Meillä on edessämme aivan valtava urakka. Viime vuosikymmenten aikana luotu hyvinvointiyhteiskunta täytyy kirjaimellisesti rakentaa pitkälti uudelleen kun siirrymme kohti kestävää hyvinvointiyhteiskuntaa. Tänä päivänä niin suuri osa ihmisen toiminnasta on osa eko-ongelmaa eikä sen ratkaisua että kaiken toiminnan muuttaminen kestävälle pohjalle - ja vieläpä hyvin tiukassa aikaraamissa - tulee vaatimaan ennennäkemättömän kovia ponnisteluja. Merkityksellisestä työstä meille ei ainakaan ihan heti tule pulaa kun muutos saadaan kunnolla käyntiin.
Jo yksistään kiertotalouteen siirtyminen tulee vaatimaan aivan valtavasti lisää insinöörityötä ja nykyistä laajempaa osaamista. Jos tämän päivän tuotesuunnittelutyössä pitää optimoida samanaikaisesti useampia parametreja kuten resurssitehokkuutta ja turvallisuutta, kiertotaloudessa näitä optimoitavia parametreja tulee vielä moninkertaisesti lisää: tuotteiden on samaan aikaan oltava myös kierrätettäviä, päivitettäviä, pitkän käyttöiän kestäviä ja muotoilultaan niin onnistuneita, että tuotetta ylipäätään halutaan käyttää sen pitkän elinkaaren ajan. Nämä uudet ristiinkytkeytyvät vaatimukset lisäävät kompleksisuutta ja tekevät kokonaisuudesta vaikeammin hallittavan, joka tarkoittaa tarvetta lisätyövoimalle. Tekoälypohjaiset ratkaisut helpottanevat tilannetta, mutta niiden rooli on vielä pitkään insinöörityötä avustava eikä korvaava.
Samaan aikaan tekniikan alan ammattilaiset on valjastettava ratkaisemaan mm. energian varastointia, puhtaita lämmöntuotantomenetelmiä, kestävää puhdasta liikennejärjestelmää, päästötöntä rakentamista ja uusia keinoja ravinnontuotantoon. Siis jokaisella sektorilla on valtavasti työtä edessä, ja kaikki uudet ratkaisut nojaavat insinöörityöhön.
Vielä kun tähän yhtälöön lisätään että kaikki kestävyysmurrokset on saatava maaliin muutamassa vuosikymmenessä, lienee selvää että insinöörikunnalla on odotettavissa merkityksellisen työn hyökyaalto. Vaikka EU on globaalisti johtava talous ympäristöllisessä kestävässä kehityksessä ja spesifimmin esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, on meilläkin muutos edennyt toistaiseksi aivan liian hitaasti vastataksemme Pariisin sopimuksessa asetettuihin lämpenemisen rajoittamisen tavoitteisiin. Siis vaikka positiivinen kehitys on lähtenyt EU:ssa mukavasti käyntiin, tulee muutostahti kiihtymään huomattavasti kunhan sisäistämme tieteen viestin tarvittavien toimien kiireellisyydestä.
Kun meillä kerran on valtava kiire, on pidettävä tarkka huoli että käytämme kaikki pelipaikat mitä meille tarjotaan. Koronan runtelema talous tarvitsee elvytystä, ja nämä elvytystoimet on syytä kohdentaa viisaasti myös ilmastokriisi ja luontokato huomioiden. Valtaosa elvytystoimista tulisi suunnata yhteiskunnan ympäristöllisen kestävyyden edistämiseen, ja minkään elvytystoimen ei pitäisi tuottaa merkittävää haittaa ilmastolle ja luonnolle. Hyviä, kestäviä elvytyskohteita niin ympäristön kuin työllisyyden kannalta löytyy esimerkiksi Suomen ilmastopaneelin Vihreä elvytys -raportista. Ja kas, niistäkin kaikki pohjautuvat vahvaan insinööriosaamiseen.
Uskon että tekniikan alan ammattilaiset ovat mielissään tästä kehityskulusta. Esimerkiksi viime syksyn opiskelijatutkimuksessa kolme neljästä teekkarista koki ympäristöllisen kestävän kehityksen edistämisen omalla työurallaan tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi. Me TEKissä teemme parhaamme edistääksemme yhteiskuntaa, jossa tämä on aivan kaikille teille mahdollista.
Mikäli aihe kiinnostaa, tutustu myös 28.10. järjestämäämme webinaariin Kaikille merkityksellistä työtä? EU:n Green Deal ja tekniikan alan työurat!
