Kuva: Opiskelijakulttuurimuseo on keskittynyt Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ja Otaniemen värikkäiden opiskelijakulttuurien esittelemiseen. Museon intendentti Rasmus Ruoholan mukaan olisi hienoa, jos museosta saataisiin valtakunnallisesti kattava, mutta siihen eivät museon rahkeet tällä hetkellä riitä.
– Toimin museolla rakkaudesta lajiin, yhteisöllisyyteen ja opiskelijakulttuuriin, kertoo Rasmus Ruohola, Opiskelijakulttuurimuseon intendentti.
Hänen ensimmäinen kosketuksensa museoon oli vuonna 2015. Silloin museo oli nimeltään vielä Polyteekkarimuseo. Ruohola oli juuri aloittanut bioinformaatioteknologian opinnot Aalto-yliopistossa ja osallistui museon kierrokselle fuksina.
Mitä enemmän Ruohola oppi teekkariyhteisöstä ja sen kulttuurista, sitä hanakammin hän halusi tietää lisää. Hän päätti pari vuotta myöhemmin osallistua vapaaehtoisten museo-oppaiden koulutukseen. Intoa lisäsi, että Ruoholan pari kaveria toimi jo oppaina.
– Yhtenä iltana osallistuin opaskoulutukseen ja sen jälkeen en ole päässyt irti näistä museonurkista, Ruohola muistelee.
Museon intendentin työ on osa-aikainen. Ruohola opiskelee edelleen Aalto-yliopistossa. Opinnoissaan hän on edennyt maisterivaiheeseen.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Jos Opiskelijakulttuurimuseo syttyisi tuleen ja museon intendentti Rasmus Ruohola ehtisi pelastaa vain yhden esineen, se olisi ruotsinkielisten vanha teekkarilakki. – Haluaisin pelastaa myös muita alkuaikojen teekkarilakkeja, hän lisää.
Kuvassa on teekkarilakki vuodelta 1904.
Museo on kokenut Ruoholan aikana uudistuksia. Nimeltään se ei ole enää Polyteekkarimuseo vaan Opiskelijakulttuurimuseo. Museo on saanut lisää neliöitä ja sen kokoelmat ovat kasvaneet. Teekkarikulttuurin ja tekniikan opiskelijoiden elämän lisäksi museo esittelee nykyään myös Aalto-yhteisön muutkin opiskelijakulttuurit eli kauppatieteen ja taiteiden opiskelijoiden historiaa.
Tosin: niiden esittely on teekkareihin verrattuna toistaiseksi haasteellista. Teekkarit ovat jo pitkään olleet innokkaita arkistoimaan toimintaansa ja kulttuuriaan. Museossa on julkaisuja, asiakirjoja ja esineitä 1900-luvun alusta lähtien. Sen sijaan kauppatieteen ja taiteiden opiskelijat eivät ole arkistoineet kulttuuriaan vastaavalla järjestelmällisyydellä.
Opiskelijakulttuurimuseon johtaja Anna Merikarin mukaan näiden alojen tarinoiden ja esineistön saamisessa museon suojiin on työsarkaa.
– Tekniikan alalle on ominaista perinteet ja niiden vaaliminen. Tänä vuonna olemme saaneet kokoelmiin enemmän kylterimateriaalia. Olemme sopineet KY:n [Kauppatieteiden ylioppilaat] ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijajärjestö TOKYOn kanssa tallennuksista meidän arkistomme kokoelmiin, Merikari kertoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Opiskelijakulttuurimuseo saa jatkuvasti lahjoituksia kokoelmiinsa. Merikarin mukaan 99 prosenttia lahjoituksista on tähän mennessä liittynyt tekniikan alaan.
– Herättelemme taiteiden ja kauppatieteen aloja – jospa saisimme sinne samanlaisen lahjoituskulttuurin, joka tekniikan alalla jo on!
Vapaaehtoiset pitävät museon ovet auki
Opiskelijakulttuurimuseon oppaat ovat pitkälti teekkareita. Se on ymmärrettävää, kun miettii museon historiaa. Vuonna 1958 perustettu museo ehti olla 63 vuotta Polyteekkarimuseo, ennen kuin se laajensi näyttelynsä kattamaan myös taiteiden ja kauppatieteen opiskelijakulttuureita.
Museo on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ylläpitämä. Tällä hetkellä museon ja arkiston parissa työskentelee kolme henkilöä. Vapaaehtoisia toiminnassa on mukana tänä vuonna 35.
– Vapaaehtoiset ovat tärkeä porukka, joka pitää yllä museon arkea. He avaavat ovet museovieraille, toimivat oppaina ja ylläpitävät esimerkiksi Marmon-museoautoa, Anna Merikari kertoo.
Rasmus Ruohola johtaa vapaaehtoistoimintaa.
– Me kolme työntekijää pidämme museon seinät pystyssä, mutta vapaaehtoiset pitävät museon ovet auki, hän tiivistää.
Museon vapaaehtoiset muodostavat museotoimikunnan, jota koordinoi museojaosto. Sekin toimii vapaaehtoisvoimin. Viisihenkisellä jaostolla on muita vapaaehtoisia enemmän vastuuta museon toiminnan organisoimisesta.
– Ilahduttavan hyvin olemme löytäneet toimijoita. Toiminnassamme jatkuvuus opiskelijasukupolvien yli on ensiarvoisen tärkeää, sillä opastoimintaan liittyy paljon suullista perimätietoa, Ruohola sanoo.
Myös Ruotsista löytyy vastaava
Opiskelijakulttuurimuseo saa suullista perimätietoa myös museovierailtaan. Rasmus Ruohola on tavannut esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat vierailleet museossa jo silloin, kun se vielä sijaitsi Helsingissä Vanhalla Polilla. Nyt museon vanhassa osoitteessa Lönnrotinkatu 29 toimii GLO Hotel Art -hotelli.
Museo muutti Espoon Otaniemeen 1960-luvulla. Nykyisiin tiloihinsa Jämeräntaival 3:n kellariin museo siirtyi 1990-luvun alussa. Ennen museotoimintaa tila on ollut lämmityskellari ja teatterikerhon harjoituspaikka.
– Alkuperäiset tilat olivat klaustrofobisia: seinät olivat mattamustia ja huoneet pieniä, Ruohola kertoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Kun koko rakennus piti peruskorjata vuosina 2018–2021, museo hyödynsi tilanteen. Ruohola oli mukana suunnittelemassa tilamuutoksia.
– Teimme tilasta ilmavamman ja väljemmän. Aiemmista rakenteista jäljellä ovat lähinnä kantavat seinät ja peruskallio.
Juuri tähän samaan remonttiin ajoittuu myös museon nimen uudistus. Uuden nimen miettiminen oli Anna Merikarin mukaan yhden kevään mittainen projekti. Uuden nimen piti palvella teekkarien lisäksi koko Aalto-yhteisöä. Uutta nimeä sai vapaasti ehdottaa kuka tahansa kiinnostunut avoimen lomakkeen kautta. Valinnan teki työryhmä, jossa oli edustajia tekniikan, taiteiden ja kauppatieteen opiskelijoista, alumnitoimijoita sekä edustaja Helsingin kaupunginmuseosta.
– Saimme kymmeniä nimiehdotuksia. Osa oli erisnimiä, osassa oli mukavaa aaltokikkailua. Valittu nimi on mielestäni ehkä vähän pitkä, mutta se kertoo museosta kaiken oleellisen, Merikari sanoo.
Palautevyöryä nimenvaihdos ei ole aiheuttanut.
– Ei tästä kansanliikettä ole noussut, ei puolesta eikä vastaan, Ruohola veistelee.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Suomessa lähimpiä verrokkeja museolle ovat Tampereen teekkarimuseo, joka esittelee alueellista teekkarikulttuuria, sekä Helsingin yliopistomuseo. Se esittelee puolestaan yliopiston ja tieteen historiaa. Kaikkein lähimpänä Opiskelijakulttuurimuseota on Ruotsin Lundissa sijaitseva museo.
– Sekä Lundin museolaiset että me luulimme olevamme alamme ainoa museo maailmassa. Kun kuulimme toisistamme, olimme yhtä innoissamme, Ruohola kertoo.
Merikarin mukaan lähes ainutlaatuisen Opiskelijakulttuurimuseon tehtävä on antaa nykyopiskelijoille mahdollisuus linkittyä osaksi opiskelijakulttuurin jatkumoa. Hän toivoo, että museo vahvistaa opiskelijoiden kokemusta yhteisöllisyydestä.