Kesä, jota tuskin enää muistaa, oli aurinkoinen ja lämmin. Vielä tänään, kun kirjoitan tätä pääkirjoitusta, aurinko paistaa, ja aamulla torikahvilla käydessä oli lämmintä ja mukavaa. Oli mukava jutella ja vaihtaa kuulumiset Tiinan kahvilassa ystävien kanssa. Kuitenkin on pitänyt jo kaivaa kaulaliinat esiin ja hansikkaat odottamaan eteisen pöydälle.
Olemme Suomena selvinneet suhteellisen kuivin jaloin COVID19-kriisistä. Bruttokansantuote ei notkahtanutkaan, vaikka toki palvelu- ja kulttuurialat kokivat tukevan kriisin. Teollisuustuotanto pysyi kuitenkin hyvällä tasolla ja vienti veti. On myös hienoa, että tekniikan akateemisen työttömyys- ja lomautusluvut ovat laskeneet.
Heinäkuun lopussa työttömiä tekniikan alan yliopistokoulutettuja oli 2 484, mikä on 3,5 prosenttia vastaavasta työvoimasta. Lisäksi 291 oli kokonaan lomautettuna. Kokonaan vailla työtä oli kesäkuussa 3,9 prosenttia työvoimasta. Lomautettujen määrä on laskenut vuoden vaihteesta lähes 80 prosenttia. Tämä on todella hyvä uutinen.
Syksy tuo myös uutisia teknologiateollisuuden uusista ajatuksista. Ehkäpä tiedämme enemmän kuin tällä hetkellä tätä kirjoittaessani, kun tämä lehti jaetaan jäsentemme postiluukuista. Tapahtuu niin tai näin, mutta me TEKissä olemme valmiit tekemään työtä jäsentemme eteen joka tapauksessa.
On myös hienoa, että yhä useampi uusi opiskelija on päässyt kampukselle tapaamaan opiskelijakavereitaan. On tärkeää, että opiskelijat voivat tutustua toisiinsa, luoda elämänmittaisia ystävyyssuhteita. Olen huolissani siitä, minkälaisen velan korona-aika jättää erityisesti nuorten ihmisten elämään.
