Toisen maailmansodan jälkeen Teknillinen korkeakoulu tarvitsi lisää tilaa, koska Suomi tarvitsi lisää insinöörejä. Insinöörien oli tarkoitus palvella kasvavaa teollisuuden ja teknisen tutkimuksen alaa. (ks. www.aalto.fi) Siispä vuonna 1948 alkoi koulun muuttohanke ahtaammasta Helsingin Hietalahdesta tilavampaan Espoon Otaniemeen.
Tammikuussa 1949 alkoi asemakaavakilpailu Otaniemen valtion maa-alueesta. Kilpailu oli avoin kaikille Suomen Arkkitehtiliiton jäsenille. Kilpailun voitti Aino ja Alvar Aallon suunnitelma ”Ave Alma Mater, Morituri Te Salutant (”Opintojeni äiti, kuolevaiset tervehtivät sinua”). Kilpailun ollessa käynnissä Aino menehtyi syöpään. (ks. esimerkiksi yle.fi)
Alvar Aalto jatkoi Otaniemen maankäyttösuunnitelman työstämistä voittaneen ehdotuksen pohjalta. Elokuussa 1953 kauppa- ja teollisuusministeriö asetti prioriteetiksi TKK:n päärakennuksen suunnittelutyön. Alvar, hänen uusi vaimonsa Elissa ja TKK:n rehtori Martti Levón ryhtyivät valmisteluihin. TKK:n hallintokollegi antoi päärakennuksen rakennusryhmän luonnospiirustusten laatimisen Aallon arkkitehtitoimistolle ilman avointa arkkitehtikilpailua, mikä herätti närää osassa arkkitehtikuntaa.
Huono taloustilanne kiristi päärakennuksen rakennusbudjettia ja supisti suunnitelmia. Kun supistuksia ja suunnitelmien viimeistelyä käsiteltiin TKK:n neuvottelukunnan kokouksessa marraskuussa 1954, rakennuksen suunnittelusta vastanneen Alvar Aallon tunteet kuumenivat.
Aalto ilmeisesti antoi kokouksessa TKK:n neuvottelukunnan uudelle jäsenelle, Outokumpu Oy:n toimitusjohtaja ja vuorineuvos Petri Brykille kaksi korvapuustia. Kuulopuheiden mukaan Bryk lupasi antaa seuraavat iskut, mutta Aalto ehti poistua kokouksesta. Tapauksen on kirjannut muistiinpanoihinsa tuolloin rakennushallituksen pääjohtajana hiljattain aloittanut arkkitehti Jussi Lappi-Seppälä.
Tapaukseen oli syynä ilmeisesti taiteellisten ja taloudellisten näkökulmien yhteentörmäys (ks. Nykänen 2007, s. 128). Lappi-Seppälä on epäillyt, että Aallon reaktioon vaikuttivat myös Aallon ja hänen erimielisyytensä (ks. Lappi-Seppälä 1972, s. 160). Suomen Arkkitehtiliiton ja rakennushallituksen välillä oli kiista, niin sanottu arkkitehtiskisma vuosina 1954–57. Kiista henkilöityi arkkitehtiliiton puheenjohtaja Aaltoon ja Lappi-Seppälään. Dosentti Panu Nykänen arvioi, että kiistan ytimessä oli arkkitehtien oikeus piirtämäänsä rakennukseen taideteoksena. (ks. Nykänen 2007, s. 132)
Lopulta päärakennuksen suunnitelmat valmistuivat. Varsinaiset piirustukset olivat valmiita tammikuussa 1955. Päärakennuksen rakennustyöt kestivät vuodesta 1961 vuoteen 1964. Rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1966.
Lähteet
- Panu Nykänen: Otaniemen yhdyskunta (2007)
- Panu Nykänen & Iina Kohonen: Tupsukansan koti (2003)
- Alvar Aalto Säätiö & Jaakko Penttilä: Teknillisen korkeakoulun päärakennus ja kirjasto (2002–03)
- Jussi Lappi-Seppälä: Elävältä se maistui (1972)
- yle.fi
- www.aalto.fi
Lue myös: