Teekkarin työkirja 2015 sinun tukenasi – joo joo

Tutkivan journalistin marraskuinen arkiaamu on harmaa. Lisää väriä ei ole odotettavissa, koska olen menossa haastattelemaan Verneri Ruohorantaa, päätoimittajaa, joka haluaa mainostaa uutta julkaisuaan. Täyskaima. En usko sattumiin.

Suuntaan läheiseen kahvilaan, jonne olemme sopineet tapaamisen. Haastatteluun en ole jaksanut valmistautua, koska minulla on jo mielikuva julkaisusta vuosien takaa. Työnhaku ei varmaan kovin mullistavaa muodonmuutosta ole ehtinyt kokea.

Avaan kahvilan oven ja suuntaan kohti nurkkapöytää. Olen esittäytym...

– Loistava julkaisu tosiaan, päätoimittaja töksäyttää paiskaten kättäni varsin kovakouraisesti.

– Anteeksi? vastaan.

– Niin, että hyvin täyttyivät ne tavoitteet, jotka etukäteen julkaisulle asetimme. Tästä tuli kaikkien aikojen paras Teekkarin työkirja, päätoimittaja hehkuttaa.

Jaaha, näitä keikkoja vaihteeksi, ajattelen. Tutkiva journalisti Ruohoranta joutuu esittämään nöyrää ylimielisen päätoimittaja Ruohorannan edessä. Lopputulos kuitenkin ratkaisee, totean mielessäni, ja olen valmis olemaan kriittinen. Sitähän minä teen työkseni.

Markkinointijargonia

– Teekkarin työkirja 2015 on tasan satasivuinen työelämäopas kaikille tekniikan alan opiskelijoille. Olemme keskittyneet konkreettisuuteen: ei voi puhua työsopimuksista, hakemuksista, CV-malleista ja video-CV:stä, jos aikoo jauhaa asiaa vain yleisellä tasolla korulauseita luetellen. Tällaiset asiat pitää osata esittää itse, esimerkein, päätoimittaja paasaa.

Huoh. En jaksaisi kuunnella markkinointiosaston jargonia.  

– Kertoisitko vielä teidän verkkosivu-uudistuksestanne? Teillä on varmaan ainakin tuo interaktiivisuus lisääntynyt ihan valtavasti, ivailen.

– Joo, siis siihen olemme keskittyneet. Työkirja on muutakin kuin kerran vuodessa ilmestyvä painettu julkaisu. Tänä vuonna olemme ottaneet entistä suurempia harppauksia kohti ympärivuotista verkkopalvelua, johon kuuluu säännöllisesti ilmestyviä juttuja ja entistä voimakkaampi läsnäolo sosiaalisessa mediassa esimerkiksi blogien muodossa. Lisäksi...

Keskittymiseni herpaantuu. Tilaan toisen kahvin, mitä haastateltavani ei tunnu huomaavan vaahdotessaan edelleen verkkosivu-uudistuksesta. Kaivan tablettini esiin ja menen Teekkarin työkirjan verkkosivuille. 

Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy päivitettyyn verkkosivujen rakenteeseen. Selkeyttä on tullut lisää. No okei, aurinko ja risukasa, vai miten se meni.

Klikkaan vielä Työ- ja harjoittelupaikat -palvelun auki pääsivun oikean ylälaidan linkistä. Ai niin, haastateltava.

– ...ja sitten sen uudistetun Työ- ja harjoittelupaikat -palvelun käytettävyyttä on parannettu. Olemme panostaneet siihen, että käyttäjälle olisi mahdollisimman selkeää, miten hakea ja milloin. Lisäksi kiinnostavia työ-paikkoja voi jakaa somessa tai vinkata kaverille esimerkiksi sähköpostilla. Eikö ole siistiä? päätoimittaja kysyy.

Yllätyn. Sehän kuulosti jopa fiksulta.

”Opas ja aikakauslehti”

Otan uunituoreen julkaisun pöydältä ja selailen sitä. Tyylikäs kansi ja teemakuvat kyllä erottuvat edukseen. Työelämäoppaaksi julkaisu on näyttävä, mutta en edelleenkään usko, että tämä eroaa muuten tavallisista työelämäoppaista. Nyt kiusataan päätoimittajaa itsestäänselvyyksillä.

– Kertoisitko vielä, mitä teillä on hakemuksesta? Varmaan huomautatte, että se pitää räätälöidä haettavaa työpaikkaa vastaavaksi, velmuilen.

– No joo, ja paitsi se, niin me myös näytämme koko työnhakuprosessin alusta loppuun kirjan läpi kulkevan esimerkin kautta. Lisäksi keskitymme sellaisiin sivujuonteisiin kuin vaikkapa soittaminen työnantajalle hakemuksen jälkeen tai suosittelijoiden käyttö, Ruohoranta hehkuttaa.

Selailen kirjaa, kunnes löydän palstan, jossa on kysytty eri työnantajilta, miten he käyttävät suosittelijoita. Yllätyn jo toistamiseen. Vaikuttavaa.

– Teillä on sata sivua juttua CV-malleista ja hakemuksista. Kuka jaksaa lukea noin paljon yhdestä aiheesta? kysyn virittäen seuraavaa ansaa.

– No mallit ovat Työkirjan kovinta faktasisältöä, mutta tämän julkaisun juju on siinä, että meillä on paljon aikakauslehtimäisiäkin artikkeleita: kolumneja, haastatteluja ja näin. Siis työelämää käsitteleviä juttuja, joissa on vahva yhteiskunnallinen pohjavire.

Silmäilen sisällysluetteloa. Ensin osuu silmään Esa Saarisen nimi sekä Startupit piinapenkissä -otsikko. Kaarina Hazardin kolumnikin näemmä löytyy. 

Luovutan. Päätoimittaja Verneri Ruohoranta on voittanut tutkiva journalisti Verneri Ruohorannan. Ehkä tällaiselle työelämäoppaalle on tilausta. Uskallus tehdä ja toteuttaa, eikä vain kertoa, on merkille pantavaa. Yhdistelmä malleja, vinkkejä ja aikakauslehtimäistä sisältöä on kiehtova kokonaisuus.

Siitähän voisi melkein oppia jotain.