Paikallinen sopiminen vaatii reilua peliä

Paikallisen sopimuksen pitää syntyä työehtosopimuksen pohjalta, aidon ja tasavertaisen neuvottelun tuloksena. Sen on katettava kaikki edustettavat ja siitä tulee koitua etua molemmille osapuolille.

Ylemmät toimihenkilöt YTN:n varapuheenjohtaja ja TEKin toiminnanjohtaja Heikki Kauppi sanoo reunaehdot täyttäville paikallisille sopimuksille kyllä.

– On hyvä asia, jos löydetään paikallisesti molemmille osapuolille entistä parempi ratkaisu johonkin työehtosopimuksen kohtaan. Sopimaan vaan!

– Tarkkana tässä on kuitenkin oltava, sillä työnantajan tavoitteena näyttää usein olevan sanelu ja työehtojen heikentäminen.

Paikallinen sopiminen on henkilöstöedustajalle haastava tehtävä.

– Tukea ja neuvoa kannattaa aina hakea omasta liitosta. Työnantajan sanelusta paikallista sopimusta ei pidä mennä tekemään, TEKin neuvottelujohtaja ja YTN:n pääsihteeri Teemu Hankamäki neuvoo.

Hän muistuttaa, että työsuhteessa työnantaja on aina vahvempi sopimusosapuoli, ja työehtosopimusten eli tessien keskeisenä tavoitteena on nimenomaan sopimustasapainon saavuttaminen.

– Paikallisen sopimisen ideana ei siis saa olla työehtosopimuksen ehtojen vesittäminen. Sen sijaan pitäisi löytää yhteiset intressit, eli miksi paikallinen sopimus tehdään ja miten molemmat osapuolet siitä hyötyvät, Hankamäki toteaa.

Hän korostaa myös luottamuksen merkitystä paikallisessa sopimisessa.

– Valitettavasti tätä luottamusta on syöty ikävästi viime vuosien yt-neuvotteluissa.

Lisää työehtosopimuksia

Myös Akava haluaa pitää työehtosopimuksia paikallisen sopimisen lähtökohtana. Puheenjohtaja Sture Fjäderin mielestä paikallisen sopimisen lisääminen vaatii samalla lisää työehtosopimuksia niille toimialoille, joilta ne puuttuvat. 

– Eri alojen tarpeet ovat erilaisia, joten myös paikallisen sopimisen raamit voivat olla erilaisia. Työehtosopimuksilla näihin raameihin saadaan edes lähtökohtaisesti tasapuolisuutta. Me olemme valmiit lisäämään paikallista joustoa, mutta ovatko työnantajat valmiit sitoutumaan tasapuoliseen sopimiseen ja noudattamaan työehtosopimuksia? Fjäder kysyy.

– Työehtosopimuksilla luotu raami on palkansaajalle turvallisempi vaihtoehto, Akavan työelämäjohtaja, lakimies Maria Löfgren vahvistaa.

– Työehtosopimuksen etuna on myös se, että sopimus turvaa luottamusmiehen aseman ja tiedonsaantioikeudet.

Paikallisen sopimisen tekee mutkikkaaksi yhden ja yhtenäisen määritelmän puuttuminen. Paikallisella sopimisella voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita.

– Kysymys on työnantajan ja henkilöstön keskinäisestä  sopimuksesta, jolle joko työehtosopimus tai viime kädessä laki asettaa rajat, Löfgren toteaa.

– Jos paikallista sopimista halutaan edistää työlakeja muuttamalla, kuten maan hallitus on esittänyt, se edellyttäisi isoja lainsäädännöllisiä muutoksia. Mikäli pyrkimyksenä olisi paikallisesti sopien joustavoittaa esimerkiksi työsuhteen purkamisedellytyksiä, kuten hallituksen esitykseen oli kirjattu, se vaatisi perustuslain muuttamista, sillä työsopimuksen irtisanomista ja purkamista koskevat säännökset perustuvat Suomen perustuslakiin, Löfgren sanoo.

Työsuhteen purkaminenhan tarkoittaa työsopimuksen päättämistä ilman irtisanomisaikaa, ja sen perusteeksi vaaditaan vakava laiminlyönti tai rikkomus.

Löfgren muistuttaa myös, ettei paikallinen sopiminen ole mikään onnen taikakalu.

– Yrityksen menestyksen takaa pikemminkin tyytyväinen henkilöstö, mikä taas vaatii osaavaa henkilöstöpolitiikkaa ja taitoa paikalliseen sopimiseen.

Laki ja sopimukset on osattava

Paikallinen sopiminen edellyttää paitsi neuvotteluhalua ja luottamusta, myös työlainsäädännön ja työehtosopimusten tuntemusta. TEKin lakimies Maritta Jalon kokemukset osoittavat kuitenkin, että joskus lähdetään liikkeelle heikoin eväin.

– Osaamisessa on parannettavaa puolin ja toisin. Vaikka sopimuskumppanina on jättiyritys, se ei takaa työlakien täydellistä hallintaa.

