Missio TES
YTN haluaa ylemmille toimihenkilöille työehtosopimukset, koska tes on edunvalvonnan tärkein työkalu.
YTN:n toimisto Helsingin Itä-Pasilassa ei ensikatsomalta näytä varsinaiselta ay-linnakkeelta. Pieni pätkä käytävää ja kaksi ovea. Ensimmäisen takana istuu tietohallinto- ja viestintäsihteeri Pirjo Pesonen. YTN:n it-järjestelmät ja rekisterit pyörivät Pesosen käsissä. Viereisessä huoneessa toimistonhoitaja Mervi Löfgren vastaa YTN:n kokousten ja seminaarien valmistelusta, laskuista sekä asiakaspalvelusta.
No, ihan kahden naisen putiikista ei ole kyse. Neuvottelujärjestö on 20 liiton ja 120 asiantuntijan – neuvottelijoiden, lakimiesten ja työelämän asiantuntijoiden – verkosto, joka palvelee 160 000 jäsentä.
YTN-kirjainlyhenne tulee järjestön alkuperäisestä nimestä Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunta, joka sittemmin lyheni muotoon Ylemmät Toimihenkilöt YTN.
Ylempi toimihenkilö on itsenäisissä ja vastuullisissa tehtävissä toimiva asiantuntija tai keskijohdossa puurtava päällikkö, usein myös esimies. Tähän joukkoon lukeutuu TEKin työssä käyvistä jäsenistä noin 86 prosenttia.
YTN-verkosto ajaa ylempien toimihenkilöiden etuja yksityisillä työmarkkinoilla. YTN tekee työtä sen eteen, että teollisuudessa ja palvelualoilla työskenteleville ylemmille maksettaisiin heidän osaamistaan ja tehtäviään vastaavaa palkkaa – ja suotaisiin muutenkin säälliset työsuhteen ehdot.
Tes-tahtoa tarvitaan
Neuvottelujärjestön päivittäistä toimintaa johtaa pääsihteeri Teemu Hankamäki puheenjohtajiston ja hallituksen linjausten pohjalta. TEKin neuvottelujohtajana työskentelevä Hankamäki hoitaa YTN:n pääsihteerin tehtävää kolmatta vuotta.
Tänä vuonna on edessä YTN:n uuden strategian toteuttaminen sekä syksyllä neuvottelukierros.
Vuosille 2017–21 laaditussa strategiassa YTN:n ykköstavoitteeksi on asetettu ala- ja yrityskohtaisten työehtosopimusten määrän kasvattaminen. Ilman työehtosopimusta sinnittelevät vielä kaupan alalla sekä elintarvike-, metsä- ja rakennusteollisuudessa työskentelevät ylemmät toimihenkilöt. Myös järjestöala on ilman kattavaa työehtosopimusta.
– YTN on neuvotellut 25 valtakunnallista tai yrityskohtaista työehtosopimusta. Kaiken kaikkiaan noin 65 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä kuuluu jonkin YTN:n ala- tai yrityskohtaisen tessin piiriin. Ei tämä huono suoritus ole viimeisen 20 vuoden ajalta, Hankamäki pohtii.
Tessien määrällä voi aika suoraan mitata YTN:n onnistumista edunvalvontatehtävässään, sillä työehtosopimuksella luodaan neuvottelujärjestelmä, mahdollistetaan alalle työlainsäädäntöä paremmat työsuhteen ehdot ja luodaan edellytykset paikalliselle sopimiselle.
Pää ylempien toimihenkilöiden sopimuksille aukesi jo liki 30 vuotta sitten. Joulukuussa 1989 STK:n ja YTN:n välille sovittiin ”sitovan työehtosopimuksen” muotoon laadittu työehtosopimuspöytäkirja tupo-ratkaisun mukaisista palkankorotuksista ylemmille toimihenkilöille. Liittotasolla syntynyt ratkaisu palkankorotuksista oli periaatteellinen läpimurto.
Viisi vuotta myöhemmin, joulukuussa 1994 YTN:lle saatiin metalliteollisuuteen (nykyisin Teknologiateollisuus) ensimmäinen oikea työehtosopimus.
