Martti Annanmäki valmistui ylioppilaaksi Vaasan lyseosta 1964. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa fysiikkaa ja muita matemaattis-luonnontieteellisiä aineita ja valmistui filosofian maisteriksi 1974.
Työura alkoi Säteilyfysiikan laitoksella (myöhemmin Säteilyturvakeskus STUK) tutkijana 1970-luvun alussa ja jatkui virkamiehenä vuoteen 2007. Hän jatkoi eläkkeellä STUK:in asiantuntijana ja konsulttina viisi vuotta niin sanotulla toimeksiantosopimuksella.
Martti Annanmäki oli yksi niistä harvoista asiantuntijoista, jotka havahtuivat 1970-luvulla selvittämään luonnon radioaktiivisia aineita ja niistä aiheutuvaa väestön ja ennen kaikkea työntekijöiden altistumista ionisoivalle säteilylle, erityisesti radon-kaasulle. Hän oli myös keskeisessä roolissa, kun STUKiin luotiin laatu- ja johtamisjärjestelmä.
Annanmäki toimi aktiivisesti myös kansainvälisissä projekteissa muun muassa Tansaniassa, Namibiassa, Baltian maissa ja Ukrainassa. Tehtävät liittyivät Tansaniassa fosfaatin louhinnan ja rikastuksen aiheuttamaan työntekijöiden säteilyaltistukseen, Namibiassa uraanistrategian luomiseen maan lainsäädäntöön, koska 2000-luvun alussa oli alkanut ”uraaniryntäys” ja uraanin etsintälupien kysyntä oli tullut Namibian kaivos- ja energiaministeriön ”syliin”.
Ukrainassa ja Puolassa tutkittiin valvontamenetelmien käyttöönottoa terrorismiuhan torjumiseksi jalkapallon EM-kisoissa 2012. Tässä hankkeessa oli kyse terroristien aiheuttamasta CBRN-uhasta lentomatkustajille (CBRN = Chemical, Biological, Radiological, Nuclear) ja siinä koulutettiin kyseessä olevien valtioiden raja-asemilla yhteensä 50 rajavartijaa. Liettuassa ja Latviassa Martti oli keskeisessä roolissa, kun maiden säteily- ja ydinturvaviranomaisille luotiin laatu- ja johtamisjärjestelmät. Läpinäkyvät ja jäljitettävät laatujärjestelmät, jotka perustuivat kansainvälisiin standardeihin, olivat vielä melko outoja johtamisjärjestelmiä entisen Neuvostoliiton ”tasavalloissa”.
Martti oli mukana koordinoijana myös monissa Euroopan Unionin rahoittamissa projekteissa, joissa oli tutkijoita Suomen lisäksi useista EU:n jäsenmaista kuten Saksasta, Itävallasta ja Ruotsista. Saavutettuja mittavia tuloksia kuvaa mm. se, että julkaistuja tiede- ja asiantuntija-artikkeleita syntyi 19 ja projektin sisäisiä raportteja 14 sekä kolme väitöskirjaa eri tutkijoiden toimesta.
Näistä tehtävistä kertoessaan hän ”marttimaisesti” pohdiskeli, että ”luetaankohan näitä tuloksia ja raportteja ihan oikeasti”?
Martti toimi työpaikallaan Akavan luottamusmiehenä 15 vuotta. Tämä vei hänet ammattijärjestötoimintaan muun muassa Tekniikan Akateemisten liitto TEKissä ja Matemaattis-Luonnontieteellisten Alojen Ammattilaisten MAL ry:ssä (ent. Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliitto SMFL ry). Hän oli TEKin valtuuston ja eri valiokuntien jäsen vuodesta 1990 yli 30 vuotta sekä hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja vuosina 1995–2008. Hän osallistui jäsenenä hyvin monien TEKin eri valiokuntien työhön kuten valtion-. koulutus-, jäsen- ja järjestöasioiden sekä yrittäjyysvaliokuntien työhön. MALin hallituksessa hän oli jäsen ja sihteeri viimeisen kymmenen vuoden aikana näihin päiviin asti ja osallistui innokkaasti MAL-lehden toimittamiseen.
