Työmarkkinasopimisella uudenlaisia haasteita
Yhteiskuntasopimuksen kaatumisen ja hallituksen omien leikkausesitysten myötä työmarkkinoille on syntynyt nopeasti epävarmuutta, ennakoimattomuutta ja huonoa fiilistä.
Vastuuta tästä ei voi kaataa vain ammattiyhdistysliikkeen niskoille.
– Hallitus on omilla toimillaan myös kärjistänyt tilannetta, sanoo Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander. Samalla on kuitenkin luotu kriisitietoisuutta ja ehkä mahdollisuuksia kompromissin rakentamiselle.
Haastattelun käsikirjoitus on mennyt päivää aikaisemmin koko lailla uusiksi. Hallitus on edellisenä päivänä ilmoittanut listan toimenpiteistä, joilla se aikoo saada aikaan viiden prosentin parannuksen Suomen hintakilpailukykyyn. Toimenpiteiden on määrä korvata kaatunut yhteiskuntasopimus.
Lista on palkansaajien ja ay-liikkeen kannalta sisällöllisesti tyly. Osa leikkauksista on tarkoitus toteuttaa pakkolaeilla, jotka puuttuvat perustavanlaatuisesti työmarkkinoiden sopimusoikeuksiin.
Kianderin mielestä on selvää, että hallituksen lista nostaa ay-liikkeen takajaloilleen. Kuinka viisasta se on, onkin jo parempi kysymys. Listalla voidaan toki luoda kriisitietoisuutta, mutta samalla se vaarantaa käsityksen siitä, että kaikki ovat samassa veneessä.
– Minusta on vanhemmiten tullut siinä mielessä kekkoslainen, että pidän tärkeänä pienen kansan yhtenäisyyden rakentamista ja vastakkainasettelun välttämistä. Tähän kuuluu aito halu neuvotella ja sopia, ei haastaa riitaa.
Paljon avoimia kysymyksiä
Kianderin mielestä on epäselvää, kuinka paljon hallituksen esittämät toimet parantaisivat Suomen vientiteollisuuden hintakilpailukykyä ja julkisen talouden tasapainoa.
– Työvoimakustannusten alentaminen parantaa kilpailukykyä ja auttaa kasvattamaan vientituloja. Tämä on tärkeää, mutta samalla on myönnettävä, että viennin kasvun välittömät työllisyysvaikutukset eivät ole kovin suuria.
– Sen sijaan kotimaisen kysynnän mahdollisen supistumisen työllisyyttä heikentävä vaikutus voi olla suurempi, elleivät korjaavat toimet ole riittävässä tasapainossa. Sopeutustoimet voivat myös johtaa julkisen talouden alijäämän kasvuun, jos niiden seurauksena on verotuottojen lasku.
Kianderin mukaan Suomen teollisuuden kilpailukyky suhteessa naapurimaihin ei ole niin toivoton kuin synkimmissä arvioissa on esitetty. Viime vuosien palkkamaltti ja kilpailijamaiden palkankorotukset ovat alkaneet jo hieman parantaa tilannetta.
– Vaikka suhteelliset yksikkötyövoimakustannuksemme nousivat vuosina 2008-2011 kilpailijamaita nopeammin, ei työtunnin hinta ole meillä kuitenkaan läntisiä naapureita suurempi; itse asiassa Suomessa kustannukset ovat samaa tasoa kuin Saksassa ja matalammat kuin muissa Pohjoismaissa.
Laukaus omaan jalkaan?
Hallituksen esittämällä yksipuolisella toimenpidepaketilla on vaikea saavuttaa nopeaa ja pysyvää parannusta kilpailukykyyn. Kiander muistuttaa, että hallituksen toimenpiteiden aikajänne on varsin pitkä ja vaikutukset näkyisivät vasta vuoden 2017 alusta.
– Tarvittavat lakiesitykset tulevat eduskuntaan ensi keväänä. Osa toimista vaatii perustuslaillisuuden selvittämistä, joten joidenkin toimien kohdalla voi syntyä myös juridisia ongelmia.
– Syksyllä 2016 käydään luultavasti liittokohtaiset neuvottelut, jotka eivät ole helpot, jos työmarkkinoiden ilmapiiri on huono. Jos vienti alkaa vähänkin vetää ja taloudessa näkyy paranemisen merkkejä, palkkamaltin jatkaminen voisi olla vaikeaa, Kiander sanoo.
Hän arvioi pysyvän parannuksen jäävän haaveeksi, jos palkkamaltin jatkamisessa epäonnistutaan.
Palkkamaltti yleinen tapa
Kianderin mukaan hallituksen viiden prosentin parannusta kilpailukykyyn olisi voinut lähteä tavoittelemaan myös pitkällä, keskitetyillä sopimuksilla aikaan saadulla palkkamaltilla, mikä on ollut yleinen tapa Euroopassa kiinteiden valuuttakurssien järjestelmään kuuluneissa maissa.
Tätä toimintamallia ovat esittäneet muun muassa veteraaniekonomistit Jukka Pekkarinen ja Sixten Korkman.
– Tämä malli ei ole kuitenkaan sopinut hallitukselle ja EK:lle, joiden tilannearvion mukaan tarvitaan nopeampia ja voimakkaampia toimia. Niiden aikaansaaminen ilman laajempaa konsensusta on kuitenkin vaikeaa. Mahdollisuuksia tällaisen konsensuksen aikaansaamiseen pitäisi olla edelleen, koska konsensuksen vaihtoehtona oleva hallituksen yksipuolinen paketti ei sekään voi toteutua kovin nopeasti.
Ay-liikkeen hukattu imago
Julkisuudessa on esitetty arvioita, että Juha Sipilän hallitus on alun alkaen valinnut kovan linjan suhteessa ay-liikkeeseen. Aikataulut ovat olleet tiukkoja ja toimintatavat vieraita omanlaiseen neuvottelukulttuuriin tottuneelle ay-väelle.
Kianderin mukaan talouden pitkittynyt kriisi ja työmarkkinoiden muutokset ovat luoneet tilanteen, jossa ammattiyhdistysliikkeen vahva asema ja perinteinen kolmikanta voidaan haastaa.
– Mahdollisuudet tällaisen työmarkkinauudistuksen toteuttamiseen ovat ehkä paremmat kuin koskaan. Vasemmiston kokonaiskannatus on pienempi kuin keskustan ja ammattiyhdistysliikkeen imago on poikkeuksellisen huono.
Kiander huomauttaa, että huomattava osa väestöstä myös antaa tukensa tiukoille toimille. Tässä näkyy eläkeläisväestön kasvava painoarvo. Eläkeläiset näyttävät olevan valmiita kannattamaan palkansaajille esitettyjä heikennyksiä.
– Mielikuvilla on yhteiskunnassa myös suuri merkitys, ja sen taistelun ammattiyhdistysliike on hävinnyt. Liike ei ole kyennyt reagoimaan työmarkkinoiden murrokseen eli siihen, että useampi työllistää itse itsensä tai on erilaisissa pätkätöissä. Siinä joukossa on paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet uskonsa ay-liikkeeseen. He ovat eläkeläisten tavoin vain tyytyväisiä, että ay-liikettä körmyytetään, Kiander sanoo.
– Nuoret ovat oma lukunsa. Harvat heistä kuuluvat liittoon tai edes tietävät koko asiasta mitään. Ammattiyhdistysliike alkaa olla tilanteessa, jossa sen on perusteltava oman toimintansa oikeutus uudelleen, hän jatkaa.