Merta edemmäs

Diplomi-insinööri Wolfgang Ludwigin puuvene on sidottu laituriin aivan hänen kotitalonsa eteen.

– Ostin tämän veneen Helsingistä. Kauppaehtona oli, että myyjä ajaa sen kanssani Kotkaan. Venematka Helsingistä Kotkaan kestää noin 8–10 tuntia. Sinä aikana veneen entinen omistaja opetti minulle navigointi- ja veneilytaitoja. ”Pääsykokeena” minun piti osata pysäköidä vene laituriimme. Se meni hyvin!

Pikakurssin jälkeen Ludwig kävi asianmukaiset saaristo- ja rannikkolaivurikurssit. Nyt hän puuhastelee puuveneen kannella kuin kuka tahansa kotkalainen. Suomea sujuvasti puhuva Ludwig tuli Saksasta Suomeen vuonna 1988, ja on jäänyt sille tielleen.

– En koskaan ole tehnyt päätöstä jäädä. En vain ole lähtenyt takaisin.

Mummola vs. sivari

Ludwig saapui Suomeen suorittamaan siviilipalvelusta 11.10.1988. Hänen äitinsä on suomalainen, ja Ludwigilla on kaksoiskansalaisuus. Vaikka Ludwig oli viettänyt kesälomia isovanhempiensa maatilalla Korialla, tuntui muutto Suomeen silti rajulta.

– Olin kaksikymppinen, enkä osannut kieltä. Silloin saksalaisuus oli aika eksoottista monelle suomalaiselle. Samoin siviilipalvelus, mutta ei positiivisessa mielessä.

Maalaiskesien perusteella Ludwigille oli muodostunut jo tietty Suomi-kuva. Siihen kuului sosiaalista aktiivisuutta.

– Mummolassa oli aina vilskettä. Joku tuli, ja sitten laitettiin kahvit tulemaan ja pulla pöytään riippumatta kellonajasta.

Siviilipalvelusmies huomasi pian, että suomalainen arki ei ollut pullantuoksuinen. Kavereita ei tavattukaan kotona, vaan baareissa ja kuppiloissa.

– Tuntuu, että toisen luo ei voi mennä kylään sopimatta, Ludwig harmittelee.

Toinen rikka Ludwigin Suomi-kuvaan syntyi siviilipalveluksen alussa järjestetyllä kahden kuukauden koulutusjaksolla. Se pidettiin loka–marraskuussa pikkukylässä Jyväskylän lähellä.

– Se oli Jumalan unohtama kylä. Tienhaarasta mentiin keskelle ei mitään.

Pimeyden ja kylmyyden lisäksi Ludwig törmäsi kielivaikeuksiin.

– Kaksi kuukautta olin pelkästään suomenkielisessä ympäristössä. Tunneilla en ymmärtänyt mitään, mutta siellä oli läsnäolopakko. Katsoin ikkunasta ulos, kun puut kasvoivat.

– Meillä oli öljytynnyreiden sammutusharjoitus. Opettelimme myös, miten Suomen lippu viikataan. Siinä se, mitä sain kahdeksassa viikossa irti.

On Ludwigilla muutama mukavakin muisto jaksosta. Siviilipalvelusta oli suorittamassa samaan aikaan eräs oopperalaulaja. Sauna­illoissa hän intoutui laulamaan pöydällä seisten.

– Siinä oli tietynlaista ylellisyyttä.

Lapset opettavat kieltä

Koulutusjakson jälkeen Ludwig pääsi porvoolaiseen lastentarhaan suorittamaan loput palveluksestaan. Siellä kaikki tilanteet oli setvittävä suomeksi. Joskus hän ei ymmärtänyt, mitä lapset sanoivat. Silloin hän joutui pyytämään heitä selittämään.

– Lapselle siitä syntyi erityisasema. Lapsi pääsi kerrankin selittämään aikuiselle jotakin.

Ludwig ei varsinaisesti päättänyt opiskella suomen kieltä, mutta lasten kanssa työskennellessään hän oppi sujuvan puhekielitaidon.

– Lapset puhuivat täydellistä kieltä, mutta rajallisella sanastolla. Kommunikaatio oli aina tilanteeseen sidottua. Vaikka en ymmärtänyt kaikkia sanoja, pystyin päättelemään paljon.

