Rennolla otteella Tukholmassa
DI Katriina Kovalainen muutti tammikuussa uudestaan Tukholmaan. Rento ja korrekti työkulttuuri viehättää, vaikka välillä johtajuus on kateissa.
Meillä on ollut loistava tuuri!
Katriina Kovalainen asuu puolisonsa kanssa nyt kolmatta kertaa ulkomailla ja kiittelee, että joka kerralla molemmille on löytynyt mielekästä työtä.
Tammikuusta alkaen pariskunta on asunut Tukholmassa. Vaikka viimeisin muutto tehtiin miehen töiden takia, niin sisäisen siirron ansiosta myös Katriinan työkuvio järjestyi helposti. Hän työskentelee Sofigatessa tietohallinnon johdon konsulttina, erityisesti palvelujohtamiseen liittyvien asioiden parissa. Vaikka maa vaihtui, pysyivät työt samoina.
– Konsulttina teen töitä asiakkaalle, joten toki on paljon kiinni asiakkaasta, millaista päivittäinen työ on, Kovalainen kertoo.
Hän on työskennellyt Sofigatessa reilut kolme vuotta. Tänä aikana yritys on kasvanut voimakkaasti, noin 200 työntekijästä yli viiteensataan. Suomen ja Ruotsin lisäksi suomalaisyrityksellä on toimintaa myös Tanskassa.
Kouluruotsista työkieli
Kovalaiset ovat asuneet Tukholmassa ennenkin. Ensimmäisen kerran työt vetivät länsinaapuriin vuonna 2000, yhteensä kolmeksi vuodeksi. Tuolloin Katriina työskenteli Tiedolla projektipäällikkönä IT-palveluiden parissa. Perheen lapset olivat pieniä ja asuivat vielä kotona, joten koko köörin oli totuteltava ruotsalaiseen elämänmenoon.
– Joku voisi ajatella, että Tukholmaan muutto on sama kuin muuttaisi Turkuun. Ei se ole!
Ensiksi tuli kielikysymys. Vaikka englannillakin olisi päässyt alkuun, Outokummusta kotoisin oleva Katriina päätti käyttää ruotsia päivästä yksi alkaen.
– Lähdin liikenteeseen kouluruotsilla. Kävin kursseilla ja opiskelin itsenäisesti. Tein aktiivisesti töitä sen eteen, että sain kielen haltuun.
Vieraan kielen sujuvoittaminen vaatii Kovalaisen mukaan ennen kaikkea oikean asenteen. Nyt työ kantaa hedelmää. Sofigaten Tukholman toimistossa työkieli on ruotsi. Myös Kovalaisen nykyiset asiakkaat ovat ruotsinkielisiä.
Lasten kanssa ja ilman
Kun työ- ja kielikuviot olivat hallussa, piti alkaa miettiä, miten vapaa-aika uudessa kotimaassa järjestyy. Ensimmäisen muuton aikaan Kovalaisten sosiaalinen elämä rakentui töiden ja lasten kautta, omalla painollaan. Tarha, koulu ja lasten harrastukset rytmittivät illat ja viikonloput. Tänä keväänä tilanne Tukholmassa on ollut toinen.
– Lasten kanssa elämä täällä Tukholmassa oli erilaista. Asuimme kaupungin laitamilla omakotitalossa ja meillä oli au pair. Nyt lapset asuvat omillaan ja meillä on mieheni kanssa asunto ihan Tukholman ytimessä.
Autostakin Kovalaiset ovat luopuneet, koska keskustassa liikkuminen julkisilla on helppoa.
– Nyt meidän on pitänyt tietoisesti hankkia sosiaalinen elämä. Olen alkanut harrastaa teatteria, mieheni pelaa bridgeä ja yhdessä käymme tanssikurssilla, Kovalainen kertoo.
Olemme olleet Skype-perhe jo vuosia.
Hän haluaa rohkaista kaikkia perheellisiä, jotka mielivät ulkomaille. Lastenkin kanssa voi muuttaa.
Rohkeus lähteä on tarttunut myös jälkikasvuun. Kovalaisten vanhempi tytär asuu Malmössä ja nuorempi Englannissa.
– Nykyään on onneksi helppoa pitää yhteyttä. Olemme olleet Skype-perhe jo vuosia.
