Paluumuuttaja Matti E. Lehtonen

Terveysteknologian hyvä tekemisen meininki vaikutti Lehtosen paluuseen Suomeen 30 Kiinan vuoden jälkeen.

Ensimmäisenä työpäivänään maaliskuun alussa Matti E. Lehtonen vastaa toimittajan kysymyksiin kärsivällisesti, vaikka aikaerorasitus vaivaa. Suomen GE Healthcaren toimitusjohtajuuden- lisäksi hän jatkaa anestesia- ja teho-ventilaatioliiketoiminnan (Anesthesia & -Respiratory Care) globaalina johtajana.

Mikä on suurin ero kiinalaisessa ja aasialaisessa tavassa tehdä töitä verrattuna suomalaiseen? Mistä meidän kannattaisi ottaa oppia?

– Kyllä se on valmius tarttua uusiin ideoihin, valmius kokeilla, miten uusi ajatus toimii. Vaikka kokeilu menisi pieleen ja suuntaa korjattaisiin, heidän menetelmänsä on nopeampi kuin eurooppalainen tapa harkita pitkään ja suunnittelu ennen kokeilua.

– Kiinan palavereissa, kun ensimmäinen idea on saatu piirrettyä, joku nopea ja näppärä on tehnyt kolmiulotteisen mallin ensimmäisen tauon aikana, Lehtonen kuvaa rivakkaa toimintatapaa.

Kaikkea täytyy rakennella

Lehtonen, 54, on kotoisin Kemistä, ja kaikki tekniikkaan liittyvä rakentaminen on aina ollut lähellä sydäntä. Hän rakensi vedenkorkeustornin mittaamaan Perämeren suurta vedenpinnan vaihtelua. Koska isä ja yksi isoveli harrastivat purjelentoa, haaveena oli lentäminen. Metallisen auton niittien avaaminen saksilla särki kuitenkin 6-vuotiaan pojan unelman. Sakset lipsahtivat ja oikeasta silmästä meni näkö.

– Onneksi meni vain toisesta, saksilla olisi voinut mennä näkö molemmista silmistä, sanoo Lehtonen hakien onnettomuudesta positiivisen puolen.

Musiikissa toiveet sen sijaan toteutuivat yli odotusten. Harrastuksena ollut barokkimusiikki – vanhaa musiikkia vanhoilla soittimilla – antoi jopa leivänlisää nuorelle opiskelijalle, kun hän oli tuntiopettajana konservatoriossa. 

Hän työskenteli myös assistenttina TKK:lla -Otaniemessä, josta muistona on nimen E-kirjain. E:n hän joutui ottamaan nimeensä, kun Polilla oli neljä nimikaimaa.-

Kiina vei, kotona kieliä monta

Suuri käänne Lehtosen elämässä oli kiinnostus Kiinan kieleen ja kulttuuriin. Vuonna 1982 hän kävi Kiinassa ensimmäisen kerran kielikurssilla, ja pari vuotta myöhemmin, 23-vuotiaana, hän sai stipendin Kiinaan. Pysyvästi maahan hän muutti vuonna 1986.

Kiinasta löytyi vaimo: brasilialaisen lehtimiespariskunnan Kiinassa varttunut tytär. Pariskunta puhuu keskenään kiinaa, lapsille kumpikin äidinkieltään.

Lapset – 23-vuotias tytär ja 20-vuotiaat kaksoset – puhuvat äidille portugalia ja isälle suomea. Keskenään he puhuvat koulukieltään englantia. Kaikki kolme aikuista lasta myös opiskelevat tai työskentelevät tätä nykyä Englannissa.

– Minä olen ollut se meidän perheen kielipoliisi. Olen pitänyt huolen, että jokainen puhuu äidinkieltään. Siinä sivussa minä olen oppinut portugalia ja vaimoni suomea, Lehtonen kertoo.

Lehtoset ovat asettumassa Helsinkiin, joka tuttuna kaupunkina houkuttelee, niin vaikealta kuin Kiinasta lähteminen tuntuukin. 

Matti E. Lehtonen Kesäpalatsin jäillä, kirkkaassa pekingiläisessä kevätilmassa. Barokkimusiikin ja jongleerauksen harrastaja palasi Kiinasta kolmen vuosikymmenen jälkeen Suomeen.

Uudessa aina mahdollisuus

Lehtonen kertoo innostuneensa Kiinassa aurinkoenergiasta. Maa satsasi uusiutuvaan energiaan voimalla jo 1980-luvulla. Lehtonen työskenteli silloin Neste Advanced Power Systemsissä. Muita Kiinan-työpaikkoja ennen GE:tä olivat Elcoteq, Polar ja Instrumentarium.

– Uuden kokeilu on aina tuntunut mielekkäältä työelämässä. Suomen tämän hetken tilanteessa on paljon hyviä näkymiä. Startupit kokeilevat rohkeasti uutta ja saavat meidät vanhat toimijatkin notkeutumaan.

Miten pitkän linjan kansainväliset suomalaiset menestysfirmat, esimerkiksi Instrumentariumin siemenestä syntynyt GE Healthcare tai Kone, ovat pärjänneet ja pärjäävät jatkossa?

– Kai se on suomalaisten kyky puhaltaa yhteen hiileen. Ja sellainen ”näytetään niille” -asenne. Se mahdollistaa ajatuksen muuttumisen ideaksi, ideasta prototyypiksi ja kaiken jälkeen valmiiksi tuotteeksi.

Lehtonen pitää matkaa ideasta valmiiksi tuotteeksi jonkinlaisena ihmeenä. Tai ihme on siinä, että lopputulos muistuttaa päälinjoiltaan lähes yksi yhteen ensimmäistä piirrosta, mutta kaikki yksityiskohdat ovat muuttuneet.

– Meidän uusi 600-sarjan anestesiatyöasemamme (Carestation 600 Series) on juuri tällainen tapaus. Ensimmäisen palaverin luonnokset muistuttavat hämmästyttävästi lopputulosta, mutta yksityiskohdissa ei ole suunnilleen mitään alkuperäistä. Lopputulos on kuin oma lapsi, Lehtonen hehkuttaa.

Hänen mielestään Kiina on viime vuosien kehityksellään – sensuuria tiukentamalla – antamassa Suomelle ja muulle Länsi-Euroopalle tasoitusta kilpailussa.

– Se, että tiedon vapaata liikkuvuutta yritetään estää, ei ole koskaan hyväksi innovaatioille eikä liiketoiminnalle. En pidä tästä kehityksestä, kuten ei kai oikein kukaan muukaan.

Neljä keilaa ilmassa

Kun hankkeita toteuttaa ideasta lopputuotteeksi, paineet ovat melkoiset. Barokkimusiikin lisäksi Lehtonen nollaa päätään jongleerauksella, tuolla sirkuksesta tutulla heittotaidolla.

– Kun lähden matkalle, neljä jongleerauskeilaa täyttävät matkalaukkuni. Muut tavarat täytyy sitten kuljettaa jotenkin tosin, Lehtonen naurahtaa.

Paitsi yksinään, hän jongleeraa mielellään lastensa kanssa, eli he heittelevät keiloja toisilleen. Kuinka monta keilaa pysyy yhtä aikaa ilmassa?

– Minulla neljä. Mutta ei ilmassa pidettävien keilojen lukumäärä ole se vaikea juttu. Tärkeämpi on mitä keiloilla pystyy tekemään.