Työ tekijäänsä opetti
Kun vastavalmistunut HSO-sihteeri Maisa Nissinen astui 15.1.1975 Suomen Teknillisen Seuran STS:n palvelukseen, tekniikan akateemisten asioita hoidettiin Helsingin Yrjönkadun toimistossa kolmen pomon ja kuuden toimistovirkailijan voimin. Jäseniä järjestöllä oli 7 500.
Tuolloin oli tapana teititellä, joten nuori työntekijä teki sinunkaupat toiminnanjohtaja Matti Kaarion kanssa vasta puoli vuotta taloon tulonsa jälkeen.
Nissisellä oli tuoreet sihteeritaidot ja jonkin verran kokemusta toimistotöistä, mutta järjestömaailma oli nuorelle naiselle täysin tuntematonta maaperää.
– Helsingin Sanomissa oli ilmoitus osastosihteerin paikasta. Hain tehtävään miettimättä sen enempää, mitä järjestö tekee tai ketä edustaa, Nissinen muistelee.
Mutta työ tekijäänsä opetti. Vuoden kuluttua STS:ssä vietettiin 80-vuotisjuhlat. Niitä järjestettäessä järjestön historia ja toiminta alkoi pikku hiljaa valjeta.
Sihteerin tehtävien ohella Nissinen sai tehtäväkseen myös taittaa jäsenille toimitettua STS:n kuulumiset -lehteä.
– En ollut eläissäni taittanut julkaisua, mutta katsoin, miten edelliset oli tehty ja saksin taitot kasaan samalla tavalla.
Ilmapiiri pienessä toimistoyhteisössä oli välillä tunteikas. Sanoja ei tiukissa paikossa säästelty, ja jo kolmen kuukauden kuluttua Nissinen itki vessassa.
– Voiko töissä olla tällaista, Nissinen nyt nauraa miettineensä.
Kohta tuli kuitenkin valoa pimeään ja palkankorotus.
– Samassa kerroksessa toimi Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto KAL, ja eräänä kauniina päivänä vuonna 1979 KALin toiminnanjohtaja Alari Kujala tuli kosiskelemaan Nissistä KALin leipiin.
– Siirryin vain toiselle käytävälle. Työmarkkina-asioita hoitavassa KALissa sain sihteeri- ja taittotehtävien lisäksi hoitaa jäsenmaksujen työnantajaperintää ja pitää rekisteriä työpaikkojen yhteys-henkilöistä. Asia hoidettiin tietysti käsipelillä: nimet kirjoitettiin nätisti paperiliuskoille, jotka aakkostettiin kortistoksi.
Sihteerit olivat tärkeitä ja töitä tehtiin paljon, mutta kaikki eteni hitaasti IBM:n pallokirjoituskoneiden naputuksen tahdissa.
– Ensimmäiset tekstinkäsittelylaitteet saatiin 1980-luvun alkupuolella, mutta tietokoneet, Macin "kottaraispöntöt", ilmestyivät työpöydille vasta 1984.
KALin ja STS:n toiminnot yhdistettiin vuonna 1991, ja Nissisestä tuli näin nykyisen TEKin työntekijä. Samalla alkoivat Suomen lamavuodet.
– Muiden tehtävieni ohella toimin liiton työnvälitystehtävissä DI-pörssissä ja neuvoin jäseniä työttömyysturva-asioissa.
Tehtävät vaihtelivat, ja esimiehiä oli välillä useita yhtä aikaa. Samalla toimenkuvia justeerattiin uusiin asentoihin. Nissinen muisteleekin lamavuosia uransa rankimpina.
Kesällä 1994 raottui ovi jälleen uusiin tehtäviin, ja syksyllä Nissinen siirtyi TEKin viestintäyksikköön. Julkaisujen -taittotehtävät lisääntyivät uudessa yksikössä, ja sihteeriys jäi toimenkuvassa taka-alalle. Nissisellä oli taittosilmää ja uudet taitto-ohjelmat kiinnostivat, joten homma sopi hänelle paremmin kuin hyvin.
Yksi Nissisen taittajan uran kohokohtia oli vuonna 2000 Lasi-palatsissa järjestetty Suomalainen Insinöörityöpalkinto SITP -näyttely Teknologiasta hyvinvointia. Komeat alumiinipohjille vedostetut kuvaesitykset olivat Nissisen käsialaa.
Pieni, mutta lämmittävä muisto on myös vuodelta 2009. TEKin kunnialautakunnan silloinen puheenjohtaja Pekka Rytilä kiitti TEK-lehdessä julkaistussa haastattelussaan Nissistä Tekniikka ja etiikka -kirjan tyylikkäästä taitosta.
Näihin kiitoksiin yhtyy nyt TEK: Kiitos! Hienoa työtä täydet 40 vuotta.