Neuvottelumallia voi sanoa uudeksi, kun EK:n muutettua sääntönsä se ei enää voi sopia työehdoista, ja työmarkkinoiden keskusjärjestöt olivatkin siten ainakin muodollisesti sivustakatsojia. Sääntömuutosta perusteltiin sillä, että keskitetty työmarkkinasopiminen olisi tullut tiensä päähän ja että alakohtaisen tuottavuuskehityksen tulisi heijastua palkankorotuksiin.
Kiky-sopimuksessa 2016 sovittiin, että ”seuraava neuvottelukierros toteutetaan liittokohtaisesti niin, että syntyvät ratkaisut tukevat Suomessa tehtävän työn kilpailukyvyn edistämistä, Suomen talouden kasvua sekä työllisyyttä”. Tätä haluttiin työnantajaleirissä tulkita siten, että alakohtaisten neuvottelujen pohjaksi tehtäisiin vientiteollisuutta laajasti koskeva sopimus, jonka kustannusvaikutus toimisi kattona muille aloille. Toisin sanoen alakohtainen tuottavuuskehitys saisi heijastua sopimuskorotuksiin siltä osin kuin se olisi huonompaa kuin vientiteollisuudessa. Tätä kutsuttiin Suomen malliksi.
Lopputulos muistuttaa suuresti vanhanaikaista tupoa siinä, että teknologiateollisuuteen päänavauksena sovittu palkankorotustaso, 3,2 prosenttia kahdessa vuodessa, toteutui jokseenkin kaikilla sopimusaloilla. Merkittävin poikkeama on kuntasektorin osittainen kertakorvaus kiky-sopimuksessa määräajaksi menetetyistä lomarahoista. Muu vaihtelu johtuu lähinnä eri pituisista sopimuskausista. Muut työehdot eivät ainakaan ylempien toimihenkilöiden näkökulmasta juurikaan muuttuneet.
TYÖELÄMÄN KEHITTÄMINEN ON SIIRRETTY POLITIIKAN KAMMAREIHIN
Suuri muutos tupoon nähden taas oli se, että ei ollut pöytää, jossa olisi käsitelty työelämän kehittämistä kokonaisuutena. Tämä aihepiiri onkin siirtynyt politiikan kammareihin, ja siellä pätevät erilaiset säännöt. Neuvotteluja ei käydä niiden kesken, joiden välisestä sopimussuhteesta on puhe, vaan ratkaisuja tekevät poliittiset päättäjät enemmän tai vähemmän ideologisista lähtökohdista.
Parhaillaan on meneillään työaikalain valmistelu. Siinä EK:n keskeisenä tavoitteena on siirtää ylemmät toimihenkilöt, siis myös suurin osa tekniikan akateemisista, työaikalain ulkopuolelle. TEKin, YTN:n ja Akavan tehtävänä on toimia poliittisilla areenoilla sen puolesta, että asiantuntijoilta ja esimiehiltä ei viedä lopullisesti oikeutta järjellisiin työaikoihin. Tätä ei Loimaan kassa hoida, vaan siihen tarvitaan ammattiliittoja.