Myös Jalo neuvoo henkilöstöedustajaa ottamaan yhteyttä liittoon, kun edessä ovat neuvottelut paikallisesta sopimisesta. Ja ennen kuin edes aletaan neuvotella, pitää kysyä, onko siihen oikeutta ja mihin oikeus perustuu sekä kuka yrityksessä voi asiasta sopia. Suomen työoikeuden periaatteena on työntekijän suojelu, joten mistä tahansa ja miten tahansa ei voida sopia.

Työlainsäädännössä on pakottavia -määrä- yksiä, joista ei voida poiketa työntekijälle epäedulliseen suuntaan – ei edes valtakunnallisella työehtosopimuksella. Tällaisia ovat muun muassa irtisanomisperusteet.

Sen sijaan työlainsäädännön niin sanotuista puolipakottavista määräyksistä voidaan poiketa työehtosopimuksella. Tällaisia ovat esimerkiksi lisä- ja ylityökorvaukset.

Työehtosopimuksissa olevista kirjauksista voidaan taas poiketa, jos sopimuksen johonkin kohtaan on kirjattu toteamus: ellei paikallisesti muusta sovita. Tällöin asian päättäminen valtuutetaan paikallistasolle, jos on tarvetta joustaa työehtosopimuksen kirjauksesta.

Paikallinen sopimus voi olla määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva. Kun sen mahdollistanut työehtosopimus umpeutuu, toistaiseksi tehty paikallinen sopimus jää voimaan. Tosin myös työehtosopimuksen määräysten soveltaminen jatkuu niin sanotun jälkivaikutuksen perusteella. Määräajaksi tehty paikallinen sopimus voidaan myös irtisanoa, mikäli irtisanomismahdollisuudesta on sovittu. Irtisanomisaika on yleensä kolme kuukautta. Paikallisen sopimuksen voimassaolon päättyessä työpaikalla noudatetaan työehtosopimuksen asiaa koskevia määräyksiä, kunnes mahdollinen uusi paikallinen sopimus on tullut voimaan.

Riidat työtuomioistuimeen

Kun paikallinen sopimus tehdään työehto-sopimuksessa annetun valtuutuksen mukaisesti ja sopimuksessa määriteltyjä menettelytapoja noudattaen, siitä tulee työehtosopimuksen osa. Tästä syystä paikallista sopimusta koskevat erimielisyydet käsitellään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

– Työntekijän kannalta työehtosopimuksen ehdoton etu on se, että sitä koskevissa riidoissa paikalliset osapuolet voivat saattaa asian liittojen pohdittavaksi ja ratkaistavaksi. Jos sopua ei näin saavuteta, liitto voi nostaa kanteen työtuomioistuimessa, neuvottelujohtaja Hankamäki muistuttaa.

Yleensä tessejä koskevat erimielisyydet sovitaan kuitenkin paikallisesti. Työtuomioistuimeen kiistoista päätyy vain viitisen prosenttia.

Sopimuksissa on joustoa

YTN:n nimissä on liki 30 valtakunnallista tai yrityskohtaista työehtosopimusta, jotka kaikki mahdollistavat paikallisen sopimisen asiasta tai toisesta.

– Eri asia on sitten se, osataanko näitä sopimuksia ja niiden mahdollisuuksia hyödyntää riittävästi, Hankamäki sanoo.

Jos työehtosopimusta ei ole, paikallinen sopiminen on käytännössä mahdotonta. YTN:n kentässä metsäteollisuudessa, rakennusalalla, elintarviketeollisuudessa ja kaupan alalla työskentelevillä ei ole työehtosopimuksia. Esimerkiksi metsäteollisuudessa ylemmät toimihenkilöt ovat vaatineet työehtosopimusta, jotta sen pohjalta voitaisiin paikallisesti sopia muun muassa työaikapankeista, mutta työnantaja ei ole tähän suostunut. 

Työnantajapuolella jäykkyyttä

Asiallisesti toteutettuna paikallinen sopiminen ei ole palkansaajien edustajille kirosana, vaikka julkisuudessa asia on saatu siltä näyttämään.

– Hallitusohjelmassa esitetyt näkemykset paikallisen sopimisen suunnasta perustuvat pitkälti työnantajapuolen muotoiluihin, joissa pontimena on ollut maan huono taloustilanne. Kolmikantamenettely on saatettu epätasapainoon ja palkansaajajärjestöihin lyöty jarruttajan leima, Löfgren toteaa.

– Tosiasia kuitenkin on, että kolmikantajärjestelmällä on saatu aikaan niin eläkeratkaisu kuin viime aikojen maltilliset palkkaratkaisutkin.

Löfgren näkee vanhakantaisuutta työnantajapuolellakin.

– Yrityksissä esimerkiksi vahditaan edelleen läsnäoloa, vaikka tekniikka mahdollistaisi etätyön ja joustavat työajat. Työntekijöiden tarpeesta lähtevä joustaminen on työnantajille edelleen vaikeaa.