Teknologiateollisuus on YTN-aloista suurin. Alan yrityksissä työskentelee 55 000 ylempää toimihenkilöä. Uusin työehtosopimus tuli voimaan 1.11.2016. Alan vastaava YTN-asiamies Hannu Takala sanoo sopimusta ohueksi, sillä useimmista asioista voidaan sopia paikallisesti. Sopimuksen plussia ovat työaikapankkiohje ja liite etätyön ohjeistuksesta. Harmillista on se, että työmatkustamisen korvaamiseen sopimus ei tuonut sitovaa ratkaisua, vaan asia jää paikallisen sopimisen varaan.
Pulma on siinä, että työnantajien käsitys paikallisesta sopimisesta on välillä jotakin muuta kuin sopimista.
Mallia tästä tarjosi EK:n puheenjohtaja, joka lausahti hiljattain näin: "Jos työnantajan tekemät sopimustarjoukset eivät miellytä, työntekijä voi vaihtaa yritystä."
Osa YTN:n tesseistä on saatu aikaan taitavalla neuvottelutoiminnalla. Toisinaan on taas tarvittu jäsenistön vankkumaton tahdon ilmaus: työtaistelu.
Vuonna 2007 suunnittelualalla ylempien toimihenkilöiden oli haettava palkkaukseensa ja työmatkustukseen käytetyn ajan korvauksiin parannuksia lakolla. Teknologiateollisuudessa koettiin sama vuonna 2010: työehtosopimuksen kirjauksista päästiin sopuun vasta neljän päivän lakon jälkeen. Myös kemian teollisuuden työehtosopimus syntyi lakon avulla vuonna 2010.
YTN:n puheenjohtaja, TEKin toiminnanjohtaja Heikki Kauppi korostaa kuitenkin YTN:n neuvotteluhalukkuutta.
– YTN haluaa ensisijaisesti sopia asiat neuvottelemalla. Mutta ei työnantajallakaan ole aina sopimushalua. Tästä syystä tarvitaan painostusvalmiutta, ja siksi YTN:ssä on pysyvä keskuslakkotoimikunta.
Tessillä neuvotteluasema
Kauppia korpeaa haastatteluhetkellä se, ettei Metsäteollisuuden kanssa päästy joulun alla järjestetyssä neuvottelussa piiruakaan eteenpäin.
– Kyllä tämä harmittaa. Olisi luullut työnantajaa kiinnostavan, että tessillä olisi saatu sovittua sekin, miten kikyn 24 tunnin työajan pidennys alalla toteutetaan. Nyt työnantajataho on tekemässä asiassa omavaltaisia päätöksiä, joita YTN ei voi hyväksyä. Muutamat metsäteollisuuden yritykset ovat yksipuolisesti ilmoittaneet pidentävänsä ylempien työaikaa. Käräjille mennään, Kauppi murahtaa.
Hän muistuttaa, että työehtosopimus on tärkein edunvalvonnan väline.
– Se takaa ylemmille toimihenkilöille neuvottelu- ja sopimusaseman sekä mahdollisuuden luottamusmiesjärjestelmän kehittämiseen. Se on myös raami paikalliselle sopimiselle. Esimerkiksi kaupan alalla työskentelevät 15 000 ylempää toimihenkilöä saisivat tessillä neuvoteltua itselleen laillisesti työaikapankit ja etätyömahdollisuudet.
Tulevana keväänä YTN kampanjoikin kaupan alan tessistä.
– Kentällä on vahva tahtotila sopimuksen saamiseksi, Kauppi sanoo.
EK takapiruna
Työmarkkinakentällä neuvottelurakenteet muuttuivat merkittävästi, kun EK:lla ei enää sääntömuutoksensa jälkeen ole mandaattia tupojen allekirjoittamiseen. Ensi syksyn neuvottelukierros on siis liittokierros, ja YTN sopimusaloineen entistä suuremmassa roolissa.
– Toki EK vaikuttaa työmarkkinapöydissä edelleen – mutta nyt välillisesti, Kauppi muistuttaa.
– Jos kaunopuheet jätetään sikseen, niin tosiasia on, että EK halusi irti kolmikannasta päästäkseen eroon keskusjärjestöistä sekä sitä kautta julkisen sektorin ja myös valtiovallan vaikutuksesta neuvottelupöydissä. Työnantajat uskovat, että valtiovaltaan on kätevämpi vaikuttaa suoraan kuin hankalasti työntekijäjärjestöjen kanssa ja kompromisseja tehden, Kauppi sanoo.
