Sopivasti ennen itsenäisyyspäivää julkaistiin uusimman (vuoden 2022) Pisa-testin tulokset, jossa tutkitaan 15-vuotiaiden lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista. Tässä tutkimuksessa Suomi on ollut aivan maailman kärkeä, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana tulokset ovat heikentyneet merkittävästi. On kuitenkin hyvä huomata, että suomalaisten nuorten osaaminen on edelleen korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin.
Syitä tulosten huonontumiseen on sosiaalinen media pullollaan, mutta tieteellistä konsensusta asiasta ei ole. Syiksi on esitetty esimerkiksi nuorten roikkumista digilaitteissa, vanhemmuuden puutteita nyky-yhteiskunnassa, itseohjautuvuuden lisäämistä kouluissa kuin yhteiskunnan huono-osaisuuden lisääntymistäkin unohtamatta koronakriisiä. Ja toki esiin nousi myös klassikkoväite –nuoriso on pilalla. Tilanteen haastavuutta lisää se, ettei meillä oikein ole ymmärrystä siitä, miksi Suomi oli maailman paras vuonna 2006.
Jos emme ymmärrä syitä, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Tutkimusta ainakin tarvitaan lisää ja tieteenalarajat ylittäen. Laboren Tuomo Tamminen kirjoitti mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän artikkelin ”Vaikeasti tutkittava koulu”, jossa haastateltavat avasivat hyvin tutkimuksellisia haasteita. Täytyy vain toivoa, että nämä Pisa-tulokset herättivät nyt kunnolla siihen, että erilaisiin kokeiluihin, niiden arviointiin sekä syvällisempään tutkimukseen riittäisi jatkossa resursseja.
Mitä sitten poliitikkojen pitäisi tehdä? Hallitusohjelmassa on hyvät kirjaukset LUMA-strategian toteuttamisesta, jota me TEKissä olemme myös olleet tukemassa. Strategian toteuttaminen on aloitettu laajassa yhteistyössä ja alkutilan kartoittaminen on saatu lähes valmiiksi. Tätä työtä olemme tekemässä LUMA-keskus Suomen kanssa, jossa mukana ovat niin tutkijat, opettajat kuin muutkin keskeiset toimijat.
Tämän lisäksi on huolehdittava resursseista. Hallitus on luvannut, että koulutus on erityissuojelussa leikkauksilta. Me TEKissä odotamme, että tämä lupaus pitää. Ensimmäinen budjetti ei tätä tilannetta ainakaan muuta, mutta haasteita on, kun erityisesti kuntien valtionosuuksia uhkaa suuret leikkaukset. Kuntien tärkein tehtävähän nykyään on koulutuksen järjestäminen ja jos isoja leikkauksia tulee, ne osuvat varmasti myös kouluihin. Viestimme päättäjille on siis vahva – koulutuksen resursseja ei saa leikata!
Loppuun kuitenkin vielä positiivinen viesti. Vaikka tuloksemme ovat heikentyneet, niin edelleen ne ovat kohtuullisen hyviä. Kipukohtia on ja niihin on löydettävä ratkaisuja. Isossa kuvassa voi kuitenkin sanoa, että nuoriso ei ole edelleenkään pilalla, vaikka somessa toista väitetäänkin. Koulu ei ole yhteiskunnasta erillinen linnake, eikä digitalisaatiota ja älylaitteita voi rajata koulujen ulkopuolelle. Koulutuksen ja opetuksen on uudistuttava eikä menneitä kannata haikailla. Samalla on myös ehdottomasti huomioitava oppilaiden sekä opettajien jaksaminen ja hyvinvointi.
