Kun olin pieni, kotikaupungissani haisi välillä pahalta, kun sattui tuulemaan tietystä suunnasta. Se oli naapurikunnan modernisti ilmaistuna "biotuotetehdas" ja hajusta ei saanut välittää, koska se oli "rahan hajua". Hajuhaitta oli aivan toissijaista, kun tarjolla oli työpaikkoja ja verotuloja kunnalle. Valitettavasti tämä ihailtava - samaan aikaan itsekäs ja epäitsekäs - näkökulma tuntuu suomalaisilta sittemmin kadonneen.
Osana työtäni pyrin seuraamaan julkista keskustelua ilmastokriisin ratkaisevista teknologioista kuten tuulivoimasta. Mediaseuranta kertoo päivittäin lukuisista kunnista, joissa on nostettu metakka, kun kuntaan kaavaillaan tuulivoimaa. Suomi on täynnä erittäin harvaan asuttuja kuntia jotka autioituvat entisestään ja joiden vähäinenkin väestö ikääntyy uhkaavasti.
Kuntien taloudellinen ahdinko on arkipäivää ja tuulivoiman tuomat, erityisesti pienille kunnille huomattavat verotulot tulisi tarpeeseen. Esimerkiksi Lestijärven 3 500 euron tuulivoiman vuokratulot per asukas on aikamoisen merkittävä tulonlähde pienelle kunnalle. Mutta silti niin kunnanvaltuustot ja päättävät elimet kuin lehtien yleisönosastot ovat täynnä kirjoituksia, kuinka tätä maisemahaittaa ei saisi tulla omalle takapihalle. Todella harvalla on mitään tuulivoimaa vastaan itsessään, kunhan sosiaaliset ulkoisvaikutukset jäävät muiden kontolle.
Tuulivoiman kaavoittaminen ei ole tietenkään ainoa sakkaava ilmastoteko mihin kuntien pitäisi tarttua, vaan investointeja puhtaampaan yhteiskuntaan tulisi tehdä laajalla rintamalla kunnissa jo siksikin, että pääsääntöisesti kuntien ilmastotoimet tuottavat säästöjä vähintään pitkällä aikavälillä. Se tekee niistä aivan erinomaisen elvytyskeinon koronan runtelemalle taloudelle. Talousvaikeuksissa olevia kuntia pitkän aikavälin säästöt luulisi kiinnostavan.
Kunnissa on viime vuosina tapahtunut hyvää kehitystä hiilineutraaliustavoitteiden asettamisessa, tiekarttojen laatimisessa ja suunnitelmissa vähentää päästöjä. Mutta tästä analyysiparalyysistä pitäisi nyt päästä seuraavaan vaiheeseen ja alkaa myös tehdä ilmastotekoja.
Kunnissa pitäisi päästä paralyysistä yli paitsi taloudellisista, myös moraalisista syistä. Ihmiskunnalla on todella vähän hiilibudjettia eli todella vähän aikaa rajoittaa lämpeneminen 1,5-2 C:n tavoitteeseen. Kunnilla on ratkaiseva rooli useiden sektoreiden päästövähennyksissä, erityisesti liikenne- ja lämpösektoreilla.
Tämän vuoksi TEKin kuntavaalitavoitteet keskittyvät juuri näihin sektoreihin ilmaston osalta. Nämä ovat myös sektoreita, joiden ilmastotoimilla jäsenkunnastamme yhä useampi pääsee kiinni merkitykselliseen työhön. Ilmastoratkaisut eivät etene ilman insinöörejä.
Paitsi taloudellisista ja moraalisista syistä, ilmastotekoja tulee tehdä myös terveydellisistä (ja jälleen taloudellisista!) syistä. Tuoreen Lancet-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastoteot, kuten planetaarisen ruokavalion, lihasvoimalla liikkumisen ja fossiilisista polttoaineista luopumisen edistäminen Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti säästäisi globaalisti miljoonia ihmishenkiä vuoteen 2040 mennessä. Kuntalaisten parempi terveys kytkeytyy takaisin myös taloudellisiin kannustimiin. Ihmisten parempi terveys tarkoittaa pienempiä terveydenhuoltokuluja.
Tulevien kunnanvaltuutettujen täytyy tarttua ripeisiin ja kunnianhimoisiin ilmastotoimiin viipymättä. Tähän on lukuisia eri syitä. On korkea aika viedä loputtomat selvitykset ja tiekartat käytäntöön.
On aika alkaa toimeenpanna hiilineutraalia kiertotalousyhteiskuntaa, kunta kerrallaan. Ja kenties tuota pikaa kunnan alueella olevat tuulivoimalat ovatkin yhtäkkiä suuri ylpeydenaihe. Antaa rahan näkyä!