– Luonnollisesti työnantajat haluavat myös – kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä – pienentää palkkoja. Parempi vaihtoehto olisi tietysti nostaa palkkoja halpamaissa. Ajan mittaan niin käykin, Kiinassa hallitus on jo nostanut palkkoja. Nyt ollaan kuitenkin tuskallisessa välivaiheessa, Kauppi analysoi menoa.
Syksyn neuvottelukierrokseen lähdetään todennäköisesti vientialojen johdolla. Kauppi kaivaa esiin kynän ja piirtää neuvottelukuvioita vientiteollisuuden palkkamallista. YTN:n ja Metsäteollisuuden väliin ei piirry mitään. YTN:n harmina on tässäkin kuviossa metsäteollisuudesta puuttuva tes, sillä neuvoteltava palkkamalli pitäisi panna toimeen työehtosopimuksin.
Työaikalaki 2010-luvulle
Yksi erityisesti ylemmille ajankohtaisista asioista on työaikalain uudistus.
YTN:n lähtökohtana on, että kaikki työ, tehtiinpä sitä missä ja milloin tahansa, on laskettava työaikaan. Uudessa laissa on siis otettava huomioon työn modernit muodot.
– Työajan seuranta ei ylipäänsä ole ongelma ollenkaan. Se on mahdollista työnteon paikasta ja ajankohdasta riippumatta. Vastuu työajan seurannasta on työnantajalla. Jos työnantaja ei velvoitettaan hoida, työntekijän oma kirjanpito työajoista on lähtökohtaisesti katsottava oikeaksi, Kauppi toteaa.
Monia ylempiä toimihenkilöitä kismittävä asia on myös työmatkustaminen ilman minkäänlaista korvausta.
– Matka-aika ei ole työntekijän vapaa-aikaa eikä sitä voi laskea vuorokautiseksi lepoajaksi tai viikoittaiseksi vapaa-ajaksi, Kauppi painottaa.
Työaikalain uudistaminen on Sipilän hallituksen työlistalla.
Viimeksi hallituksen työaikalain muutosesitys vaati ottelua. Maaliskuun 27. päivänä 1996 ylemmät toimihenkilöt marssivat ulos työpaikoiltaan. Hallitus oli tehnyt uudeksi työaikalaiksi esityksen, joka olisi jättänyt ylemmät toimihenkilöt tyystin työaikalain ulkopuolelle! YTN ei jäänyt toimettomaksi, vaan otti käyttöönsä perinteisen lakkoaseen.
Mielenilmaus hallitusta kohtaan muutti kannan – vaikkakin lakiin jäi jonkin verran tulkinnanvaraa.
YTN Brysseliin
Viime vuoden joulukuussa YTN päätti ottaa roolin myös EU-vaikuttamisessa. Kun Akava jätti keskusjärjestöjen yhteisen Brysselin konttorin, YTN paikkasi tilanteen. Nyt FinUnionsin toiminnasta vastaavat YTN, SAK ja STTK.
– EU:sta tulee sääntelyä ja siellä vedetään linjauksia, jotka vaikuttavat kansallisella tasolla. YTN:ssä ajatellaan, että vaikuttaminen palkansaajien asioihin EU:ssa onnistuu paremmin pääkallopaikalta Brysselissä kuin Pasilasta, Hankamäki toteaa.
– Katsokaapa vain, kuinka vahvaa on EK:n ja työnantajien vaikuttaminen Brysselissä, hän vertaa.
Avaus EU-vaikuttamiseen on joka tapauksessa omiaan vahvistamaan YTN:ää.
Suomalaisedustus saatiin vuoden alussa myös teollisuuden ammattiliittojen toimistoon Brysseliin, kun aiemmin myös FinUnionsin toimistossa työskennellyt Ari Åberg lähti tammikuussa puoleksi vuodeksi kehittämään IndustriAll:n toimihenkilöyhteistyötä TEKin, Insinööriliiton ja Ammattiliitto Pron palkkaamana.
YTN analyysiin
Ennen Brysselin pestiään YTN:n viestintäpäällikkönä vaikuttanut Åberg kiteyttää YTN:n vahvuuden kolmeen sanaan: YTN kokoaa kentän.
