Komeettatutkija etsii laskeutumispaikkaa
Rosetta-luotain antaa ensi kertaa mahdollisuuden tutkia komeettaa lähietäisyydeltä. Sen rakenteen ja alkuainekoostumuksen odotetaan kertovan paljon aurinkokunnan alkuvaiheista.
Keskiviikkona 6. elokuuta 2014 Euroopan avaruusjärjestö ESAn väki oli innoissaan. Jo kymmenen vuotta ja 6,4 miljardia kilometriä taivaltanut komeettaluotain Rosetta saavutti viimein kohteensa, 67P/Churyumov-Gerasimenko -komeetan. Luotaimen moottoreita käytettiin vielä reilun kuuden minuutin ajan. Kun tieto polton onnistumisesta saapui 22 minuutin radioviiveellä lennonjohtoon, voitiin Saksan Darmstadtissa vihdoin huokaista helpotuksesta. Rosetta oli asettunut onnistuneesti seuraamaan kohdettaan noin 100 kilometrin etäisyydellä. Luotain kiertää komeetan halkaisijaltaan viisikilometristä ydintä vain kävelynopeudella. Samaan aikaan itse komeetta kiitää kohti Aurinkoa 55 000 kilometrin tuntinopeudella.
Seuraava dramaattinen hetki koittaa marraskuussa 2014, kun Rosettan pieni laskeutuja Philae töyssähtää toivottavasti onnistuneesti komeetan ytimen pinnalta valittuun laskeutumispaikkaan. Tuolloin komeetan rata lähestyy jo Aurinkoa, ja komeetta muuttuu hyisestä jäämöhkäleestä kaasua aurinkotuulen mukana syökseväksi pyrstötähdeksi.
Myös suomalaisinsinööreillä riittää jännitettävää Rosetta-luotaimen löytöretkellä. Ensimmäisenä komeetan pinnan kohtaavat laskeutujan laskutelineisiin asennetut, pinnan vesipitoisuutta mittaavan laitteen anturit. PP eli Permittivity Probe -laite on yksi kuudesta mittalaitteesta, joita Suomen Ilmatieteen laitos on ollut rakentamassa. Rosettan komposiittirunkorakenne taas on Patria-yhtiön käsialaa.