Kuuluuko, näkyykö?

Teemu Jämsästä oli mukavaa olla pitkästä aikaa vapaalla. Hän oli saanut diplomityönsä pakettiin tammikuussa ja valmistunut opiskeltuaan viisi ja puoli vuotta Oulun yliopistossa. Kesät olivat kuluneet töissä.

– Jossain vaiheessa kyllästyin siihen, ettei päivisin ollut säännöllistä ohjelmaa. Sain intoa työnhakuun. Ja toki taloudelliset tekijät motivoivat, Jämsä kertoo.

Hän asetti itselleen tavoitteeksi, että tekee kaksi työhakemusta jokainen arkipäivä. Näin ote työnhakuun pysyisi aktiivisena.

– Tein kevään aikana viitisenkymmentä hakemusta. Helmikuussa sain kutsut pariin haastatteluun, mutta muuten oli hiljaista. Tuntui, ettei millään tärppää.

Jämsä haki töitä laajalla skaalalla, oman kiinnostuksensa mukaan. Pääasiassa tehtävät olivat laatu- ja kehitysinsinöörin sekä suunnittelijan töitä.

– Tuotantotalouden opinnot ovat laaja ja mielenkiintoinen paketti. Pystyin hakemaan opinnoillani monenlaista työtä. Mahdollisuuksiani paransi se, etten asettanut maantieteellisesti isoja rajoituksia. Olin valmis muuttamaan työn perässä.

Maaliskuussa Jämsän sinnikäs haku alkoi tuottaa tulosta. Hän sai haastattelupyyntöjä lähes päivittäin. Haastatteluja oli pian niin paljon, että Jämsä päätti lopettaa uusien hakemusten kirjoittamisen.

Kevään aikana Jämsä joutui tilanteeseen, jossa hänen piti priorisoida työpaikkoja: jos hän saisi työtarjouksen, tarttuisiko hän siihen vai jäisikö hän riskillä odottamaan kiinnostavammasta paikasta tietoa?

– Kun priorisoin työtehtäviä, tärkeintä olivat työnkuva sekä mahdollisuudet kehittyä ja edetä uralla. Vaikka olinkin valmis muuttamaan, työpaikan sijainti vaikutti. Kolmantena arvioin palkkausta.

Jämsä oli työskennellyt ennen valmistumistaan neljänä kesänä Outokummulla: kolme kesää terästehtaalla Torniossa ja yksi kaivoksella Kemissä. Sen lisäksi hän teki diplomityönsä Outokummulle. Tutulta työnantajalta Jämsä saikin tarjouksen tulla päivätyönjohtajaksi Kemin kaivokselle. Työ oli kuitenkin määräaikainen.

Lopulta tärppäsi. Jämsä sai liikkeenjohdon konsultoinnin ja tietotekniikan palveluyritys Accenturesta vakipaikan konsulttina. Hän työskenteli huhtikuun Outokummulla ja aloitti toukokuussa Accenturella.

– Asun Oulussa ja ajoin Kemin kaivokselle päivittäin reilut sata kilometriä suuntaansa. Nyt voin tehdä hommia etänä. Koronatilanteen helpottuessa työtä tullaan tekemään todennäköisesti ainakin osittain toimistolla, joten muutto etelään saattaa olla edessä.

Valmistaudu, olitpa etänä tai et

Melkein kaikki Jämsän työhaastattelut olivat etänä, Teams-videopalaverina. Hänelle jäi hyvä kuva etähaastatteluista: hän säästi matka-ajan ja koki kotoa käsin osallistumisen helpoksi. Yhteydetkin pelasivat.

– Kotona on helppo pitää esillä omat muistiinpanot. Oloni oli itsevarma ja luottavainen.

Haastavana hän koki etähaastatteluun virittäytymisen.

– Normaalisti valmistaudun ja tsemppaan itseäni, kun matkustan haastatteluun. Nyt hyppäsin suoraan kotoa linjoille.