15 vuotta myöhemmin
Vaikka Tukholmaan muutto tammikuussa oli Kovalaisille tuttu juttu, olivat kaupunki ja ruotsalainen yhteiskunta ehtineet 15 vuodessa muuttua.
Terveydenhuolto on nyt pitkälti yksityistä ja eläkejärjestelmä kovin erilainen. Kovalaisen mukaan byrokratia on lisääntynyt.
– Kesti kaksi kuukautta, että saimme henkilökortit ja digitunnistautumisen kuntoon. Viimeksi se kaikki oli ohi päivässä.
Feminismi näkyy Kovalaisen mielestä Ruotsissa vieläkin vahvemmin nyt, kuin vuosituhannen vaihteessa, ja Me too -kampanja on ollut iso juttu.
– Toisaalta, täällä on ollut jo pitkään vahva korrektiuden vaatimus.
Ruotsalaiset pyrkivät välttämään konflikteja ja olemaan mahdollisimman tasavertaisia.
Korrekti ja hieman suomalaista rennompi työelämä tuntuu sopivan Kovalaiselle. Ruotsalaiseen työpaikkaan on hänestä helppo ulkomaalaisenakin tulla: ihmiset lähestyvät aktiivisesti ja ovat ystävällisiä.
– Ulospäin saattaa näyttää siltä, että täällä on koko ajan lomia, mutta kyllä meillä on tekemisen meininki. Sovitut asiat hoidetaan, mutta ei ehkä niin ryppyotsaisesti kuin Suomessa.
Kovalaisen mukaan ruotsalaiset pyrkivät välttämään konflikteja ja olemaan mahdollisimman tasa-arvoisia ja tasavertaisia. Tämä on Kovalaisesta hienoa, mutta äärimmilleen vedettynä se saattaa työelämässä johtaa siihen, että johtajuutta on vaikea tunnistaa.
– Kuka ottaa vastuun, kuka päättää? Kun asiaa kysyy palaverissa, voi hyvin olla, ettei kenenkään käsi nouse.
TEK on hiljattain tutkinut jäsentensä työskentelyä ulkomailla. TEKin ulkomaanpalkkatutkimuksen mukaan Ruotsi on kolmanneksi yleisin maa, jossa työskennellään. Myös Kovalainen viihtyy Tukholmassa, mutta jättää ovet auki uusille mahdollisuuksille.
– Vaikka olemme mieheni kanssa viisikymppisiä, ei ole sanottu, että tämä olisi meidän viimeinen kerta ulkomailla. Tosin ensi kerralla pitäisi päästä vähän kauemmas!
Harkitsetko ulkomaille töihin lähtemistä?
Olemme tukenasi työurasi kansainvälistymisessä. Tutustu palveluihimme.
Työkokemus Saksasta: sukupuolittunut ja hierarkkinen
Ennen nykyistä Sofigaten pestiään Katriina Kovalainen työskenteli nelisen vuotta eurooppalaisen lääketukkuri PHOENIX Groupin palveluksessa. Työ vei Kovalaisen kahdeksi vuodeksi Saksan Fürthiin osastopäälliköksi tietohallintoon.
Kovalainen koki saksalaisen työkulttuurin sukupuolittuneeksi – ainakin verrattuna Suomeen ja Ruotsiin.
– Saksassa oli raskasta olla miesvaltaisessa porukassa töissä. Tuntui, että asiat päätettiin miesten kesken. Naisen asema oli olla avustaja, hän sanoo.
Kovalainen oli tottunut tasa-arvoiseen työelämään, joten tilanne oli hänelle outo. Hän muistaa, nyt jo huumorilla, kuinka hänen esimiehensä kehotti häntä menemään seminaariin, jossa opeteltiin työskentelemään miesten kanssa.
– Olin opiskellut ja työskennellyt miesvaltaisella alalla jo vuosikausia. Ajattelin, että jos en tähän mennessä ole oppinut tätä asiaa niin antaa olla!
Sukupuolen lisäksi myös hierarkia oli Saksassa yllättävän iso juttu. Kovalainen koki, että päätöksenteko oli selkeää, mutta varsin byrokraattista: aina tarvittiin lupa ylemmältä taholta.
– Oman ja muiden aseman pystyi päättelemään siitä, minkä kokoinen Audi kenelläkin on. Mallin numero kertoi järjestyksen organisaatiossa.