FM Martti Annanmäki oli ensimmäinen ei-diplomi-insinööri, jolle myönnettiin TEKin korkein ansiomerkki, TEKin plaketti.
Martti kertoo, että perustan kaikelle myöhemmälle järjestötoiminnalle TEKissä loi 15 vuoden työ Säteilyturvakeskus STUKin luottamusmiehenä. STUK oli ja on suuri tekniikan ja erilaisten luonnontieteiden hyödyntäjä tehtävissään. Siellä työskentelee yli sata akavalaista, joista 70 prosenttia oli ja on TEKin jäseniä. Luottamusmiestoiminta vei Martin ensin TEKin valtion valiokuntaan, jossa syntyivät kontaktit muihin valtion virastoihin. Valiokuntatyö ja luottamusmiehenä toimiminen tukivat mainiosti toisiaan.
Martti oli hyvä ideoimaan järjestöjen toimintaa ja toi monia uusia toimintamuotoja toimiessaan järjestöjen hallituksissa. Näitä olivat muun muassa MALin piirissä jäsenlehden julkaisemisen aloittaminen, matematiikan kouluopetukseen liittyvien seminaarien ja matikkaleirien järjestäminen sekä jäsenten ammattipätevyyteen, kuten kieli- ja kirjoittajakurssit. Viime aikoina hän oli mukana TEKin keskusteluryhmässä ”Pilkku”, jossa pohdittiin suomen kielen asemaa yliopistoissa ja opinnäytetöiden kielenä.
Toiminnastaan TEKin piirissä Martti totesi eräässä haastattelussa ”On vaikea osoittaa, mitä itse on saanut aikaan. On kuitenkin kaksi asiaa, joissa olen ollut vahvasti mukana. Ensimmäinen liittyy 90-luvun alkuun. Mietin, että TEKin hallituksella tulisi olla hallitusohjelma. Tästä saikin alkunsa TEKin hallitusohjelmakäytäntö.”
Toinen asia, jonka syntyyn Annanmäki on merkittävästi vaikuttanut, oli niin sanottu teknologiabarometri. Hän oli mukana TEKin tutkimus- ja tiedonhallintatyöryhmässä, joka kiinnitti huomiota erilaisiin valtakunnallisiin barometreihin. Miksei vastaavaa voisi olla teknologiaankin liittyen, pohti työryhmä? TEK innostui asiasta ja yhdessä VTT:n kanssa barometri toteutettiin. Useiden vuosien ajan TEK toteutti selvityksen, missä voitiin seurata tekniikan hyväksikäytön edistymistä yhteiskunnassa.
Martin kyky sovitella ja huomioida eri näkökulmista lähteviä intressejä oli todella käytössä monissa kiperissä työmarkkinatilanteissa. Martin ystävällisyys ja empaattinen kyky auttoivat häntä hoitamaan myös henkilökohtaisia ongelmatilanteita.
Parhaimmillaan Martin luovat kyvyt pääsivät esiin kirjojen teossa. Hän innostui aina, kun tuli puhe kirjojen tekemisestä. Hän on ollut mukana organisoimassa monia kirjaprojekteja, muun muassa kaikkia MALin juhlakirjoja aina 20-vuotis juhlakirjasta, ”Ammattimiehet Asialla” vuonna 1981, kymmenen vuoden välein aina 60-vuotiskirjaan, missä kerrottiin järjestön jäsenten tehtävistä eli uratarinoista.
Kirjojen joukkoon kuului myös järjestön 50-v historiakirja SMFL-MAL 50 vuotta ”Ammattikunnan hyväksi”. Viimeisin oli vuonna 2023 ja 2024 järjestetyn MAL:n alueellisen seminaarisarjan esityksistä koostuva ”Härkää sarvista – Matematiikan osaaminen nousuun”. Teemana seminaareissa oli matematiikan kouluopetus ja sen kehittäminen. Hän oli mukana myös STUKin 50-vuotishistoriahankkeessa. Erityisen mieluisaa Martille oli olla kokoamassa oman harrastuksensa pöyräilijäporukan kokemuksia yli 20 vuoden ajalta kahdeksikin kirjaksi pitkiltä pyöräretkiltä Suomen rannikoilta, Virosta, Latviasta ja Ruotsista. Ketjut rahisevat – miehet kertovat -kirjaa painettiin vain tälle pyöräilijäporukalle.
