Työntekijöihin sovelletaan eri työehtosopimuksia riippuen siitä, onko henkilö töissä yliopistolla vai ammattikorkeakoulussa – vaikka kyse olisi samasta organisaatiosta. TESsit poikkeavat toisistaan, vaikka kokonaisuutena ovatkin toisiaan aika lähellä. Paholainen asuu usein yksityiskohdissa. Esimerkiksi opetustuntimäärien erot tulevat korostumaan, kun yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistoiminta tiivistyy. Silloin samassa työhuoneessa voi istua kollegoja, jotka tekevät samaa työtä mutta eri ehdoin ja eri palkalla.
Tehtävänimikkeiden välillä on merkittäviä eroja; esimerkiksi tutkimuspainotteisissa työtehtävissä noudatetut sopimusehtojen tulkinnat saattavat vaihdella korkeakoulusektorin sisällä villisti. Ammattikorkeakoulujen puolella tutkijat ovat lähtökohtaisesti hallinnon tukihenkilökuntaa, jolla ei esimerkiksi ole viikonloppu- tai iltatyölisiä, eikä asemaa osana opetustoimintaa. Tästä huolimatta tutkimusprojektit rahoittavat myös opetusta. Tutkijakunta osallistuu työhön, jota tehdään opetuksen osana. Opettajien tavoin tutkijakunta joutuu työnsä puolesta työskentelemään myös iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta ainoastaan opettajille tästä maksetaan erillisiä lisiä ja korvauksia – joskus. Eroavaisuuksia on myös opettajakunnassa yliopisto-opettajien ja AMK-opettajien työehtosopimuksien palkkakäytännöissä.
Jos tulevaisuudessa korkeakoulusektori päätyy yhdistämään AMK- ja yliopistotasoja nykyistä tiukemmin, molemmissa työehtosopimuksissa on ammattiryhmiä, jotka toiseen sopimukseen siirtyessään kokisivat merkittäviä heikennyksiä. Karkeasti AMK-opettajat häviävät yliopiston työehtosopimukseen päätyessään vähintään saman verran mitä yliopiston tutkijakunta häviäisi ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksessa. Työehtosopimusshoppailuun on tarjolla houkuttelevia tarjouksia.
Jos korkeakoulusektorin yhteisestä työehtosopimuksesta tulevaisuudessa neuvotellaan, on ensiarvoisen tärkeää, että neuvottelussa edustetaan kaikkia työntekijäryhmiä ja kuunnellaan kaikkien korkeakoulusektorin toimijoiden mielipiteitä.
Avainsanat: