Painava syy pitää säilyttää

Tämän syksyn piti olla se rauhallinen työmarkkinasyksy. Valtaosa tekkiläisten kaksivuotisista työehtosopimuksista oli saatu sovittua kesään mennessä.

Hetken näytti jopa siltä, että nyt syksyllä olisi aikaa ja tilaa ajatella, kuinka työelämää voisi parantaa uusin tavoin.

Sitten pääministeri Petteri Orpon hallitus julkaisi työmarkkinoita uudistavan hallitusohjelmansa. Ohjelma on otsikoitu Vahva ja välittävä Suomi.

Ohjelman mukaan hallitus kehittää Suomen työmarkkinoita joustavampaan suuntaan tulevien vuosien aikana alkaen heti. Tarkoitus on tukea työllisyyttä, talous­kasvua, kilpailukykyä ja tuottavuuden kehitystä. Hallitusohjelman mukaan tähän päästään esimerkiksi siten, että se tekee työntekijöiden lomauttamisista ja irti­sanomisista nykyistä helpompaa.

Samoin hallitus aikoo vahvistaa Suomea rajoittamalla lakko-oikeutta, lakkauttamalla vuorotteluvapaa­järjestelmän ja aikuiskoulutustuen, heikentämällä ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasoa ja poistamalla takaisin­ottovelvollisuuden alle 50 työn­tekijän yrityksissä.

Työnantajien etujärjestöt ovat ottaneet uudistusehdotukset vastaan ilomielin. Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki tiivisti lehden pääkirjoituksessa lokakuun alussa, että ”Pääministeri Petteri Orpo (kok) voi kokea viikonloppuna Porissa Yrittäjäpäivillä sankarin vastaanoton. Yrittäjät saivat läpi hallitusohjelmaan kymmenestä toiveestaan yksitoista”.

Jo aiemmin Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kuvaili Turun Sanomissa, että käsissä on työmarkkinanäkökulmasta paras hallitusohjelma aikoihin.

Samassa artikkelissa EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies luonnehti ohjelman pääsisältöä hyväksi ja kertoi, että EK on odottanut uusia säännöksiä työrauhasta vuosi­kymmenet, sillä lainsäädäntö on vuodelta 1946. ”Muutoksia kritisoidessaan ay-liike voi katsoa peiliin, miksei ole saatu ajettua muutoksia neuvottelemalla”, Häkämies sanoi lehdelle.

Tekniikan akateemiset TEKin työmarkkinajohtaja Teemu Hankamäki, mitä peilissä näkyy?

– Olen huolissani ja se näkyy peilistä. Häkämies viittaa ilmeisesti työrauhakysymyksiin eli siihen, että hallitus haluaa rajoittaa poliittisten mielenosoitusten keston yhteen vuorokauteen, asettaa uutuutena henkilökohtaisia lakkosakkoja ja korottaa laittomien lakkojen hyvityssakkoja. Tällaisilla toimilla hoidetaan oiretta eikä tautia.

Hankamäki muistuttaa, että laittomaksi tuomitut lakot työpaikoilla liittyvät lähes poikkeuksetta muutosneuvotteluihin.

– Ulosmarssit ovat oire ja ne kertovat siitä, että Suomessa on helppoa ja halpaa vähentää väkeä ilman tosi­asiallisia neuvotteluja siitä, kuinka irtisanomisia ja lomautuksia voisi vähentää. Jos joskus joku ylempi toimihenkilö on marssinut tai marssii ulos spontaanisti, niin vika ei ole työrauhalainsäädännössä vaan yritysten menettelytavoissa.

Teemu Hankamäki on myös Ylemmät toimihenkilöt YTN:n puheenjohtaja. YTN on ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö, joka vastaa ylempien toimihenkilöiden sopimustoiminnasta teollisuudessa, palvelualoilla ja järjestöissä. Hankamäen mukaan ylemmät toimihenkilöt osallistuvat äärimmäisen harvoin laittomuuksiin.

– Ylemmät eivät juuri laittomasti lakkoile. Kynnys siihen on erittäin korkealla ja jos niin joskus kävisikin, kannattaisi työnantajan silloin olla aidosti huolissaan paikallisista toimintatavoista ja luottamuksesta.

Nykyneuvottelut muistuttavat haulikkohäitä

Petteri Orpon hallitus lupaa ohjelmassaan, että uudistukset valmistellaan kolmikantaisesti eli hallitus hyödyntää myös elinkeinoelämän ja palkansaajien järjestöjen osaamista.

Yhdessä hiotut uudistukset aiotaan toimeenpanna hallituskauden alussa siten, että hallitus tuo työrauhaan liittyvät säädösmuutokset eduskuntaan vuoden 2024 alussa.

Paikalliseen sopimiseen liittyvät säädösmuutokset on tarkoitus käsitellä kevätistuntokaudella 2024 ja muut kokonaisuuteen liittyvät uudistukset hallituksen kehysneuvotteluissa eli kehysriihessä 2025 mennessä.

Tekniikan akateemiset TEK osallistuu kolmikantaneuvotteluihin oman keskusjärjestönsä eli korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön Akavan kautta. Näin TEK vaikutti ja toi järjestön osaamisen esimerkiksi lokakuussa työnsä päättäneen työrauhatyöryhmän neuvotteluihin.

– Käytännössä osallistuminen on sitä, että tekkiläiset asiantuntijat muodostavat muiden akavalaisten ammatti­liittojen edustajien kanssa sparrausryhmän. Ryhmä tukee ja auttaa Akavan edustajaa, joka istuu kolmikantaisessa neuvotteluryhmässä, Hankamäki kertoo.

Työrauharyhmässä olivat edustettuina myös Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät SY ry, Valtion työmarkkinalaitos, Suomen Ammattilittojen Keskusjärjestö SAK, STTK ry ja Palkansaajakeskusjärjestöt PSKJ.

Hankamäen mukaan nykyiset neuvottelut eroavat kuitenkin monista aiemmista ja siitä, mitä kolmikantaisella neuvottelulla on aiemmin tarkoitettu.

– Ennen vanhaan kolmikantatyöryhmissä on neuvoteltu, miten jokin asia pitäisi säätää lakiin. Nykyisin tilanne on rajattu niin, että ryhmässä etsitään vain ratkaisua siihen, miten hallitusohjelmaan varsin yksityiskohtaisesti kirjoitettu asia saadaan säädettyä lakiin.

Neuvotteluihin kannattaa kuitenkin osallistua, kun on neuvotteluihin kutsuttu.

– On hieman tuskastuttavaa, että substanssiin ei voi vaikuttaa. Toisaalta edunvalvontajärjestön tehtävä on hakea mahdollisimman hyvä ratkaisu, ja jos ulkoistaa itsensä neuvotteluista, joku muu päättää ihan kaiken.

Miten todennäköisenä pidät sitä, että kaikki hallituksen edellä mainitut suunnitelmat toteutuvat sellaisinaan?

– Pidän erittäin todennäköisenä sitä, että suunnitelmat toteutuvat, jos hallituksen rivit eivät rakoile. Toisaalta hallitusohjelmassa on paljon hyvääkin ylemmille toimihenkilöille. Hallitus esimerkiksi alentaa ansiotuloveroa ja lisää TKI-investointeja TEKin tavoitteiden mukaisesti.

Akavalla, YTN:llä, JUKOlla ja TEKillä on selvät roolit

Ylemmät toimihenkilöt YTN vastaa ylempien toimihenkilöiden työehtosopimustoiminnasta teollisuudessa ja palvelualoilla. YTN:n jäseninä on 20 akavalaista liittoa, joiden kautta se edustaa 180 000:ta asiantuntijaa ja esimiestä eri toimialoilla. Valtaosa eli liki 90 prosenttia tekkiläisistä työskentelee yksityisellä sektorilla.

Loput kuuluvat JUKOon, joka sopii virka- ja työsuhteiden ehdoista esimerkiksi kunnissa, hyvinvointialueilla, valtiolla, yliopistoissa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Mikä on YTN:n ja JUKOn rooli tällaisessa työmarkkinatilanteessa?

– YTN ja JUKO hoitavat työ- ja virkaehtosopimuksia, joten ensisijaisesti vaikuttamisessa toimitaan Akavan nimissä. Akavalaisten liittojen, kuten TEKin, sopiman työnjaon mukaan Akavan tehtävä on työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan liittyvään lainsäädäntöön vaikuttaminen. Samat järjestöt ja ihmiset vaikuttavat Akavassa, YTN:ssä ja JUKOssa, mutta työnjako on tämä.

Akava saa toimintaansa tarvitsemat rahansa sen 36 jäsenliitolta Tekniikan akateemiset TEK mukaan lukien. TEK maksaa Akavalle 14 euroa per täysjäsen eli noin 700 000 euroa vuodessa. Lisäksi TEK maksaa seitsemän euroa jokaisesta yksityisellä sektorilla työskentelevästä jäsenestä eli noin 300 000 euroa YTN:lle ja muutaman kymmenen tuhatta euroa JUKOlle.

Mistä tekkiläiset tietävät ja löytävät järjestönsä linjan ja kannan ajankohtaisiin työmarkkina-asioihin?

