"Pidä liitostasi kiinni"

Kesäkuun alussa eläkkeelle siirtyvä 
TEKin toiminnanjohtaja Heikki Kauppi suuntaa vapaalle päästyään Färsaarille. Kun 22 vuoden urakka TEKissä on ohi, Kaupin Blue Chip lipuu Tanskan salmien kautta Pohjanmerelle määränpäänään Tórshavnin vierasvenesatama. Vastassa ovat myrskylinnut, lampaat, puuttomat vuoret...

Kauppi aloitti työt TEKissä syksyllä 1995. Kohta nimitysuutisen jälkeen tuore toiminnanjohtaja törmäsi Helsingin keskustassa puolituttuun pankkimieheen.

– Vai palkansaajien edunvalvontaa, sehän on auringonlaskun ala, tervehti mies.

Kauppi ei uskonut sitä silloin – eikä nyt. Päinvastoin.

Vuodet työmarkkinatoiminnan näköalapaikoilla – TEKin toiminnanjohtajana, YTN:n, Akavan ja Teollisuuden palkansaajien hallituksissa – ovat vahvistaneet käsitystä ay-liikkeen tärkeydestä myös muuttuvassa työelämässä.  

– Jos palkansaajat eivät pysty yhteistoimintaan, joku käyttää tilannetta hyväkseen. Työn ja pääoman ristiriita ei ole kadonnut mihinkään, vaan pikemminkin näyttää siltä, että se on nostamassa päätään, Kauppi toteaa. 

– Vaikka Suomi onkin vielä varsin tasa-arvoinen maa, maailman mittakaavassa tulot ja varallisuus keskittyvät siinä määrin, että jopa OECD ja valuuttarahasto IMF ovat siitä huolestuneita. 

Saavutetun asiain tilan voi myös menettää, jos ei pidä varaansa. 

– Washington Postin mukaan Yhdysvalloissa oli vielä 1970-luvulla työnantajan kustantama eläkevakuutus 75 prosentilla palkansaajista, nyt järjestelmiä on purettu, ja työeläkevakuutus on enää neljänneksellä. Tutkijat pitävät syynä ay-liikkeen heikentynyttä asemaa USA:ssa. 

Uusia avauksia tarvitaan

Kaupin mielestä tekniikan akateemisten kannattaa pitää kiinni liitostaan ja tukea sen neuvotteluvoimaa. Syy on yksinkertainen.

– Työelämä on raadollista. Jos on henkilökohtaista neuvotteluvoimaa, saattaa pärjätä. Mutta jos on vaihdettavissa, työnantaja on kyllä niskan päällä. Sopimukset ja liiton tuki tasaavat punnuksia.  

Kaupin kaudella TEKin jäsenmäärä kasvoi vakaasti aina vuoteen 2010. Nyt jäsenmääräkäyrällä mennään lievää alamäkeä. 

Asenne ammattijärjestöjä kohtaan kylmeni Suomessa laskukauden aikana. 

Laman syyksi keksittiin sairaanhoitajille vuonna 2007 maksetut tasokorotukset,  eli syy pitkään matalasuhdanteeseen pistettiin ammattiliittojen piikkiin. 

Kauppi muistuttaa, että taustalla oli tosiasiassa paljon muuta: Nokian romahdus, Venäjän kauppasaarto, metsäteollisuuden vaikeudet ja kansainvälinen investointilama. Suomalaiset myös vähensivät investointeja sekä tuotekehitykseen että reaalipääomaan ja antoivat siten etumatkan kilpailijoille.

– Palkansaajajärjestöt leimattiin siis perusteettomasti yksin syyllisiksi lamaan. Toki palkansaajapuolenkin kannattaa välillä vilkaista peiliin, Kauppi sanoo.

Menneillä saavutuksilla ei pidä meuhkata. Jäsenille on tarjottava palveluja, joita tarvitaan tässä ja nyt.

– Menneillä saavutuksilla ei pidä meuhkata. On tarjottava niitä palveluja, joita jäsenkunta tarvitsee – tässä ja nyt. TEK ja YTN asettivat 20 vuotta sitten tavoitteeksi työehtosopimukset, nyt 85 prosentilla TEKin jäsenistä on sellainen selkänojanaan.

