Saksa tarjosi työtä jättikonsernissa ja kodin pikkukaupungissa

Antti Anttila haaveili ulkomailla työskentelystä jo opiskeluaikoina. Ura pysyi kuitenkin kymmenisen vuotta kotimaassa muutamia ulkomaille suuntautuneita työmatkoja lukuun ottamatta.

Syksyllä 2012 kotimaan talous- ja työllisyystilanne pani kuitenkin miettimään, mihin suuntaan maailma on oikein menossa.

– Sitä pohtiessani laitoin paperini Fingineersille, joka rekrytoi suomalaisia insinöörejä saksalaisiin yrityksiin.

Ja niinhän siinä kävi, että jo seuraavana keväänä Anttila lähti puolisonsa kanssa Saksan Schwabachiin – ilman paluulippua.

– Jonain päivänä palataan Suomeen, mutta se voi olla viiden tai kymmenen vuoden päästä. 

Rekrytointi sujui nopeasti

Fingineers löysi Anttilalle sopivan paikan Leoni AG-konsernista. Suomalainen DI toimii nyt Leoni Kabelissa liiketoiminnan kehitysorganisaatiossa projektipäällikkönä. 

Neljän miljardin liikevaihtoa pyörittävä Leoni AG-konserni on Euroopan suurimpia kaapelivalmistajia. Yritys toimittaa muun muassa autoteollisuudelle johdinsarjoja. Konsernin palveluksessa on noin 60 000 henkilöä, joista yli 90 prosenttia työskentelee muualla kuin Saksassa.

– Paikka tuntui heti kiinnostavalta. Viikon kuluttua ensimmäisestä puhelinsoitosta järjestettiin parin tunnin rekrytointihaastattelu Nürnbergissä, ja sen jälkeen olin omalta osaltani valmis ottamaan tehtävän vastaan.

Anttila täytti myös työnantajan vaatimukset ja toiveet.

– Ensimmäisestä kontaktista työsopimuksen allekirjoitukseen meni kuukausi. Rekrytointiprosessi oli mielestäni aika kevyt. Työsopimus on sen sijaan varsin perusteellinen, papereita liitteineen kertyi nipuksi asti.

Anttila arvioi insinöörien palkkatason Saksassa suomalaista paremmaksi.

– Näyttää siltä, että täällä tuloerot ovat ylipäätään suuremmat kuin Suomessa. Hyvin ansaitsevia on aika paljon ja he ovat selvästi vaurasta väkeä. Elinkustannukset ovat ainakin Nürnbergissä alhaisemmat kuin Suomessa: ruoka ja vuokrat ovat alhaisia, ulkona syöminen maksaa puolet siitä mitä kotimaassa. 

Jättiläisen startupit

Niin Anttilan pesti Leoni Kabelissä kuin itse yksikkökin ovat uusia.

– Olemme nyt reilun puoli vuotta hioneet toimintatapojamme ja luoneet omaa rooliamme konsernissa, Anttila kertoo.

Yksikön tehtävänä on tuottaa Leonille uutta liiketoimintaa, startupeja yrityksen sisälle.

– Omassa tehtävässäni oleellisinta on ymmärtää liiketoimintaa kokonaisuutena ja kehittää ideasta volyymiltaan Leonille sopivaa uutta bisnestä.

Anttilalla on kokemusta kotimaan startupeista.

– Ennen Saksaan lähtöäni työskentelin lahtelaisessa startupissa, erikoispinnoitteita kehittävässä ja myyvässä FInnester Coatingissa. Leonin kaltaisista suuryrityksistä kokemusta ei ole tätä ennen karttunut, mutta osaavilta kollegoiltani olen jo oppinut paljon uutta ja mielenkiintoista.

Kollegoita arvostetaan

Anttila on yllättynyt siitä, miten mukavasti hänet on otettu työyhteisössä vastaan.

– Se ei ole ollut mitään alun vieraskoreutta, vaan työpaikallani on todellakin toiset huomioiva kulttuuri. Miellyttävä työympäristö, kannustavat kollegat ja välitön myötäelämisen ilmapiiri, hän kiittelee.

Saksalainen muodollisuus on tietysti oma lukunsa, mutta Anttila on jo tottunut siihen, että kaikkia puhutellaan sukunimillä tittelit mainiten.

Työpäivän kulku on pitkälti samanlainen kuin Suomessakin

– Aloitan työni yleensä aamukahdeksalta ja viideltä päivä on pulkassa. Työaika on liukuva.

