Vain johto puuttuu – Nokeval Oy lisää langattomien mittalaitteiden tuotantoa Suomessa

Langattoman bisneksen merkityksestä  kertoo Nokevalin muuttoa vaille valmis toimitila Nokialla. Kaksi kertaa aikaisempaa isompaan rakennukseen tulevat niin tuotekehitys, myynti kuin tuotantokin.

Ennen kuin korkataan kuohujuoma, palataan ajassa hieman taaksepäin. Kehityspäällikkö Lari Maasalo, 36, alkoi tehdä diplomityötään 2002 Tampereen teknilliseen korkeakouluun TTKK:lle  (nykyisin Tampereen teknillinen yliopisto). Ja aihe oli – langattomat mittalaitteet.

Kolmen sukupolven opit

Lari Maasalo suhtautuu kunnioituksella Nokevalin perinteisiin tuotteisiin: paneelimittareihin, kenttänäyttöihin,  signaalimuuntimiin, galvaanisiin
erottimiin, lämpötilalähettimiin ja tiedonkeruuohjelmiin.

– Kaikessa missä lukee "Nokeval" on meidän suunnittelemaamme ja valmistamaamme. Maahan tuotuihin perusmittareihin emme omaa leimaamme laita, mutta tarjoamme niitä, jotta asiakkailla on meidän kauttamme kaikki mittalaiteet tarjolla, Maasalo kertoo.

Nokevalin asiakaskunta koostuu  prosessi-, metalli-, puunjalostus-, energia- ja elintarvike­teollisuuden yrityksistä. Suomalaista mittaus­tekniikkaa se vie yli 50 maahan.

Lähinnä Maasalon sydäntä ovat kuitenkin langattomat mittalaitteet. Noin kymmenen vuoden kehitystyön hän jakaa kolmeen sukupolveen. Ensin tehtiin asiakkaiden eli tehtaiden tieto­koneille ohjelmia. Toisessa kehitysvaiheessa toimitettiin asiakkaalle tiedonkeruuyksikkö. Ongelmana oli se, että ohjelma ja teollisuus-pc piti liittää asiakkaan verkkoon. Lisäksi yhä useampi asiakas halusi valvoa prosesseja etänä. Kolmas vaihe on netissä toimiva omavalvonta OVAport, internetpohjainen tiedonkeruu- ja raportointipalvelu. Mittalaitteiden lähettämä tieto kaikkialta maailmasta siirtyy säilöön Nokevalin alihankkijan konesaliin Tampereelle.

– Kyse ei ole pilvipalvelusta, vaan meidän palvelimellamme ajettavasta palvelusta. Se on kaiken aikaa käytettävissä mistä tahansa maailman kolkasta. Monelle asiakkaalle on tärkeää tietää, missä sen tuottama tieto fyysisesti on, toteaa Maasalo.

Hän esittelee tiedonkeruupäätettä ja sen anturikahvoja. OVAterm-pääte on ikään kuin kännykkä sim-kortteineen, ja erivärisillä OVAsense-kahvoilla voidaan mitata esimerkiksi elintarvikkeiden lämpötiloja ilman vaaraa ristikontaminaatiosta.

– Tässä kolmannessa sukupolvessa hienointa on se, ettei erillistä tietokonetta tarvita. Se helpottaa rutiineja, kun anturi ja lähetin ovat helposti käsiteltäviä. Esimerkiksi suurkeittiössä esimies voi keskittyä ruuanlaittoon eikä hänen omavalvonnan takia tarvitse mittailla ja kirjoitella lapuille tuloksia, sanoo Maasalo.

Kuin todisteeksi hän mittaa lämpötilan pöydällä olevasta kahvikupista: 71,2 astetta.

10 vuoden opiskelu asiakkaan kanssa

Maasalo kertoo, että alkuvuosina pohdittiin rakennettaisiinko mittalaite  Nokian S60-kännykän varaan. Teollisuuden, elintarvikevarastoissa ja laitoskeittiössä esiintyvän kosteuden ja muiden haittojen takia päätettiin kehittää oma päätelaite.

– Olihan se päätös muutenkin onnekas. Kun ei koskaan tiedä mikä laite on olemassa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, sanoo Maasalo ja viittaa Nokian kännykkäliiketoiminnan myyntiin.