Mittava Martin kirjaprojekti oli yli 300-sivuinen kooste reserviupseerikurssin RU-118:n oppilaiden elämästä viimeisen 50 vuoden ajalta. Tässä Martin ja pienen työryhmän kokoamassa kirjassa 45 reservinupseeria kertoo elämäkertansa.
Martti vietti paljon aikaa Vaasassa lapsuudessaan, kouluaikanaan käyden Vaasan Lyseota että myöhemmin kesämökillään Vaasan saaristossa Bergössä. Martti kuvasi, että ”minun Pohjanmaani alkaa Närpiöstä ja ulottuu Korsnäsin ja Maalahden kautta Vaasaan”. Samoin hän kertoi ”Mielestäni minulla ei Vaasassa asuessani ollut mitään erityistä pohjalaista identiteettiä. Semmoinen syntyi vasta opiskelujeni alkuaikoina, kun osallistuin aktiivisesti Etelä-Pohjalaisen Osakunnan toimintaan.” Osakunnassa Martti toimi 1960 – luvulla muun muassa isäntänä ja osallistui aktiivisesti näytelmäkerhossa eri ohjelmanumeroiden tekoon ja näytelmien ohjaamiseen.
Koska Martin osa Vaasassa asuvista sukulaisista oli ruotsinkielisiä, oli ruotsin kieli läsnä hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan sekä kesäpaikan Bergössä niin, että Martti totesi ”ruotsin kielen klangi tuntuu korvissani mukavalta”. Tästä huolimatta hän halusi vaalia myös suomen kieltä opiskelussa ja opinnäytetöissä osallistuen jo mainitun ”Pilkku-työryhmän” työhön.
Martilla oli villejä ideoita, joita hän myös toteutti. Eräs oli ajaa pienellä perämoottoriveneellä kolmessa päivässä Helsingistä Vaasaan. Ja sen hän teki onnistuneesti ystävänsä kanssa.
Martti oli vahva kirjallisuuden ystävä ja luki päivittäin aina lapsuudesta alkaen. Hän luki paljon myös englannin kielellä. Toinen rakas harrastus oli rock-musiikki. Hän kävi rock konserteissa ulkomaillakin ja hänen suosikkejaan olivat esimerkiksi Bruce Springsteen ja rock-yhtye Queen. Rock-musiikki oli lähellä hänen sydäntään.
Hän oli kiinnostunut käytännön tekniikasta ja elektroniikasta. Hän pyrki itse korjaamaan esimerkiksi autot, moottorisahat ja perämoottorit. Talonrakennus raudoitus- ja muuraustöineen sujuivat häneltä. Eläkepäivillään hän vielä peruskorjasi Merenkurkun Bergön saarella olevan huvilan ja saunan. Bergön mökki oli hänelle rakas paikka, jossa puolison Lean, kolmen lapsen ja kuuden lapsenlapsen kanssa nautittiin saunomisesta, merellä olosta ja sen läheisyydestä. Isänä Martti oli lapsilleen melko tiukka, lapsenlapsilleen mukava pappa. Martilla oli tapana viedä lapsia huvituksiin viikonloppuisin.
Kokemuksistaan kesämökkinsä rantasaunan lauteilta Suomen Saunaseuran jäsen Martti totesi ”siellä on mukava makoilla ja kuunnella aaltojen loiskimista rantakiviin. Sitä loiskintaa olen kuunnellut koko ikäni. Siihen ääneen on myös mukava nukahtaa”.
Lea Annanmäki
Raimo Mustonen, Jaakko Ojala, Pentti Puhakka
puoliso ja entisiä kollegoja