Yö kuin sielu teekkarin on pimiä... Teekkarihymni raikaa aina puolilta öin, kun teekkarit ovat kokoontuneet yhteen. Hymnissä on aivan erityinen lataus.
Viisi vuotta sitten syyskuussa kupli ilmoille epäkohta, jolle koettiin tarvetta muutokseen. Aiempi teekkarihymnin sanoitus ensimmäisen lauseen n-sanan kanssa oli auttamatta vanhentunut. Asiaan haluttiin muutos. Mediassa asia liitettiin sujuvasti valloillaan olevaan turvapaikanhakijakeskusteluun. Yle ja muut soittelivat allekirjoittaneelle, että onkos tämä teekkarien kannanotto turvapaikanhakijatilanteeseen. Eihän se ollut: asia oli ollut tapetilla jo aiemmin.
TEKin teekkarivaliokunta (nykyään Nuorten valiokunta) valtakunnallisena kokoavana toimijana puuttui asiaan. Mielestämme paras avaus laajemman valtakunnallisen keskustelun käynnistämiseksi olisi julkilausuma ja avoin suositus uudesta sanoituksesta, jotta konkretiaan päästäisiin. Suosituksessa kertoisimme epäkohdasta ja annamme esimerkin sanoitusuudistuksesta. Itseironisesti sanoituksemme kertoi teekkarin pimiästä sielusta.
Antamamme esimerkki oli tarkoitettu käynnistämään keskustelu teekkarihymnin kehittämisestä, mutta itse esimerkki nousi keskeisenä tikun nokkaan ja tuomittiin laajasti. Samoin kautta valtakunnan kuului paheksuntaa siitä, että jostakin norsunluutornista muka sanellaan, miten tunteikasta laulua saadaan kentällä laulaa. Ei käy! Jatkolauseessa samaan aikaan toki ihmeteltiin, mikä ihme on teekkarivaliokunta. Perusteluina vanhan sanoituksen puolesta käytettiin klassista oppikirjaesimerkkiä: "PERINTEET!" ja "Aina ennenkin on laulettu näin, ei voida muuttaa!"
Vaan eipä muuten olla laulettu aina samalla tavalla. Teekkarihymni on kokenut vähintään yhden sanoitusuudistuksen aiemminkin, kun 'Alppila' on uudelleennimetty 'Pappilaksi'. Sanoitusuudistusprosessi lähti paikkakunnilla käyntiin. Toisaalla nopeammin, toisaalla maltillisemmin. Osa paikkakuntien teekkariyhteisöistä omaksui suoraan esimerkin sanoituksen; osa harkitsi pidempään ja kehitti oman versionsa.
Tapahtui se, mitä kaikista vähiten halusimme. Yhteisissä kokoontumisissa teekkarihymnin laulamisesta tuli huutokilpailu. Oma kanta ja sanoitus haluttiin epäkypsästi huutaa kurkku suorana. Kakofoniassa kuului niin vanhaa sanoitusta, teekkarivaliokunnan suositusta kuin myös paikkakuntien omia versioita. Hymnin arvokkuus ja sen valtakunnallinen yhteenliittävä voima osittain rapistui.
Nyt viiden vuoden kuluttua on vanha sanoitus jo lähes kauttaaltaan vaipunut historiaan - ja hyvä niin. Mielestäni tämä on oiva esimerkki teekkarien uudistumiskyvykkyydestä. Uudistutaan teekkareina ja uudistetaan teekkariutta jatkossakin, jotta teekkarius pysyy arvokkaimpana opiskelijabrändinä - ehkä koko maailmassa!