Hän tähdentää asiakkaiden kanssa yhteisen kehitystyön merkitystä kolmen sukupolven
ja vuosikymmenen matkalla. Paneelimittareiden kymmensenttisistä numeroista on pitkä matka työtakin taskuun mahtuvaan pääte-kahva-yhdistelmään, jonka tiedot ovat lisäksi heti luettavissa ja tallessa myöhempää nettikäyttöä varten.

– Asiakkaat ovat pyytäneet meiltä mittalaitteita, kun niiden tarpeet ovat muuttuneet esimerkiksi EU-säädösten takia. Me olemme kehittäneet ja valmistaneet toivottuja laitteita, Maasalo kuvailee.

Hänen mukaansa tällä hetkellä runsaan vuoden markkinoilla olleet uusimman sukupolven langattomat mittalaitteet tuovat Nokevalin liikevaihdosta yhden kolmasosan, perinteiset mittalaitteet loput. Maasalo ei näe mitään estettä sille, että suhteet vaihtuisivat toisinpäin liikevaihdon kasvaessa.

Tuotteiden kehittämisen lisäksi Maasalon vastuu markkinoinnista on kasvanut. Asiakkaiden, jotka toimivat eri alojen ammattilaisina, täytyisi ymmärtää diplomi-insinöörin aatokset.

– Onhan se aika iso muutos, sanoo Maasalo. Hän jatkaa naurahtaen:

– Insinööriaivot on vain ollut pakko kääntää markkinoijan asentoon.

– Mutta kaikki myynti ja markkinointi tehdään ilman ylisanoja tai iskulauseita. Pohjalla on kymmenen vuoden aikana saatu asiakaspalaute ja oppi.

"Täytyy tehdä vaikeampia tuotteita"

Miten suomalainen pienehkö yritys pystyy rakentamaan elektroniikka-alan tehtaan Suomeen? Lari Maasalo hakee sanoja.

– Yksinkertaistettuna se on niin, että täytyy tehdä vaikeampia tuotteita. Suunnitella ja rakentaa koko ajan sellaista uutta, mitä ei osata vielä valmistaa halpamaissa, Maasalo toteaa.

Hän korostaa myös tuotekehityksen ja valmistuksen läheisyyden merkitystä. Kun tehdään pieninä sarjoina räätälöityjä tuotteita, täytyy suunnittelijoiden ja tekijöiden olla mieluiten metrien kuin kilometrien päässä toisistaan, mantereen välisestä etäisyydestä puhumattakaan.

Langaton mittausjärjestelmä tuo säästöä tilojen kaapeloinnissa. Ja kun internetpohjainen tiedonkeruu- ja raportointipalvelu on asiakkaan käytössä, hän ostaa muutakin kuin rautaa ja tietokoneohjelmia.

– Kokonaispaketilla,  johon kuuluu rauta, softa, asennus, kalibrointi ja ylläpito, asiakas ostaa turvaa ja tuotantovarmuutta, sanoo Maasalo.

Hetkinen, tämähän kuulostaa suomalaisen hissi­jätin strategialta. Monikansallisen yhtiön liike­vaihdosta puolet tulee palveluista. Onko Nokevalilla ja OVA-palvelulla suuria esikuvia?

Maasalo, joka ei omista perheyhtiön osakkeita, ohjaa kysymyksen toimitusjohtaja Reijo Vähäsöyringille.

–  Ei ole oikeastaan esikuvia. Olin kymmenen vuotta suuren maahantuojan palveluksessa, ja se riitti. Työni oli kyllä  mielenkiintoista, mutta en pystynyt toteuttamaan synnynnäistä luomis­vimmaani, naurahtaa Vähäsöyrinki.

Hän kertoo esimerkin lapsuudestaan. Kuusivuotiaana hän rakensi linja-auton omakotitalon kellariin. Autosta tuli hieno ja siihen mahtui paljon kavereita.

– Sitten tuli aika viedä se ulos lähiseudun mäkeen. Uusi uljas linja-automme ei mahtunutkaan kulkemaan kaikista kellarikäytävän mutkista. Pieni laskuvirhe, mutta harmittaa vieläkin.