Tekniikkaa ilmassa

Turun historian ensimmäiset Tekniikan päivät järjestettiin ICT-talossa 24.–25. tammikuuta. Teemana oli ilma, yksi Aristoteleen neljästä peruselementistä.

Perjantaina paikalle saapui 250 vierailijaa, lauantaina jo liki 500.

Tekniikkaa vai rukousliinoja?

Etelänavan viisi kertaa valloittanut Patrick ”Pata” Degerman toi yleisölle terveiset kylmän ilman olosuhteista – Etelämanner on olosuhteiltaan maailman kuivin, kylmin ja tuulisin. Ilma on ohutta, ei kosteutta eikä pölyä. Etäisyyksien ja kaltevuuksien arvioiminen Etelämantereella on vaikeaa.

– Arvioimme kerran, että matkaan menee puolisen tuntia. Todellisuudessa siihen meni 12 tuntia. 

 Degerman korosti esityksessään peräänantamattomuuden tärkeyttä unelmien toteuttamisessa, mutta myös tekniikan hyödyntämistä.

Degerman muistutti, että tekniikka on ääriolosuhteissa hyvä renki, mutta huono isäntä.

– Viime matkalla piti ylittää kahden vuoren välinen 200 vuotta vanha riippusilta. Alla oli satojen metrien pudotus. Sherpat olivat luottavaisia, sillä siltaa oli kunnostettu parisen viikkoa aiemmin: sinne oli ripustettu uusia rukousliinoja.

– Uskonsa ja luottamuksensa voi siis kohdistaa eri asioihin: tekniikkaan, karttoihin ja suunnitelmiin tai sitten muihin voimiin. Jos tekniikkaa ei osaa käyttää, usko on kohdistettava näihin muihin voimiin.

Mistä saa rohkeutta? Degerman sanoi, että päivän kaiken rohkeuden voi kasata yhteen tuntiin. Silloin on tosi rohkea.

– Minunkin piti kerätä rohkeutta soittaakseni National Geographic -lehden toimittajalle kysyäkseni Etelämantereesta. Mutta hyvin meni, luvattu kymmenen minuutin puheaika venyi puoleentoista tuntiin. Kaupan päälle sain arvokkaan kartan Etelämantereen tuntemattomista alueista.

Kakat pois

Hyvin suunniteltu on myös puoliksi tehty.

Degerman ja Veikka Gustafsson eivät tässäkään kohdassa mene siitä, missä aita on matalin. Miehet harjoittelivat reissujaan varten muun muassa haavan ompelua.

– Ensin treenattiin appelsiinin avulla. Sitten saatiin vanha tuttava koekaniiniksi.

Harjoittelemalla varmistettaan myös pelon ja väsymyksen hallinta.

Mutta voiko kitalaki palaa? Kyllä voi! Valonsäteet ovat yllättävän voimakkaita ja lumi heijastaa ne suoraan kasvoihin.

– Pitää hiihtää suu kiinni tai laittaa aurinkovoidetta tai sinkkipastaa kitalakeen.

Retkillä kuluu paljon energiaa. Ruokaa on syötävä jopa neljä kertaa enemmän kuin normaalisti.

–  Vatsa ei voi kuitenkaan ottaa valtavia ruokamääriä vastaan, eikä ruokaa voi kuljetusongelmien takia ottaa kovin paljon mukaan. Niinpä ravinto on energiapitoista, voita ja öljyä sekä vähän pastaa pureskeltavaksi.

Etelämantereelle  ei jätetä mitään, jopa ulosteet pakataan pussiin ja tuodaan pois.

Bongaa myrsky

Valokuvaaja Janne Kommonen kertoi myrskyjen bongaamisesta.

– Suomessa on noin 400 myrskybongaria, jotka ovat listautuneet Tähtitieteellinen yhdistys Ursan jakeluun. Lisäksi meillä on parikymmentä aitoa Chaseria, jotka keräävät aktiivisesti dataa muu muassa Ilmatieteenlaitoksen hyötykäyttöön.

Kommonen totesi, että tärkeimmät kysymykset, joihin myrskybongarin pitää havainnoistaan kertoa ovat: mitä, missä ja milloin. Tiedot myrskyhavainnoista voi toimittaa esimerkiksi www.taivaanvahti.fi -sivustolle.

Lentävä hai

Lauantaina oli perhepäivä ja silloin Turussa noustiin jo ilmaan;  yleisö pääsi rakentamaan raketteja, robotteja ja lentämään lentosimulaattoreilla. Lentävä hai ihastutti ja Vortex-solitonikoneen savuammukset hämmästyttivät yleisöä.

Turkulaisia purjehtijoita kiinnosti tietysti myös Olympiavoittaja ja Volvo Ocean Race  –kilpailija Thomas Johansonin luento. Mestari valotti purjehtimisen saloja ja kertoi, miten tekniikka kehittyy.

 – San Franciscon lahdella testaillaan parhaillaan kaksirunkoisia purjeveneitä, jotka kirjaimellisesti lentävät tuulessa.

Turun Tekniikan päivät järjestivät Åbo Akademi, Turun Yliopisto ja Tekniska Föreningen i Finland, Tekniikan Akatemia ja TEK.

Ohjausryhmässä olivat Ville Taajamaa, Henrik Grenman, Mikael Nyberg, Ari Ivaska, Carl-Erik Wilén, Mia Adolfsson, Peter Holmlund ja Samu Vuorela sekä noin sata vapaaehtoista opiskelijaa seuraavista opiskelijajärjestöistä: Digit, Date, Kemistklubben, Asteriski, Infå ja Nucleus. Mukana olivat myös yliopistoyhdistykset ÅTEK ja T3.  Lisäksi TEKin alueseurat, kerhot ja yhdistykset –  muun muassa Turun DI-kerho, AboaTEK, Turun Teknillinen Seura ja TFiF Åboavdelningen – osallistuivat järjestelyihin.