Ansiosidonnainen työttömyysturva nousi jälleen tapetille eilen tiistaina 5.4., kun Kokoomukseen johtoon pyrkivä kansanedustaja Elina Lepomäki sanoi MTV:n uutisten haastattelussa, että ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on tulonsiirto keskiluokalta keskiluokalle, eikä sillä auteta syrjäytyneitä. Tulonsiirtoja kapeasti katsoen se pitää paikkansa.
Lisäksi hän oli väittänyt, että jos esimerkiksi 35-vuotias diplomi-insinööri saa potkut Nokialta, hänellä on mahdollisuus olla kotona jopa kaksi vuotta ilman, että hänen nettopalkkansa oleellisesti laskee.
Totuus on toisenlainen. TEKin toiminnanjohtaja Heikki Kauppi laski, että pääkaupunkiseutulainen 35-vuotias DI menettää työttömänä kahdessa vuodessa noin 34 000 euron tulot. Tuskin houkuttelee.
Itse laskeskelin, että kun DI:n mediaanipalkka on 4 750 euroa, ja tulovero taulukon mukaan 28,5 prosenttia, nettona käteen jää 3 396 euroa. Saman palkan perusteella määräytyvä ansiosidonnainen päiväraha on 2 069 euroa. Tuon tulotason veroprosentti on 13,5, jolloin nettona jäljelle 1 789 euroa. Se on noin 53 prosenttia kuukausipalkasta. Onko se jokseenkin sama?
Faktojen oikaisuamme kommentoitiin somessa sillä, että arvokeskustelua pitää käydä. Samaa mieltä, mutta käydään sitä oikeilla lähtötiedoilla ja toisaalta vähän isommasta kuvasta.
ANSIOSIDONNAINEN TYÖTTÖMYYSTURVA TUKEE KORKEAA KOULUTUSTASOA
Onko ansiosidonnainen siis vain hyväosaisten ahneutta?
Kun suomalainen valitsee pitkää koulutusta vaativan ammatin, hän siirtää samalla omaa mahdollisuuttaan saada elämiseen riittäviä työtuloja vuosilla eteenpäin. Jos ei ole kotoa periytyvää vaurautta, hän elää niukasti – toki saaden siihen tulonsiirtoina yhteiskunnan tukea – ja joutuu mahdollisesti ottamaan lainaa päästäkseen ammattiin, jossa voi myöhemmin tuottaa osaamisellaan hyvinvointia paitsi itselleen, myös suurempina verotuloina yhteiskunnalle.
Työelämään päästyään tämä koulutettu henkilö maksaa isommasta palkastaan paitsi mahdollisesti opintovelkansa, myös isompia veroja. Niillä autetaan syrjäytyneitä.
Yksilön ja yhteiskunnan etu kietoutuvat toisiinsa monimutkaisesti ja asiat kertautuvat.
Jos ei olisi ansiosidonnaista, niin miten nuori koulutettu, ehkä valmiiksi velkainen ihminen uskaltaisi tässä epävarman työllisyyden maailmassa perustaa perheen ja hankkia asunnon?
Nyt työttömyys lähes puolittaa nettotulot. Pudotus on suuri, mutta elämä on työttömyyden ajaksi ehkä jotenkin järjestettävissä. Peruspäivärahalla olisi todennäköisesti edessä vakavia vaikeuksia kodin myymisestä alkaen. Ehkä myös siirtyminen muiden tulonsiirtojen avulla pelastettavaksi.
Tästä näkökulmasta ansiosidonnainen työttömyysturva on tarpeellinen vakuutus, jotta Suomessa uskalletaan opiskella. Sitä kautta se on myös viisas yhteiskuntapoliittinen valinta, koska se tukee korkeaa koulutustasoa. Hyvä, laaja koulutuspohja ja korkea osaaminenhan ovat asioita, joiden varaan Suomen taloudellista hyvinvointia rakennetaan. Ja samalla myös henkistä hyvinvointia.