– YTN:n kautta ylemmät toimihenkilöt saavat sopimuksensa keskitetysti. Sen lisäksi neuvottelujärjestö saa taakseen jäsenjärjestöjen huomattavan joukkovoiman.
Työnantajapuolellekin YTN on kätevä neuvottelukumppani.
– Kun pöydän toiselle puolelle asettuu yksi YTN eikä monta liittoa peräjälkeen, sopimustoiminnan hallitseminen on helpompaa, Åberg sanoo.
Pääsihteeri Hankamäki pitää YTN:ää nykytilanteessa melko joustavana ja tarpeisiin vastaavana. Mutta toimintaympäristö muuttuu nyt vauhdilla ja on pohdittava, onko nykyinen toimintatapa tuloksekas viiden vuoden kuluttua.
– Sopimusalat toimivat nyt itsenäisesti ja asiantuntevasti. Kaikkien intressissä on tehdä asiat hyvin.
Tänä vuonna YTN:n toiminta kuitenkin analysoidaan läpikotaisin, jotta nähdään, onko muutoksille tarvetta.
Åberg miettii samaa.
– Ylempien toimihenkilöiden edunvalvonta tulee kaiken aikaa haasteellisemmaksi, joten ehkä on aika myös kasvattaa YTN:n roolia ja resursseja organisoimalla toiminta uudelleen.
Yksi asia on kuitenkin varmaa. Kun työelämä ja työn tekemisen tavat muuttuvat esimerkiksi yksinyrittäjyyden ja alustatyön yleistyessä, edunvalvonnan tarve kasvaa entisestäänkin.
Luottamushenkilöitä tarvitaan
YTN:llä on kentällä 1 700 henkilöstöedustajaa. Itsenäisesti toimivia YTN-yritysyhdistyksiä on sadassa yrityksessä.
YTN:n uunituore strategia korostaa luottamusmiesten roolia edunvalvontaketjussa.
– He ovat edustettaviensa äänitorvia, työnantajien sopimuskumppaneita ja tiedonvälittäjä niin ylempien toimihenkilöiden, työnantajansa kuin YTN-asiamiestenkin suuntaan. YTN on tasan yhtä vahva kuin sen luottamusmiesverkosto, Hankamäki tiivistää.
Häntä harmittaa, että ylemmät toimihenkilöt ovat monilla työpaikoilla edelleen ilman edustajaa. Erityisesti luottamusmiesherätystä kaivataan pk-yrityksiin.
– Tuskin missään on päätetty, että ei, emme valitse luottamusmiestä. Se on vain jäänyt tekemättä, Hankamäki sanoo.
– Siispä, valitkaa itsellenne edustaja!
Tietoista mollaamista
Jäykkä. Vanhanaikainen. Ei-liike. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen ay-liike on haluttu painaa maanrakoon leimaamalla se syylliseksi muun muassa kriisiä seuranneeseen pitkään taantumaan.
– Tuskinpa sairaanhoitajien palkkoihin vuonna 2007 sovitut tasokorotukset kuitenkaan syöksivät Suomen lamaan. Suomen vahvuuksiin iskivät ennen kaikkea Nokian romahdus, Venäjän kauppasaarto, metsäteollisuuden tuotteiden kysynnän lasku ja kansainvälinen investointilama, Kauppi oikaisee.
Tietoista ja tarkoitushakuista ay-liikkeen vastaista puhetta Kauppi korjaa aina tilaisuuden tullen.
Hups! Kauppi läväyttää kannettavansa auki. Tässä ja nyt YTN:n puheenjohtaja haluaa järjestää tapaamisen erään kansanedustajan kanssa. Mies oli puhunut eduskunnassa jotain ay-liikkeestä, eikä se pitänyt lainkaan paikkaansa.
Kauppi näpyttelee sähköpostia, bling sinne meni.
Hankamäki sanoo ay-liikettä mollaavista puheista, että esimerkiksi somessa on helppo esittää kritiikkiä asiasta kuin asiasta.
– Somepöhinässä peukutetaan yhteisiä talkoita Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi ja ollaan valmiita luopumaan vaikka mistä. Kun sitten oikeasti tullaankin omalle kukkarolle, talkoohenki murenee. Ihanko oikeasti lomarahastani voidaan leikata ja työaikaani lisätä?
