinoille.
– Sähkönjakeluinfra tarvitsee vain pientä hienosäätöä. Järjestelmästä pitäisi saada sellainen, että ihmiset voivat ja heidän kannattaa myydä sähköä toisilleen.
Seuraava askel voisi olla tehdä sama kaupunkien kaukolämpöverkolle.
– Esimerkiksi pientuottajien aurinkolämpökeräimet pitäisi saada kytkettyä kaukolämpöverkkoon, Juntunen ehdottaa.
Hän kiittelee sähkönkulutuksen älymittaukseen siirtymistä.
– Aktiivinen sähkönkuluttaja saa sen avulla paljon tietoa kulutuksestaan.
Tosin uudistus jäi puolitiehen.
– Siinä olisi pitänyt miettiä paremmin, miten tieto saadaan hyödynnettyä laajemminkin kuin vain tarjoamalla sitä energiayhtiöiden omissa verkkopalveluissa.
Tutkijan mukaan älymittarit olisivat kaivanneet rinnalleen standardoitua avointa datarajapintaa, jolla kuluttaja voisi jakaa omat kulutustietonsa helposti kolmansille osapuolille. Avoimen rajapinnan avulla voisi valtuuttaa ulkopuolisen toimijan esimerkiksi ylläpitämään reaaliaikaista kulutusraportointia tai optimoimaan kotinsa sähkönkäyttöä.
Juntusella on vielä yksi ehdotus päättäjille: vesikiertoista lämmitysjärjestelmää kannattaa suosia pientaloissakin.
– Kun investointi on kerran tehty, voi järjestelmään kytkeä useita energianlähteitä, pelletti- ja puulämmityksen, aurinkolämpökeräimen tai lämpöpumpun. Näin lämmönlähdettä on helppo vaihtaa tulevaisuudessa uusien tuotteiden ja teknologioiden kehittyessä. Tulevien vuosikymmenten parasta teknologiaa on hankala ennustaa, joten oleellista on tehdä järjestelmästä joustava.
Mitä haluaisit saada aikaan kauppatieteen tohtorina? Suosikkileikkikalu? Lempiharrastus? |
Suomi on energian pientuotannon suurvalta |
Suomalainen energiapolitiikka näyttää suosivan keskitettyä tuotantoa. Siitä huolimatta, kiitos yksityisten kansalaisten, Suomi on numeroiden valossa hajautetun energiantuotannon suurvalta. – Näin voi sanoa, Jouni Juntunen toteaa. Suomessa on 1,1 miljoonaa omakotitaloa ja aikamoinen joukko kesämökkejä, joissa on yhteensä lähes 3 miljoonaa tulisijaa. Talvisaikaan puulla lämpiää noin 400 000 taloutta. Ilmalämpöpumppuja on asennettu yli 400 000, maalämpöjärjestelmiä yli 80 000 ja pellettipolttimia 26 000. Myös aurinkosähkön, -lämmön ja mikrotuulivoiman rakentaminen on vilkastunut. – Suomessa kannattaa tuottaa energiaa nimenomaan itselle. Tuotanto muille ei ole kannattavaa, koska pientuotannolle ei meillä ole syöttötariffia, Juntunen pohtii. |
Nokian insinööri ryhtyi energiantutkijaksi |
Viisi vuotta sitten diplomi-insinööri Jouni Juntunen irtisanoutui Nokian leivistä ja aloitti apurahatutkijana. – Halusin oppia jotain uutta. Olin nähnyt ict-teollisuutta yhdestä yrityksestä käsin, Juntunen kertoo. Alkuperäinen tutkimusaihe, älyliikenne, vaihtui nopeasti asumisen energiakysymysten tutkimiseen, kun ympäristö- ja innovaatiojohtamisen professori Raimo Lovion tutkijaryhmä aloitti hankkeen, joka tutki kansalaisten roolia energiansäästön ja uusiutuvan pientuotannon ratkaisuissa. Kestävän kehityksen asiat olivat alkaneet pyöriä Juntusen mielessä jo muutamaa vuotta aiemmin, 2004-2005 vietetyllä sapattivapaalla. – Vietimme vaimoni kanssa maailmanympärimatkalla paljon aikaa kehittyvissä maissa, Thaimaassa, Intiassa ja Väli-Amerikassa. Silloin oli kerrankin aikaa lukea ja ajatella. Juntusen viimeisin tehtävä Nokian palveluksessa oli pitää huolta siitä, että alaa seuraavat teollisuusanalyytikot tunsivat Nokian uudet tuotteet ja strategian. Yli 15 vuoden uran ja säännöllisen kuukausipalkan vaihtaminen tutkijan työhön tuntuu nyt, väitöskirjan valmistuttua, edelleen hyvältä ajatukselta. – Ehdottomasti se kannatti. Seuraavat kaksi vuotta tuore kauppatieteen tohtori jatkaa käyttäjälähtöisen innovoinnin tutkimusta Aallon postdoc-tutkijana. FinSolar-tutkimushanke pohtii, miten vauhdittaa suomalaista aurinkoenergialiiketoimintaa; EU:n InnovatE taas sitä, miten saada käyttäjät mukaan yritysten kestävän kehityksen tuotekehityshankkeisiin. Itse tekeminen on myös Juntuselle tuttua hommaa. Huolenpitoa vaatii muun muassa Kiinan vuosista muistuttava 750-kuutioinen sivuvaunullinen moottoripyörä. Museorekisteröity ajopeli on melkoinen harvinaisuus näillä leveysasteilla. – Se on venäläisen Ural-moottoripyörän kiinalaiskopio. Uralin esikuva taas on ollut 1930-luvun lopun BMW, Juntunen kertoo. Tutkijan toinen projekti on "Pelastetaan vanha talo Kirkkonummella". Vuonna 1943 rakennettu hirsitalo takaa, ettei kesälomalla käy aika pitkäksi. – Ensi kesänä ohjelmassa on vintin makuukamarin kunnostus. |
Jouni Juntusen tie tekniikan tohtoriksi
