Kolme vuotta sitten maailma näytti aivan toisenlaiselta kuin nyt. Pitkään vallinneessa vakauden tilassa haluttiin romuttaa vanhoja rakenteita liian jäykkinä ja vanhoillisina. Huudettiin itsenäisyyden perään eikä kaivattu tukiverkostoja. Järjestötoiminnassa se näkyi niin, että jäsenemme luottivat omaan osaamiseensa ja halusivat päästä valitsemaan ennen kaikkea itselleen sopivat palvelut.
Yhteisöllisyys oli taka-alalla. Uudistimme TEKiä vahvasti tätä maailmankuvaa peilaten. Käänsimme palvelurakenteen ylösalaisin. Muutimme palvelut hyvin jäsenlähtöisiksi. Emme kuitenkaan ehtineet heittää kaikkia vanhoja rakenteita romukoppaan. Lainsäädäntömme ei mahdollistanut järjestön toimivan samoin kuin pienet, ketterät palveluyritykset.
Muutamassa viikossa kaikki tämä muuttui kertarysäyksellä. Suomi ajettiin alas. Koronan aiheuttama yritysten ja ihmisten ahdinko on ennenkokematonta ja käsin kosketeltavissa. Jotkut sanovat, että elämme kolmatta maailmansotaa – näkymätöntä vihollista vastaan. Sodan vaikutuksia emme pysty aavistamaan. On selvää, että maailma muuttuu hyvin radikaalisti. Hädän hetkellä meistä jokainen turvautuu johonkin tuttuun ja turvalliseen.
Onneksi meillä on jotain vanhaa. Jotain, mikä on olemassa kaikille jäsenille, jotka tukea eniten tarvitsevat lomautusten, irtisanomisten ja oman toimeentulon kaatumisen edessä. TEK ja sen työntekijät auttavat kaikessa missä pystyvät. Huolehditaan toisistamme.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin TEK-lehdessä 2/2020.