Niinpä. Ilman ay-liikettä kyyti työelämässä olisi kylmää.
Vasemmalta oikealle:
- Heikki Kauppi, TEKin toiminnanjohtaja, YTN:n puheenjohtaja
- Teemu Hankamäki, TEKin neuvottelujohtaja, YTN:n pääsihteeri
- Hannu Takala, Insinööriliiton asiamies, YTN Teknologiateollisuuden vastaava asiamies ja neuvottelija
Mitä etua on työehtosopimuksesta, Heikki Kauppi? |
---|
Työehtosopimus on tärkeä väline edunvalvonnassa. Vaikka tessillä ei saataisi yhtäkään työsuhteen ehtoa paremmaksi, se on arvokas. Se takaa sen, että lain noudattamista valvotaan ja jollei lakia noudateta, liitto voi tessin voimalla ajaa asiaa jäsenen puolesta. Harva lähtisi yksin käräjöimään työnantajaansa vastaan, mutta liitto voi ottaa pahiksen roolin ja hoitaa nämä ikävät asiat jäsenen puolesta. |
Miksi luottamusmies kannattaa valita, Teemu Hankamäki? |
---|
Luottamusmies edustaa työpaikan kaikkia ylempiä toimihenkilöitä työsuhdeasioissa ja tessin soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä. Luottamusmiehellä on oikeus tehdä tessin raameissa paikallisia sopimuksia. Tämä on merkittävää, sillä ylempien toimihenkilöiden tesseissä on laajat paikallisen sopimisen mahdollisuudet, joilla voidaan vastata yrityksen ja henkilöstön tarpeisiin.Työnantajakin hyötyy siitä, että neuvottelu- ja sopimuskumppanina on luottamusmies, vaikkapa 30 ylemmän toimihenkilön sijasta. Työpaikalla luottamusmies välittää tietoa, neuvoo, tukee ja neuvottelee sekä tarvittaessa sovitteleekin. Luottamusmiehet pitävät tärkeimpinä tehtävinään sopimusten ja lakien noudattamisen valvomista, luottamuksen rakentamista yhteistyöosapuolien kesken sekä tiedottamista. |
Pois pennilinjalta |
---|
TEK, tai oikeastaan sen edeltäjä Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto KAL, ja Insinööriliitto perustivat yhteisen yksityissektorin neuvottelujärjestön vuonna 1973. Kun STS:ssä (TEKin edeltäjä) alkoivat ensimmäiset keskustelut diplomi-insinöörien edunvalvonnasta 1960-luvulla, ylemmät toimihenkilöt olivat vielä profiililtaan uusi toimihenkilöryhmä. Kasvu oli kuitenkin voimakasta: 1950-luvulla diplomi-insinöörejä oli 3 000, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin jo 8 000. Koulutusmäärien kasvu olikin omiaan kiihdyttämään keskusteluja edunvalvonnan tarpeellisuudesta, ja nuoret teekkarit alkoivat ajan hengessä vaatia STS:n aktivoitumista työmarkkinapoliittiseksi edunvalvojaksi. Ristiriita johti työmarkkinaedunvalvontajärjestö KALin syntymiseen STS:n rinnalle. Kun myös Insinööriliitossa oli todettu tarve edunvalvonnan tehostamiselle, päättivät KAL ja IL lyödä työmarkkinatoiminnassa hynttyyt yhteen. Molemmat järjestöt halusivat jäsenilleen, ylemmille toimihenkilöille, näiden merkitystä vastaavan aseman työmarkkinoiden neuvottelupöydissä. Ylempien mieltä hiersivät solidaarinen pennilinjainen palkkapolitiikka ja verotuksen progressiivisuus. Kun selkänojaa saatiin Akavasta, voitiin marraskuussa 1972 lähteä selvittämään uuden yhteistyöelimen muodostamisen mahdollisuuksia. Järjestäytymiskokous pidettiin jo vuoden kuluttua, 2.11.1973 m/s Finnhansan kabinetissa. Ekonomit liittyivät rintamaan pari vuotta myöhemmin. Nyt YTN on 20 jäsenjärjestön yhteenliittymä. |