Hallituksen asettama paikallisen sopimisen pelisääntöjä valmisteleva työryhmä on aloittanut työnsä. Työryhmän tulee laatia ehdotuksensa maaliskuun puoliväliin mennessä.
Taitavasti käytettynä paikallinen sopiminen vastaa yritystä kohtaaviin muutostilanteisiin siten, että yritys on elinvoimainen ja menestyy. Samalla myös henkilöstö tekee parhaansa ja saa osansa yrityksen menestyksestä.
Parhaimmillaan paikallinen sopiminen onkin muutostilanteiden hallintaa, joka perustuu osapuolten tarpeisiin ja luottamukseen, ja siitä on hyötyä sekä työnantajalle että henkilöstölle.
Hallituksen käynnistämässä paikallisen sopimisen kehittämisessä tuntuu sen sijaan olevan pohjavire kuin isäntämiehellä, joka totesi, että konstit ovat monet, kun traktorilla navetan seinän läpi ajoi.
Hallituksen tahtotila käy hyvin ilmi valtiovarainministeri Alexander Stubbin paikallisen sopimisen kehittämistä koskevasta blogikirjoituksesta:
”Jos työntekijät ja työnantajat eivät kykene työehtosopimuksissa sopimaan paikallisen sopimisen pelisäännöistä esimerkiksi työajan ja palkkojen osalta, noudatetaan automaattisesti [uuteen] lakiin kirjattuja pelisääntöjä.”
Eli sovit tai itket ja sovit työehtojen heikentämisen hengessä. Tämä ajatus on kovin kaukana siitä, mihin paikallisen sopimisen pitää perustua.
LUOTTAMUSMIEHILLE LAAJEMMAT VALTUUDET
Jotta paikallinen sopiminen voi yleensä onnistua ja täyttää sopimisen tunnusmerkit, henkilöstön ja luottamusmiesten vaikutusmahdollisuuksia pitää laajentaa huomattavasti. Neuvotteluasetelman on oltava tasapainoinen, sillä muussa tapauksessa vaakakuppi kallistuu helposti paikallisen sanelun suuntaan.
Tämän ovat ylemmät toimihenkilötkin saaneet viime vuosina kokea, kun yrityksissä on käyty lukuisia sanelulta vaikuttavia yt-neuvotteluja.
Jos paikallista sopimista oikeasti halutaan laajentaa ja hyödyntää, edellyttää tämä toimivia pelisääntöjä sopijaosapuolten kesken. Yksi haaste on taata luottamusmiesjärjestelmän olemassaolo ja toimivuus kaikilla työpaikoilla.
Luottamusmiehet tarvitsevat nykyistä paremmat oikeudet saada tietoa muun muassa yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja edustettavien asemasta. Myös riittävä ajankäyttö, koulutus sekä työsuhdeturva on varmistettava. Erityisesti tässä on parannettavaa työsopimuslain perusteella valitun luottamusvaltuutetun osalta.
PELISÄÄNNÖT KIRJATTAVA LAKIIN
Mikäli paikallisen sopimisen mahdollisuuksia laajennetaan merkittävästi, pitäisi lähtökohdan olla, että asioista sovitaan luottamusmiehen kanssa ja sopiminen koskee koko henkilöstöryhmää.
Jos työehdoista neuvotteleminen perustuisi vain työnantajan ja työntekijän väliseen yksilötason sopimiseen, usein vain työntekijä joutuisi joustamaan.
Lainsäädäntöön on saatava kattavat säännökset, joissa määritellään paikallisen sopimisen muodot, osapuolet, menettelyt, vaikutukset sekä keinot oikeusturvan takaamiseksi.
Erityisen tärkeää tämä on työehtosopimuksettomilla aloilla, joilla ei ole sopimukseen perustuvaa luottamusmiestä, vaan ainoastaan työsopimuslain tarkoittama luottamusvaltuutettu.
Toivoa siis sopii, että hallitus veisi eduskuntaan lain paikallisesta sopimisesta eikä lakia paikallisesta sanelusta.
