Suomen ja Ruotsin työmarkkinamalleilla on eroavaisuuksistakin huolimatta paljon yhteisiä piirteitä.
Molempien maiden työmarkkinoille on tyypillistä palkansaajien ja työnantajien korkea järjestäytymisaste, palkanmuodostuksen koordinaatio sekä työehtosopimusten laaja kattavuus.
Yhdistävä piirre on myös vientivetoisten yritysten rooli. Vientiyritykset määrittelevät tai ainakin pyrkivät määrittelemään palkankorotusvaran sekä Suomessa että Ruotsissa.
Suurin leimaava ero on se, että Suomessa paikallisen sopimisen merkitys on suurempi yksityisellä sektorilla kuin julkisella sektorilla. Ruotsissa sen sijaan merkitys on suurempi julkisella sektorilla kuin yksityisellä sektorilla.
Näin voi tiivistää Teollisuuden Palkansaajat TP ry:n tänään julkistaman Miten palkoista sovitaan? Suomen ja Ruotsin työmarkkinamallit vertailussa -analyysin. Analyysissä Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Merja Kauhanen vertailee Suomen ja Ruotsin palkanmuodostusta koskevia työehtosopimusmalleja keskenään.
TP:n analyysin syntyyn vaikutti se, että järjestö haluaa vaikuttaa Suomessa käytävään työmarkkinakeskusteluun.
– Kansallista työmarkkinakeskustelua leimaa synkkyys ympäri vuoden, luonnehti TP:n hallituksen puheenjohtaja, Toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtaja Juri Aaltonen tunnelmia analyysin julkistustilaisuudessa.
Ongelma on TP:n mukaan se, että Ruotsia käytetään usein esimerkkinä suomalaisesta työmarkkinamallista keskusteltaessa ja silloin mainitaan, että Ruotsissa ei ole yleissitovuutta tai että siellä paikallinen sopiminen on yleistä. Järjestö huomauttaa, että harvoin tuodaan esiin esimerkiksi sitä, että neuvottelujen koordinaatio on Ruotsissa vahvaa, tai että kaikista hajautetuimmat neuvottelut löytyvät Ruotsin julkiselta sektorilta kunnista.
TP:n mukaan Ruotsin julkisen sektorin kaikista palkansaajista 52 prosenttia oli vuonna 2020 täysin paikallisen sopimisen piirissä ilman rajoituksia, ja toimihenkilöistä peräti 81 prosenttia. Suomessa sen sijaan vuonna 2018 liki 100 prosentille palkansaajista julkisella sektorilla palkankorotus määräytyi yleiskorotuksena, jonka lisäksi sovittiin paikallinen erä.
Merja Kauhanen tuo esiin analyysin yhteenvedossa yhteneväisyyksiä, kuten että molempien maiden työehtosopimuksissa säädellään palkkojen ja työaikojen ohella laajalti myös muita työsuhteen ehtoja. Yhdistävä piirre on esimerkiksi myös työehtosopimusten tuoma työrauhavelvoite.
”Molemmissa maissa sitovat työehtosopimukset koskevat periaatteessa kaikkia työntekijäryhmiä työpaikoilla. Liittojen harjoittama solidaarinen palkkapolitiikka on myös nostanut alimpia palkkoja sekä pitänyt palkkahajonnan kapeana ja palkkaerot suhteellisen pieninä. Mallit eroavat myös siinä, että Suomessa on käytössä lakiin kirjattu työehtosopimusten laajentamismenettely koskemaan järjestäytymättömiä työnantajia, mitä Ruotsissa ei ole. Toisaalta Ruotsissakin järjestäytymättömät työnantajat voivat niin sanottujen liityntäsopimusten kautta noudattaa työehtosopimusten määräyksiä”, Kauhanen kirjoittaa.
Työehtosopimukset ovat kattavia
Analyysin mukaan sekä Ruotsin että Suomen työehtosopimusmallien leimallinen piirre on myös työehtosopimusten yli ajan korkeana pysynyt kattavuus.
Kattavuudella tarkoitetaan työehtosopimusten piiriin kuuluvien palkansaajien osuutta kaikista palkansaajista. Ruotsissa 16–64-vuotiaista palkansaajista noin 90 prosenttia kuuluu työehtosopimusten piiriin ja kattavuus on ollut yksityisellä sektorilla 83–85 prosenttia ja julkisella sektorilla 100 prosenttia.
Suomessa työehtosopimusten kattavuus on noin 90 prosenttia kaikilla sektoreilla yhteensä. Yksityisellä sektorilla se on noin 84 prosenttia ja julkisella sektorilla 100 prosenttia.
Teollisuuden Palkansaajat TP ry on nimensä mukaisesti palkansaajien yhteistyö-, tutkimus- ja vaikuttamisjärjestö, johon kuuluu 14 ammattiliittoa. Tekniikan akateemiset TEK on yksi jäsenammattiliitoista.