– Tulevaisuudessa kysyntää on työehtosopimusten lisäksi muilla asioilla. Urapalveluille on varmasti tarvetta, ja tietysti TEK on yhteiskunnassa tekniikan puolestapuhuja. Uusia avauksia pitää siis TEKissä tehdä ilman muuta.  

Meneekö työpaikka?

Eläkkeelle jäävän toiminnanjohtajan  TEK-vuosiin on mahtunut ylä- ja alamäkeä. 

Kauppi on ay-mies, mutta vuonna 2005 TEKin valtuusto epäili, että Kauppi olisi kallistunut työnantajaleirin suuntaan. Valtuustossa alkoi keskustelu siitä, onko toiminnanjohtaja jopa syytä irtisanoa. 

– Teknologiateollisuuden ylemmät toimihenkilöt olivat lakon partaalla. Sovintolautakunnan esityksestä oltiin   YTN:n hallituksessa eri mieltä: Insinööriliitto ei hyväksynyt, TEKin edustajien mielipiteet jakaantuivat. TEKin hallitus kuitenkin päätti hyväksyä sen. Omasta mielestäni kummallakin vaihtoehdolla oli puolensa, Kauppi kertoo. 

Hallitus sai kuitenkin valtuustolta tehtäväkseen tutkia Kaupin toimet: oliko tämä jollain kepulikonstilla käännyttänyt TEKin hallituksen hyväksymään sopimuksen ja kaatamaan lakkosuunnitelmat. 

Hallitus tutki ja totesi toiminnanjohtajan hoitaneen tehtävänsä asiallisesti. 

– Sain jatkaa töitäni.

Voima on kentällä

Taustavoimien mahtia ay-kentillä kuvaa hyvin työnantajia edustaneen STK:n (nyk. EK:n) voimahahmon Tapani Kahrin asenne 1990-luvun puolivälin tupo-neuvotteluissa. 

– Olimme Etelärannassa toimitusjohtaja Kahrin työhuoneessa. Neuvotteluissa keskusteltiin siitä, saavatko ylemmät toimihenkilöt tuposta mitään. Insinööriliiton silloinen puheenjohtaja Matti Viljanen löi nyrkkiä pöytään, mutta Kahri nousi rauhallisesti katselemaan ikkunasta Kauppatorille päin: ”Ei näy ylempiä toimihenkilöitä torilla.”

Tarkka neuvottelija 

Kauppi on Otaniemestä valmistunut diplomi-insinööri, mutta myös ekonomi. 

Kaupanteon kiemuroiden tuntemuksesta olikin hyötyä, kun brittiläinen lordi ilmoitti vuonna 1997 haluavansa ostaa TEKin omistamat Amerin osakkeet. 

– Kauppaa hierottaessa moni ihmetteli, kun halusin sopimukseen ehdon, jossa kaupan hyväksyminen edellyttää kansainväliseltä pankilta takuita ostajan kyvystä maksaa kauppasumma‚ Kauppi kertoo.  

No, niinhän siinä kävi, että ostaja todettiin varattomaksi. Lordi oli huijari!

Sulan hattuunsa Kauppi sai myös vuoden 1996 työaikalakiuudistuksen ratkeamisesta siten, että asiantuntijat eivät joutuneet työaikalain ulkopuolelle. 

– Kokoomus oli asiassa temppelin harjalla, joten ajattelin, että nyt on syytä olla yhteydessä kokoomuksen eduskuntaryhmään. Jälkeenpäin on kerrottu, että esitykseni vaikutti ratkaisevasti ryhmän kantaan.

Kun Matti Viljanen vuonna 2010 jätti Akavan puheenjohtajuuden, Kauppi päätti asettautua ehdolle keskusjärjestön puheenjohtajaksi. Ekonomiliiton Sture Fjäder kuitenkin voitti kilvan. 

Ottelun hävinnyt Kauppi jatkoi TEKissä. 

– Mutta kyllä keljutti. Olisin halunnut paikalle, jossa taustavoimaa olisi ollut enemmän ja olisin siten päässyt paremmin sanomaan sanani valtakunnan asioihin. 

Umpihankeen 

Tarkkaa suunnitelmaa eläkevuosiksi Kauppi ei ole laatinut. Kotona, mökillä ja vajaan vuoden ikäisen lapsenlapsen kanssa riittää ainakin alkajaisiksi puuhaa. Ja ensi talvena on tietysti taas päästävä umpihankihiidon MM-kisoihin Pudasjärvelle.