Malli onkin toimiva, mutta siitä esitetään osin virheellisiä tietoja, ja sillä perustellaan vaatimuksia, joilla ei ole mitään tekemistä Tanskan mallin kanssa.
Keskeisin väärinkäsitys liittyy työttömyysturvan kestoon ja tasoon. Tanskassa työttömyysturva on 90 prosenttia työttömyyttä edeltävästä palkasta, mutta sen katto on noin 2 300 euroa. Katto saavutetaan yli 2 500 euron palkkatasolla. Suomessa tuolla palkalla työttömyysturva on noin 1 400 euroa. Suomen ansiosidonnainen saavuttaa 2 300 euron tason suunnilleen 6 000 euron kuukausiansion kohdalla.
Toisin kuin usein väitetään, korvaus ei alene työttömyyden pitkittyessä, vaan pysyy saman suuruisena 500 päivän ajan edellyttäen, että työtön on riittävän aktiivinen. Vuoteen 2010 ansiosidonnaisen kesto oli 1 000 päivää, ja silloin siinä oli alenema 500 päivän kohdalla. Suomessa ansiosidonnainen kestää nykyisellään 400 päivää.
Muutkaan uskomukset Tanskan työttömyysturvamallista eivät pidä kovin hyvin kutiaan. OECD:n tekemän vertailun mukaan irtisanominen Suomessa on jonkin verran helpompaa kuin Tanskassa ja selvästi helpompaa kuin Ruotsissa ja Saksassa. Aivan erityisen heikko Suomessa on suoja kollektiivista, tuotannollis-taloudellista irtisanomista vastaan. Läntisessä Euroopassa vain Iso-Britanniassa irtisanominen on kokonaisuutena helpompaa.
Eivätkä tanskalaiset ole juurikaan meitä ahkerampia työpaikan vaihtamisessakaan. Helsingin Sanomien mukaan keskimäärin joka viides tanskalainen vaihtaa vuosittain työpaikkaa. Eri perusteilla tehtyjen tilastojen kansainvälisessä vertailussa on vaaransa, mutta näyttää, että Suomessa vaihtuvuus on samaa luokkaa. Uusia työsuhteita solmitaan vuodessa nimittäin noin 400 000 ja palkansaajia on kaksi miljoonaa.
Tanskassa ei ole yleissitovuutta, mutta toisaalta siellä on laitonta maksaa työehtosopimuksen minimitasoa alhaisempaa palkkaa. Sopimukset kattavat 80 prosenttia työmarkkinoista. Ulkopuolella ovat lähinnä ylemmät toimihenkilöt.
Johtopäätökseni onkin, että Tanskan malli toimii hyvin sen takia, että työvoimapalveluiden resurssit työtöntä kohti ovat yli kolminkertaiset Suomeen verrattuna. Jos Suomessa heikennetään työttömän asemaa lisäämättä työvoimapalveluiden resursseja, etäännytään Tanskan mallista, vaikka kuinka muuta väitettäisiin.