– Eivät sellaisenaan mistään, eikä olotilassa ole välttämättä mitään huonoa. Ei ole järkevää, että kaikki mahdolliset yksityiskohtaiset kannat ovat julkisesti saatavilla. Lähinnä se vaikeuttaisi työmarkkinaneuvotteluita, koska silloin olemme kiinni julkisissa kannoissa riippumatta siitä, mitä lopulta tapahtuu neuvotteluissa tai työmarkkinoilla.

Akava ja siis myös TEK osaltaan on linjannut hallitus­ohjelmasta kuitenkin neljä asiaa, joita Akavan liitot eivät voi hyväksyä.

Ensinnäkään ei käy lakisääteisen työmarkkinamallin säätäminen, jolla hallitus ja poliittiset päättäjät puuttuvat palkkaneuvotteluihin.

Toiseksi eivät käy henkilökohtaiset lakkosakot. Hallitus on päättänyt esittää seuraamusmaksua yksittäiselle työntekijälle, jos hän osallistuu työtuomioistuimen jo laittomaksi tuomitsemaan lakkoon.

Kolmanneksi ei käy määräaikaisten työsopimusten perusteiden höllentäminen.

Neljänneksi ei voida hyväksyä aikuiskoulutustuen lakkauttamista, jos tilalle ei luoda uutta järjestelmää opintojen mahdollistamiseksi.

Toistaiseksi hallitus jatkaa kaikkien neljän asian ajamista.

Keskusjärjestöistä vain korkeakoulutettujen Akava on toistaiseksi pysynyt mielen­ilmauksista irti. Miksi?

– Akava on valmis etsimään tasa­painoista neuvotteluratkaisua, vaikka muitakin toimia toki mietitään. Tähän tähtäsi myös pääministeri Petteri Orpolle lokakuun puoli­välissä luovutettu Akavan vetoomus. Jäsenkunnalle ei näy kaikki toiminta kuten esimerkiksi se, että akavalaiset ovat kiertäneet kaikki mahdolliset poliitikot, että löytyisi toisenlainen, neuvotteluiden kautta etenevä tie.

YTN on ilmoittanut verkkosivuillaan, että se ei hyväksy hallituksen tapaa pyrkiä muuttamaan sopimus- ja neuvottelujärjestelmää ilman palkansaajien asemaa parantavia, tasapainottavia elementtejä ja että SAK:n liittojen ilmoittamat poliittiset työtaistelut eivät koske ylempiä toimihenkilöitä.

Akavan jäsenliitoista Lääkäriliitossa on tehty alustava päätös osallistua tarpeen tullen poliittisiin mielenilmauksiin, jos Akava tai JUKO päättävät sellaisia järjestää.

Lisäksi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n hallitus on päättänyt edetä kohti painostustoimia.

Myös Akavan Erityisalat ilmoitti, että sen jäsenet voivat halutessaan osallistua työpaikalla toisen liiton ulosmarsseihin turvallisin mielin.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n hallitus on tehnyt päätöksen valmiudesta osallistua akavalaisiin poliittisiin lakkoihin tai ulosmarsseihin tapauskohtaista harkintaa käyttäen.

Miksi TEK ei ole ottanut kantaa mahdollisiin mielen­ilmauksiin?

– Olemme Akavan linjausten takana ja mielestämme työmarkkina-asioiden kokonaisuudesta pitäisi saada jokin neuvotteluprosessi käyntiin. Toisekseen näyttää siltä, että jäsenkuntamme ei laajasti kannattaisi mielenilmauksia, ainakaan tällä hetkellä. Kyllä me tietenkin tunnistamme, että osassa hallituksen esityksiä palkansaajan asema väistämättä heikkenee. Osa jäsenkunnasta on sitä mieltä, että tämä on oikea suunta ja osa, että ei ole.

Tekniikan akateemiset TEK edustaakin keskenään kovin erilaisia ihmisiä. Tämän vahvisti TEKin Taloustutkimuksella viime vuonna teettämä jäsenkysely. Kysely löysi tekkiläisistä viisi ryhmää. Konservatiiviset, maailmanpelastajat, materialistit, menestyshakuiset ja universalistit eroavat toisistaan merkittävästi.

Esimerkiksi konservatiivisten mukaan TEKin on toimittava edunvalvojana työmarkkinoilla, koska parempien työehtojen ajaminen on keskeistä. Materialistien mukaan TEKiä ei tarvita yhteiskunnallisena toimijana lainkaan ja universalistien mielestä ilmastonmuutos on tärkeämpi prioriteetti kuin taloudelliset näkökulmat.