– Toiminnan suunnitelmallisuus on Saksassa kuitenkin selvästi suuremmassa roolissa kuin kotimaassa. Suomessa itse tekemisen makuun päästään nopeammin ja tehdään mahdolliset korjausliikkeet matkan varrella.

– Täällä kaikkeen tekemiseen pyritään luomaan oma prosessinsa, ja standardit löytyvät tekemiseen kuin tekemiseen. Saksassa rakastetaan sääntöjä. Se tuo ryhtiä ja ennustettavuutta, mutta joissain tilanteissa jäykkyyttäkin.  Tehtävistä käydään myös enemmän keskustelua kuin suomalaisyrityksissä. Tässä opitaan nyt puolin ja toisin, Anttila kertoo.

Iltakurssilla kielioppia

Yksi Anttilan Saksan haasteista on ollut kieli, vaikka saksan kieli periaatteessa oli hallinnassa.

– Olen oppinut saksani koulussa ja kahtena harjoittelukesänä Saksassa. Kouluajoista on kuitenkin jo aikaa, samoin kuin aktiivisesta saksan kielen käytöstä, joten saksankielisen liiketoimintasuunnitelman laatiminen osoittautuikin melko haasteelliseksi, Anttila kertoo.

Mutta kielitaito karttuu kaiken aikaa. Saksansa norjistamiseksi mies on osallistunut pari kertaa viikossa kielikurssille.

– Siitä on ollut apua, käytännön kielitaidon päälle olen nyt oppinut saksan aika mutkikasta kielioppia. Toistaiseksi oikoluetutan vielä kaikki virallisimmat tekstini kollegoillani, mihin he ilokseni ovat avuliaasti ja ymmärtäväisesti suhtautuneet.

Onni matkassa

Anttilan vaimolle muutto Saksaan oli hyppy tuntemattomaan: ei ollut kielitaitoa eikä työpaikkaa.

– Kyllä se vähän huoletti, mutta ihan turhaan, Anttila sanoo nyt.

– Ihmisten ystävällisyys, sopivat yhteensattumat ja puhdas onni ovat auttaneet meitä.

Vaimo pääsi esimerkiksi heti syksyllä maahanmuuttajien integraatiokurssille.

– 720 tuntia, viisi päivää viitenä päivän viikossa – ja nyt puoliso pärjää jo vallan mainiosti arjen rutiineista saksan kielellä.

Saksassa Anttilan puoliso viimeisteli myös kasvatustieteen gradunsa. Keväällä tavoitteena onkin löytää oman alan työpaikka, jossa pärjäisi vähän puutteellisella kielitaidolla.

Ikkunan alla virtaa Schwabach

Anttilan asuvat Schwabachin pikkukaupungissa, joka sijaitsee Nürnbergin ja Rothin puolivälissä.

– Paikka on Porvoon kokoinen kaunis ja vireä kaupunki. Taloista suuri osa on vanhoja Fachwerk-tyylisiä rakennuksia, joissa on runsaasti upeita yksityiskohtia.

Anttiloiden koti sijaitsee pikkukaupungin ydinkeskustassa 1700-luvulla rakennetun talon  kolmannessa kerroksessa. Ikkunan alla virtaa Schwabach.

– Kun ovesta astuu ulos, kaikki tarpeellinen on parin sadan metrin säteellä: leipomo, liha- ja hedelmäkauppa, parturi, ravintoloita ja kaupungintalo. Hauska muutos meille Itäuusimaan maaseudulla asuneille!

Pariskunnan sosiaalinen verkosto ei ole vielä kovin laaja, mutta sekään ei uusiin oloihinsa avoimesti suhtautuvaa paria huolestuta.

– Olemme käyneet konserteissa ja erilaisissa tapahtumissa. Olen myös käynyt pelaamassa sulkapalloa pari kertaa viikossa, mikä tarjoaa liikunnan lisäksi kontakteja. Ajan kanssa tuttavaverkosto kasvanee itsestään.

Anttiloilla ei ole vielä lapsia, joten päivähoito- tai kouluasioita ei ole tarvinnut ratkoa.

– Ei perheen perustaminen tänne mitenkään hankalalta vaikuta. Apua ja tukea saa varmasti, kunhan on itse aktiivinen.

Anttiloille muutto Saksaan on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi.

– Nautimme, kun saamme oppia ja kokea kaikkea uutta! Olemme kotiutuneet niin, ettemme täällä ollessamme kaipaa Suomesta oikeastaan mitään.