Maailman tuhoisin keksijä
Olisiko koneinsinöörin pitänyt pysyä lestissään?
Cornellin yliopistosta vuonna 1916 insinööriksi valmistunut Thomas Midgley pestattiin General Motorsin kehitysosastolle. Siellä Midgley tutustui kemian ihmeelliseen maailmaan – tuhoisin seurauksin.
Matalaoktaaniset polttoaineet syttyivät moottorin palotilassa helposti ennen aikojaan. Kiusallista moottorin nakutusilmiötä torjumaan GM:n tuotekehittäjät löysivät Midgleyn johdolla halvan ja toimivan keinon. Lyijytetraetyylin lisääminen bensiiniin paransi polttoaineen puristuskestävyyttä. Ongelma oli ratkaistu.
Ensimmäiset merkit lyijyn vaaroista ilmaantuivat pian. Viisitoista lisäainevalmistaja Ethyl Corporationin työntekijää kuoli akuuttiin lyijymyrkytykseen. Yhtiö kuitenkin peitteli ongelmia, sillä bisnes oli mainio.
Myös Midgley rohkaistui menestyksestään ja siirtyi kehittämään uutta kylmäainetta nopeasti yleistyviin kylmälaitteisiin. Kloorifluorihiilivedyt eli CFC-kaasut osoittautuivat mainioksi ratkaisuksi: palamaton ja turvallinen hengittää. Hyvien ominaisuuksiensa vuoksi CFC-yhdisteet levisivät ilmastointilaitteista nopeasti myös painepakkausten ponneaineeksi.
Vuonna 1944 kuollut Midgley ei saanut koskaan nähdä aiheuttamaansa tuhoa. Vaikea sanoa, kumpi Midgleyn keksinnöistä oli tuhoisampi, elimistöön kertyvä hermomyrkky, vaiko otsonikerrosta vaarallisesti ohentaneet CFC-yhdisteet. Vaikka molempien yhdisteiden käyttö on kielletty maailmanlaajuisesti, säilyvät CFC-yhdisteet ilmakehässä 100 vuoden ajan, lyijy paljon pidempään.