Maailma odottaa. Sain kollegalta vinkin kirjoittaa lomalle lähtemisen ja lomalta palaamisen tuomasta stressistä. Ilmiöhän on meille kaikille tuttu. Touko–kesäkuu on monessa organisaatiossa hullua paahtamista, kun projektit pitäisi saada valmiiksi ennen lomia. On ymmärrettävää, että asiakasprojektit ja muut selkeän deadlinen hankkeet on saatava maaliin määräajassa, mutta miksi koko työpöytä pitäisi saada puhtaaksi? Maailmaa ei tarvitse saada valmiiksi. Kukaan muu ei sitä sinulta odota kuin sinä itse. Sama pätee lomaltapaluuseen. Ei ole tarkoitus, että loman hyvät vaikutukset pyyhkiytyvät ensimmäisenä työpäivänä loputtoman meilijonon purkamiseen.
Työelämä on ihan ok. Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat olleet viime aikoina paljon esillä. TEKin omien tutkimusten mukaan vastavalmistuneet eivät ole enää niin ahdistuneita kuin opiskeluissaan varhaisemmassa vaiheessa olevat. Olisiko niin, että kun työelämää on hieman päässyt maistamaan, se ei enää olekaan niin iso mörkö? Edessä häämöttävä työvuosien loputon putki näyttäytyy opiskelijalle pahempana kuin se todellisuudessa onkaan. Kun töihin lopulta pääsee, huomaa sen sisältävän hyviä ja huonoja asioita, mutta olevan enimmäkseen ihan ok. Helpottava huomio on esimerkiksi se, että työpaikalla ei tarvitse olla täydellinen.
Kolmekymppiset ja työn imu. Työmarkkinatutkimuksemme mukaan 30–39-vuotiaat TEKin jäsenet kokevat muita ikäryhmiä harvemmin työn imua, ovat vähiten tyytyväisiä nykyiseen työhönsä ja arvioivat oman työkykynsä muita heikommaksi. Tuo ikävaihe on ihmiselämässä usein varsin kuormittava. Uraa pitäisi tehdä ja samaan aikaan monella on pienet lapset. On inhimillisesti mahdotonta olla samaan aikaan maailman paras työntekijä ja maailman paras isä tai äiti. Jos joskus, niin tuolloin pitää saada olla keskeneräinen.
Paras on hyvän vihollinen. Sitten päästäänkin keski-ikäisiin. Oma keskeneräisyys on jo tullut varsin tutuksi. Viisi–kuusikymppiseltä moni työelämän ovi on sulkeutunut, mutta onneksi eivät kaikki. Senioritkin vaihtavat ammattia, radikaalistikin. Toiset downshiftaavat vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Useimmat ovat oppineet, että aina ei tarvitse vetää sata lasissa vaan keskinkertaisempikin työsuoritus riittää. Keskeneräisyyden haaste tulee eteen esimerkiksi silloin, kun vertaa itseään digitaitoisempiin ja muutenkin itseä fiksumpiin työpaikan nuoriin. Tai kun elämän kokonaisuus tulee raskaana eteen omia vanhempia hoivatessa. Silloin apua saa toivottavasti elämäntaidoista, joita reppuun on kertynyt jo ihan kunnolla.
Viettäkää oikeasti rento kesä – syksyllä nähdään!
Kirjoitus on julkaistu aiemmin TEK-lehden 3/2022 Humanisti tekniikan maailmassa -palstalla.