Ludwig opetteli kirjoista kielioppia silloin, kun lapset nukkuivat päiväunia. Myöhemmin hän on käynyt joitakin kielikursseja Helsingin työväenopistolla ja Otaniemessä opiskellessaan diplomi-insinööriksi.

– Ei suomen kieli itsestään parane. Jos ihmiset puuttuisivat virheisiini, se auttaisi. Ehkä se olisi myös ärsyttävää. Mutta jos virheitä ei osoiteta, ei virheitä näe.

Eikö englannilla pärjää?

– Kaiken A ja O päästäkseen mukaan kulttuuriin on se, että osaa maan kieltä. Ei se riitä, että osaa englantia, Ludwig sanoo, ja kannustaa opettelemaan kieltä ja puhumaan sitä rohkeasti.

– Apinoin kieltä, kunnes se muuttuu sujuvammaksi. Suomen lisäksi olen oppinut puhumaan portugalia matkimalla.

Ludwig kertoo amerikkalaisesta ystävästään, joka asuu Helsingissä. Ystävä tuli Suomeen 90-luvun puolivälissä, mutta ei vieläkään osaa suomea.

– Jossain vaiheessa integraatio loppuu. Vuodet eivät tuo mitään lisää. Ymmärtääkseen mentaliteettia pitää osata kieltä. Vain tiettyyn pisteeseen pääsee englannin avulla. Kun kääntää kieltä, leikkaa osan merkityksistä pois.

Työelämä sujuu, jos on halua oppia

Ludwig opiskeli energiatekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä. Opiskeluaikana hän teki kesätöitä Saksassa. Muutaman kerran hän päätti testata, miten voisi tehdä metallipajalla töitään tehokkaammin.

– Silloin vanha kettu tuli sanomaan, että relaa vähän ja hidasta. Jos jatkan samaa tuntivauhtia, olisi pian kaikkien tehtävä työtä yhtä nopeasti.

Diplomityönsä Ludwig teki VTT:lle, jonne hän jäi työn valmistuttua tutkijaksi. Viiden vuoden työrupeaman jälkeen hän vaihtoi energiatekniikan tutkimukseen TKK:lle. Sieltä hän siirtyi teollisuuteen selluteknologian laitetoimittajaksi.

– Olen ollut toistakymmentä vuotta energiatekniikan alalla tutkijana ja teollisuudessa. Olen tehnyt monipuolista työtä, mutta nyt haluaisin jotain vuorovaikutteisempaa.

Tällä hetkellä Ludwig etsii uutta työtä.

– Olen lukenut Aalto-yliopiston avoimella puolella kauppatieteitä. Tekninen osaamiseni on vahva, mutta haluaisin pois suppeasta erikoisosaamisesta. Minua kiinnostavat kansainvälinen kauppa, rahoitus ja liikestrategiat.

Ludwig on aina luottanut siihen, että hän pystyy oppimaan sen tiedon tai taidon, joka häneltä puuttuu.

– Ei kannata lyödä ehdokasta roskakoriin, jos hänellä ei ole juuri kyseistä osaamista. Paljon tärkeämpää on kyky hankkia, omaksua ja soveltaa tietoa.

Mummokuoro ja äijäjooga

Kotkaan Ludwig muutti alkujaan työn perässä. Vaikka kyseistä työtä ei enää ole, on Ludwigilla monta rautaa tulessa. Puuveneen lisäksi hän harrastaa aktiivisesti laulamista kuorossa.

– Katselin Kotkan opiston ohjelmaa ja mietin, että olisi kiva laulaa. Menin ensimmäiselle tunnille, avasin oven ja katsoin ihmeissäni sisään. Näin vain mummoja! Mummot katsoivat minua kunnes yksi sanoi: “Tule vain sisään, olet oikeassa paikassa”.

Ludwigin viimeisin harrastus on äijäjooga. Lauluharrastuksesta hän on pitänyt vuoden taukoa, mutta muistelee kuoroa lämmöllä.

– Hauskaa oli! Siellä lauloivat minä ja tytöt.

Kielen opettelu voi antaa paljon muutakin kuin sanavarastoa. Kielen avulla tutustuu ihmisiin. Wolfgang Ludwig aloitti aikanaan venäjän opinnot. Nyt venäjänopettaja on hänen avopuolisonsa.

Read this article in English.