Teekkariylioppilaskunta on kuollut, eläköön teekkarikulttuuri!

|
Blogimerkintä

Oma teekkarikasvatukseni alkoi vauvana. Kaikille teekkarikulttuuriin mukaan lähteminen ei ole helppoa. TEKin tutkimus osoittaa esteitä, teekkarit ovat valmiita poistamaan ne.

Teekkarius tarkoittaa minulle juuria, se on osa identiteettiäni. Jo kehtolauluni olivat teekkarilauluja, ja minun oli helppo mennä isäni tavoin mukaan Vuorimieskiltaan ja teekkarikulttuuriin. Kaikille asia ei ole niin yksinkertainen. TEKin opiskelijatutkimuksessa selvitettiin, millaisia esteitä mukaan pääsemisessä on eri kampuksilla ja killoissa. Esteitä on, mutta ne ovat purettavissa.

Suomen viimeisen teekkariylioppilaskunnan olemassaolo päättyy vuodenvaihteessa Tampereen uuden yliopistoyhteisön myötä. Tässä tilanteessa TEK lahjoitti satatuhatta euroa eri kampusten teekkareiden ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opiskelijoiden yhdistyksille. Rahan lisäksi lahjoitamme tutkimustietoa, jonka avulla toimintaa voi uudistaa. Esimerkiksi Otaniemessä tuotantotalouden kilta Prodeko on jo aloittanut fuksien hyvinvointivalmennuksen ja esitellyt killan häirintäyhdyshenkilöt.

Minun oli helppo mennä isäni tavoin mukaan Vuorimieskiltaan.

Jos autoni hyytyisi metsätielle, luulisin osaavani selvittää asian, vaikka nykyautoille ei voi itse ihmeitä tehdä. En ole haka korjaamaan autoja, mutta teekkarikulttuuri opetti, että ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Se opetti myös sosiaalisuutta, huumoria ja laaja-alaisuutta.

Nämä puolet teekkarikulttuurissa voivat edelleen hyvin. Opiskelijat haluavat tehdä killoistaan entistä vastaanottavampia kaikille ujoudesta, sukupuolesta tai äidinkielestä riippumatta. On hienoa voida olla tukena tässä työssä.