Mitään pohjoismaista mallia ei ole

Teemu Hankamäkeä kismittävät hieman nykyhallituksen työmarkkinapuheenvuorot. Hallituksen edustajat ovat vedonneet pohjoismaisiin käytäntöihin, joita Hankamäen mielestä ei edes ole.

– Pohjoismaista työmarkkinamallia ei ole. Esimerkiksi yhteneväisiä lakkojen rajoitustapoja ei ole Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Ja jos Ruotsissa työehtosopimuksen tulkinnasta syntyy epäselvyyksiä, noudatetaan työntekijöiden tulkintaa. Suomessa noudatetaan työnantajan.

Hankamäki toivoisi, että hallitus luopuisi työmarkkinauudistuksessa osaoptimoinnista.

– Tekkiläisenä uskaltaisin sanoa, että ei olisi huono idea, että jos halutaan Ruotsin mallia lisätä, niin otetaan koko Ruotsin malli ja kokeillaan. Jos mallista otetaan vain osa, silloin lopputuloskin on eri.

Hankamäen mukaan sama koskee paikallisen sopimisen laajentamista kaikkiin yrityksiin.

– Kun järjestäytymättömille yrityksille annetaan samat oikeudet sopia paikallisesti kuin järjestäytyneille, pitäisi järjestäytymättömien yritysten olla valmiita hyväksymään myös samat velvollisuudet ja käytännöt. On perustelematonta antaa järjestäytymättömille yrityksille väljemmät oikeudet vaikkapa sopijaosapuolten suhteen kuin niille yrityksille, jotka kyseisen työehto­sopimuksen solmivat.

Painava syy pitää säilyttää

Päätös olisi helppo, jos Teemu Hankamäen pitäisi valita hallitusohjelmasta yksi uudistus, joka pitäisi ehdottomasti jättää tekemättä.

– Jäsenistön kannalta merkittävin on henkilöperustaisen irtisanomisen helpottaminen.

Kyseessä on työntekijäpuolen potkulaiksi leimaama lakiuudistus, jonka säätämisen jälkeen työntekijän irti­sanomiseen riittäisi nykyisen asiallisen ja painavan syyn sijaan pelkkä asiallinen syy.

– Kaikki ymmärtävät, että uudistuksella haetaan nykyistä selkeästi alempaa kynnystä irtisanoa. Voisiko jatkossa asialliseksi syyksi riittää vaikka, että työntekijä on kolmena päivänä hieman myöhässä? Moni voi myöntää, että irtisanomisen syy on asiallinen, mutta painava se tuskin on, Hankamäki hahmottelee.

– Tekkiläisten työn suorittamistakin mitataan monin tavoin, kuten laskutusasteella, myyntivolyymien kehityksellä tai projektienläpivientinopeudella. Missä menee tällaisessa tapauksessa raja, mikä on tarpeeksi ja mikä ei? Jos tavoite ei täyty, onko se asiallinen syy päättää työsuhde? Todennäköisesti linjan määrittelisi lainlaatijan sijaan ajan mittaan oikeuslaitos, mutta tällaista uudistusta ei pitäisi tehdä lainkaan.

Hankamäen mukaan työsuhteet päättyvät riitatilanteessa TEKin jäsenten osalta varsin usein sopimalla.

– Jos irtisanomiskynnys laskee, vähenee myös työnantajan motivaatio päättää työsuhde sopimuksella, Haka­mäki arvioi.

– Nykyinen lainsäädäntö kyllä mahdollistaa henkilöperusteisen irtisanomisen, jos työnantaja osaa toimia oikein. Selvistä laiminlyönneistä annetaan kirjalliset ja todisteelliset varoitukset viipymättä ja jos toiminta ei kohtuullisessa ajassa korjaannu, on lailliset irtisanomisperusteet käsillä.

Hankamäen mielestä työmarkkinauudistuksissa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka tekkiläiset pärjäisivät työelämässä mahdollisimman pitkään, lähelle 70:tä ikävuotta.

– Mielenterveyteen liittyvät syyt ovat nykyään yleisin syy ennenaikaiseen eläköitymiseen. Korvien väli on mennyt monelta rikki, ja sille pitäisi tehdä pikaisesti jotain. Viimeaikaisten selvitysten mukaan jo nuoretkin kamppailevat tämän asian kanssa aiempaa useammin.

Hallitus lupaakin ohjelmassaan valmistella useamman vuoden mittaisen, myös ikääntyneitä koskevan työkykyohjelman työssä jaksamisen parantamiseksi ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämiseksi. Lisäksi hallitus aikoo kehittää työpaikkojen ikäjohtamista ja työn sopeuttamista työpaikoilla. Hankamäki ei ole siis huolineen yksin.