Jämsä koki, ettei etäyhteydellä ollut yhtä helppo lukea toista ihmistä kuin fyysisessä tapaamisessa. Myös kontaktin ottaminen oli vaikeampaa.

– Välillä oli vaikea pitää katse kamerassa, tuijottelin vain seinille.

Valmistautumisen suhteen Jämsä ei juurikaan näe eroa etä- ja fyysisen haastattelun välillä. Tärkeää on joka tapauksessa valmistautua: miettiä yleisimpiä kysymyksiä ja vastauksiaan niihin, kerrata omat vahvuudet, ottaa selvää työnantajasta ja kirjata ylös joitakin kysymyksiä haastattelijoille.

– Tietysti etähaastattelussa pitää tarkistaa etukäteen, että nettiyhteys, kamera, mikrofoni ja valaistus toimivat. Etäyhteyttä kannattaa testata kaverin kanssa. Harjoittelu on hyväksi.

Jämsä toivoo, että työnantajat jatkavat haastattelujen pitoa etänä myös koronan jälkeen. Tämä helpottaisi etenkin niitä hakijoita, jotka ovat valmiita työllistymään kotikontunsa ulkopuolelle.

Headhunter haluaa tavata

Miltä etähaastattelujen jatkaminen haastattelijasta kuulostaa? Riippuu, keneltä kysyy.

Etähaastattelussa polveileva jutustelu jää pois ja keskustelut ovat napakoita.

Target Headhunting -rekrytointiyrityksen toimitusjohtaja Timo Välenoja on pitänyt etähaastatteluista ja aikoo jatkaa niitä koronan jälkeenkin. Sen sijaan yrityksen palvelujohtaja Alexandra Kymäläinen odottaa jo innolla, että pääsisi haastattelemaan kandidaatteja kasvokkain. Headhunter-kaksikko on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ensimmäinen kontakti on hyvä tehdä puhelimitse ja viimeinen fyysisesti läsnä.

– Puhelimessa kartoitamme potentiaalisen työntekijän osaamisen ja toisaalta kiinnostuksen avointa paikkaa kohtaan. Jos osaaminen ja motivaatio ovat kunnossa, voimme sopia tapaamisen, Välenoja sanoo.

Jos tapaamisten kautta työnhakija pääsee viimeiselle rekrytointikierrokselle, on yleensä sekä hakijan että työnantajan halu tavata fyysisesti kasvokkain.

– Etäyhteydellä ei saa niin hyvää tuntumaa toisesta ihmisestä, Välenoja kuvailee.

– Asiakkaamme odottavat, että löydämme heidän organisaatioonsa sopivimman kandidaatin. Varmuus tulee vasta, kun näemme hakijan livenä, Kymäläinen lisää.

Välenoja ja Kymäläinen ovat samaa mieltä myös siitä, että etäyhteys sopii paremmin esimerkiksi asiantuntijan kuin myyjän tai esihenkilön hakuun.

– Asiakasrajapinnassa ja esihenkilönä tietyt sosiaaliset ominaisuudet ovat todella tärkeitä, ja ne tulevat esille paremmin fyysisissä tapaamisissa kuin etänä. Koen ihmisen ryhdin, kädenpuristuksen, elehtimistavan ja istuma-asennon antavan minulle informaatiota, joka jää etänä saamatta, Kymäläinen listaa.

Reilu vuosi koronaa on arkipäiväistänyt etätapaamiset monelle asiantuntijalle. Välenoja on huomannut, että etähaastatteluissakin hän voi mennä suoraan asiaan – kumpikaan osapuoli ei enää säädä tekniikan kanssa. Haastattelut ovat etänä tiivistyneet tunnista kolmeen varttiin.

– Etänä polveileva jutustelu jää pois ja keskustelut ovat napakoita.

• TEKin uravalmentaja Katja Sulenkon täsmävinkit etähaastatteluun: lehti.tek.fi/tyoelama/saitko-kutsun-etahaastatteluun
• TEKin jäsenenä voit osallistua verkkokurssille ”Onnistuneen työhaastattelun ainekset”