Suomessa käydään alati vilkastuvaa keskustelua ja suunnittelua yhteiskunnan avaamisesta koronapandemian laantuessa. Samaan aikaan Suomen hallitus toivoo etätyön jatkosta helpotusta liikenteen päästövähennystavoitteisiin. Etätyön jatko on kuitenkin monella työpaikalla epävarmaa, ja koronan jälkeisestä ajasta on samalla tavalla alettava keskustelemaan ja suunnittelemaan myös niillä työpaikoilla, joissa etätyöskentely on mahdollista. Suomen hallituksella on etätyön edistämiseksi keinot vähissä, sillä etätyöskentelystä sovitaan joko työehtosopimuksissa tai työpaikkakohtaisesti.
Akava Worksin viime syksyn koronaselvityksen mukaan suuri osa korkeakoulutettujen työpaikoista on ottanut viimeisen vuoden aikana pakotetun digiloikan laajan etätyöskentelyn mahdollistamiseksi. Ennen koronapandemiaa 45 % ei tehnyt lainkaan etätöitä, kun taas syksyllä 2020 vain 26 % ei tehnyt lainkaan etätöitä. On selvää, että on paljon töitä jotka hoituvat yhtä hyvin ainakin osan viikosta etänä työskennellen.
Tällä hetkellä meillä on globaalisti hyvinkin jaettu kaipuu nähdä ihania työkavereita edes joskus myös kasvokkain. Päästä viettämään rästiin jääneitä yhteisiä lounaita, kahvitaukoja, pikkujouluja ja kesäjuhlia. Mutta nyt kun etätyöhön on opittu ja päästy nauttimaan myös sen hyvistä puolista, suuri osa meistä haluaisi jatkaa koronan jälkeisessä ajassa mahdollisimman joustavilla työjärjestelyillä jotka mahdollistaisivat etä- ja lähityöskentelyn elämäntilanteen ja päivittäisen tarpeen mukaan. Monilla työpaikoilla aiotaan kuitenkin palata jälleen pandemiaa edeltäviin käytäntöihin, jolloin etätyö on mahdollista vain erittäin rajallisesti tai jopa ei ollenkaan. Tällainen takapakki ei palvele työntekijöiden, yhteiskunnan eikä lopulta itse työnantajienkaan tarpeita.
Etätyöskentelyn mahdollistamisella kaikissa soveltuvissa työpaikoissa on tärkeä rooli myös Suomen hiilineutraaliustavoitteiden edistämisessä. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tuoreen tutkimuksen mukaan etätyökäytäntöjen vakiinnuttaminen voisi vähentää henkilöautoliikenteen päästöjä noin 6-8 %. Tämän myötä liikenteen päästöt pienenisivät Ilmastopaneelin Markku Ollikaisen mukaan noin 0,34 - 0,45 MtCO2e joka olisi huomattava helpotus tuskallisen vaikeaan tavoitteeseen puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä.
Työpaikkojen etäkäytännöt ja matkustamisen päästöt poikkileikkaavat työmatkaliikenteen lisäksi ulkomaan työmatkoissa. Vaikka tietyissä tilanteissa lentomatkustus ulkomaille on edelleen tarpeen, on pakotettu digiloikka myös osoittanut että suuri osa kansainvälisestä yhteistyöstä hoituu myös etäyhteyksillä. Yrityksissä on syytä myös tarkastella matkustuskäytäntöjä lentopäästöjen vähentämiseksi. Seitsemässä Euroopan valtiossa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vain alle puolet yrityksistä kertoivat aikovansa vähentää lentämistä pandemian jälkeisessä ajassa.
Etätyöskentelyn päästövähennysmahdollisuudet voivat toteutua vain jos etätyö mahdollistetaan laajasti. Etätyöskentelyn täytyy kuitenkin olla työntekijälähtöistä, sillä työntekijät tietävät itse parhaiten missä ja milloin voivat olla tuottavimmillaan. Esimerkiksi työkavereita fyysisesti ympärilleen tarvitsevia ei pidä pakottaa pelkkään etätyöhön. Etätyökäytäntöjen tulee olla joustavia ja sallia erilainen läsnäolo työssä eri elämäntilanteissa.
Työpaikoilla on hyvä huomioida myös, että työelämän joustot ovat keskeinen kilpailutekijä ja etätyömahdollisuuksiin tottunut työntekijä lähtee äkkiä kilpailuttamaan osaamistaan mikäli omalla työpaikalla joustoja ei enää etätyöskentelyn muodossa tarjota. Tulevaisuudessa tullaan näkemään myös yhä enemmän arvostusta hiilifiksuja työpaikkoja kohtaan, jotka pitävät huolen että liikenteestä ja matkustamisesta ei aiheuteta tarpeettomia päästöjä.
