Kun edessä oli vain umpihankea

Pennipainotteiset tulopoliittiset ratkaisut vuodesta 1968 lähtien havahduttivat ärhäkät nuoret ylemmät toimihenkilöt Insinööriliitossa ja Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Liitto KALissa. He perustivat yhdessä Akavan kanssa Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunnan vuonna 1973. Suomen Ekonomiliitto tuli mukaan vuotta myöhemmin. 

Pioneerien oli lähdettävä tarpomaan umpihankeen. Ensin oli vakuutettava omat joukot työmarkkinatoiminnan tarpeellisuudesta. Vanhan polven insinöörejä ja ekonomeja jo sana työmarkkinatoiminta kavahdutti, joten toiminta piti pumpuloida neutraalimpaan intressitoiminta-muotoon. Työtaistelu-sanaa, sanasta lakko puhumattakaan, ei voinut edes ajatella oman ryhmän etuja ajettaessa. 

YTN:n pojat, joiksi Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtaja Tapani Kahri kutsui Juha-Veikko Kurkea, Alari Kujalaa ja Markku von Hertzeniä, alkoivat vaatia oikeudenmukaista kohtelua yksityisen sektorin ylemmille toimihenkilöille. Ylemmät toimihenkilöt eivät enää 1970-luvulla kuuluneet etuoikeutettuihin palkansaajiin, joiden eduista työnantaja oli joskus aiemmin pitänyt huolta. 

Aluksi YTN eteni työnantajapuolen kanssa suosituslinjalla. Melko pian kävi ilmi, ettei työnantajien ”aktiivinen ja kannustava” palkkapolitiikka toiminut käytännössä. Koska YTN:llä ei ollut valmiuksia ajaa etujaan voimatoimin, työnantajien oli helppo kääntää sille selkänsä talouden taantumavuosina. 

Eurooppaan ja työpaikoille

Toimintaansa vahvistaakseen YTN rekisteröityi vuonna 1992. Tämän jälkeen siihen liittyi valtaosa niistä akavalaisista liitoista, joiden jäseniä työskenteli yksityisellä sektorilla. YTN alkoi toimia monissa neuvottelupöydissä yritys- ja Eurooppatasolla. 

Yksityistoimialojen Insinöörien Liiton YIL:n aktiivit olivat perustaneet joitakin yritysyhdistyksiä jo 1970-luvulla. YTN:n voimistuttua ja otettua YIL:n roolin yritysyhdistyksiä alettiin perustaa systemaattisesti suuriin yrityksiin. Työmarkkinatoimintaan perehtyneet ylemmät toimihenkilöt alkoivat ajaa etujaan muiden henkilöstöryhmien kanssa.

Tavoitteeksi tessit

YTN:n tavoitteeksi tulivat sitovat työehtosopimukset. Joulukuussa 1994 solmittu metallin tes oli ylempien toimihenkilöiden ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus. Laajuudeltaan se ei vastannut muiden järjestöjen työehtosopimuksia, mutta oli merkittävä päänavaus. Sen syntyminen vahvisti myös keskusjärjestö Akavaa, joka oli profiloitunut lähinnä julkisen sektorin järjestönä.

YTN solmi ensimmäisen työehto­sopimuksensa joulukuussa 1994.

Yritystoiminnan vahvistuessa voimistui myös usko siihen, että omia etuja täytyy joskus ajaa työtaistelun keinoin. Suunnittelualan lakko vuonna 2007 ja muutama muu onnistunut työtaistelu sen jälkeen osoittivat, että YTN:stä oli tullut varteenotettava työmarkkinatoimija. 

Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995 YTN:n toimintakenttä laajeni muualle Eurooppaan. Yhdessä muiden palkansaajien kanssa ylemmät toimihenkilöt osallistuvat työolojensa parantamiseen eurooppalaisissa yritysneuvostoissa eli EWC:ssä (European Works Council). YTN:n edustaja on toiminut aktiivisesti EU:n työaikadirektiivin muuttamiseksi niin, että sen piiriin kuuluisivat myös ylemmät toimihenkilöt.

Suuren yleisön tietoisuuteen ylemmät toimihenkilöt tulivat 1990-luvulla, kun julkisuudessa alettiin puhua koulutettujen ihmisten työttömyydestä, ylipitkistä työpäivistä ja työuupumuksesta, sittemmin myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Ylemmät itsekin havahtuivat siihen, ettei edunvalvonnassa ole kysymys vain prosenteista ja markoista, on kysymys tuesta ja turvasta. 

Työllisyysnobelin arvoinen ratkaisu työttömille akateemisille oli heidän omat työllistymishankkeensa, joita perustettiin eri puolille maata. Näissä hankkeissa ylemmät tukivat toisiaan jakamalla tietojaan ja taitojaan. 

170 000 edustettavaa

Suomi on vuonna 2019 aivan erilainen maa kuin 1960-luvulla. Työmarkkinajärjestöjen nimet ja yhteenliittymät ovat muuttuneet moneen kertaan. Työkenttä on sirpaleisempi ja hankalammin hahmotettava kuin aiemmin. Enää YTN:n edessä ei ole umpihankea, vaan monien latujen verkosto, jonka joka polulla on omat asiantuntijansa. 

Tänä päivänä YTN on 19 akavalaisen liiton yhteisö, joka jäsenliittojen kautta edustaa 170 000 asiantuntijaa ja esimiestä eri toimialoilla. 

YTN vastaa Akavan kentässä yksityisen sektorin sopimustoiminnasta teollisuudessa ja palvelualoilla. YTN solmii työehtosopimuksia Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n jäsenliittojen kanssa ja tekee lisäksi yrityskohtaisia sopimuksia.

Kolme vuotta ja 19 versiota

YTN:n historia valmistui kreivin aikaan. Vielä ovat kertojina mukana alkuvaiheen toimijat, joiden ansiosta YTN aikanaan syntyi. Kirjaan on koottu tärkeä pala Suomen toimihenkilöliikkeen vaiheita osaksi yhteistä kirjallista muistiamme.

Kirjallisten lähteiden ohella vaikuttajien haastattelut ovat antaneet paljon sellaista kulissientakaista tietoa, jota kirjallisissa lähteissä ei ole. YTN:n taival on osoittanut, että edunvalvonta on kestävyyslaji. Se on ihmisten välistä työtä, johon toimijoiden henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat. Välillä on roiskunut, kun on rapattu. Arvokkaita ovat olleet sillanrakentajat, joiden ansiosta ratkaisuja on löydetty neuvotteluissa työnantajapuolen ja muiden palkansaajajärjestöjen kanssa sekä YTN:n omissa riveissä. 

YTN:n historian valmistumista on ohjannut historiaryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut Ari Åberg, jäseninä Markku von Hertzen, Yrjö Taivainen, Aila Tähtitanner, sihteerinä Mervi Löfgren ja graafisena suunnittelijana Katja Ranta. Ryhmän jäsenillä on vuosikymmenien asiantuntemus ylempien toimihenkilöiden elämästä ja tavoitteista. Heidän tarkat havaintonsa ja kommenttinsa ovat hioneet yhdeksästätoista tekstiversiosta valmiin kirjan.