TEKin uudet työmarkkinavaliokunnat perehtyivät työsarkaansa

VATTin johtaja Juhana Vartiainen maalasi valkokankaalle Suomen talousnäkymien koko synkkyyden moninaisten graafien ja indeksien voimalla. Vartiaisen madonluvut olivat toki jo monille tuttuja mediasta, ja joitain hänen vakioteeseistään haluttiin myös kyseenalaistaa.

Vartiainen näytti palkkakehitysindeksiä, jossa Suomen käyrä oli noussut jyrkemmin kuin vaikkapa Saksan. Hän veti yhtäläisyysmerkin tämän indeksin ja Suomen kilpailukyvyn heikkenemisen välille. Kuitenkaan palkkakehitysindeksi ei vielä kerro mitään maiden todellisen palkkatasosta, kuten yleisöstä todettiin.

Samoin huomautettiin, että kilpailukykyyn vaikuttavat muutkin tekijät kuin palkkataso. Ei auta vaikka tekisimme töitä ilmaiseksi, jos teemme ajastaan jääneitä tuotteita, jotka eivät enää kelpaa markkinoille. Investointi tutkimukseen ja tuotekehitykseen on tärkeä kilpailukyvyn tekijä.

Vastarintaa herätti myös Vartiaisen väite, että Suomen talousongelmien yhtenä syynä on työvoiman vähäisyys ja että siksi tarvittaisiin lisää maahanmuuttoa. Väitteensä tueksi hän esitti tilaston siitä, että meillä on nyt vähemmän väkeä työmarkkinoiden käytettävissä kuin edellisen taantuman jälkeen.

Mutta mitä työvoiman tuonti auttaa, jos ei ole töitä edes nykyiselle väestölle?

Vartiaisen mielestä kysymys on kohtaanto-ongelmasta: sopiva käytettävissä oleva työvoima toimii houkuttimena työn tarjoamiselle.

Akavan edunvalvontajohtaja Maria Löfgren (oik.) kertoi tekkiläisille työelämän pelisääntöjen uudistamisen ongelmista. Kuvassa vasemmalla yksityisen sektroin asiamies Hanna Huotari.

Palkansaajien kannalta pelisääntökeskusteluja ei Löfgrenin mukaan ainakaan helpota se, että julkisuus on kääntynyt asentoon, jossa kaikki ammattiliittojen toimet tuomitaan. Silti pelisäännöt olisi saatava kuntoon, sillä työnantajien sitoutumisessa sopimusten ja lakien noudattamiseen on paljon toivomisen varaa.

Työnantajien vaatimuksena pelisääntöneuvotteluissa on työehtosopimuksen vastaisista laittomista lakoista seuraavien sakkojen tuntuva korottaminen, mikä tuntuukin äkkiseltään järkeenkäyvältä vaatimukselta.

– Mutta kun samanaikaisesti työnantajat itse voivat tehdä sopimusrikkomuksia ilman, että niistä seuraa mitään, vaatimus työntekijäpuolen rikkomusten kovemmista sanktioista ei enää tunnukaan kohtuulliselta, Löfgren sanoi.

Tammikuun alussa  valtakunnansovittelijana aloittanut Minna Helle valaisi tekkiläisiä siitä, millaisten asioiden kanssa sovittelijan toimistoa kannattaa lähestyä. Kuvassa Hellettä estradille saattelemassa TEKin kenttä- ja järjestöyksikön johtaja Joel Salminen ja neuvottelujohtaja Teemu Hankamäki.

– Bulevardilla ei ratkota riitoja olemassa olevien sopimusten juridisesta tulkinnasta tai laittomista lakoista, vaan intressiristiriitoja – siis sitä, miten saadaan tehdyksi uusia sopimuksia vanhojen päätyttyä, Helle sanoi.

Helle kertoi, että sovittelijalla on selkeät velvoitteet hoitaa tietyt edellytykset täyttäviä sopimusriitoja, jotka tuodaan soviteltavaksi. Sen sijaan ei ole ohjeita siitä, mitä sovittelijan pitää tehdä niin aikoina, kun hänen pöydällään ei ole työriitoja.

– On tietenkin tarpeellista perehtyä eri alojen tilanteisiin ja osapuolten odotuksiin, ja on myös mahdollista tehdä samalla riitoja ennaltaehkäisevää työtä.

Seminaariväkeä kiinnosti, millaisin edellytyksin sovittelijalle voitaisiin tuoda ratkottavaksi sellainen intressiristiriita, jossa palkansaajat haluaisivat työehtosopimuksen, mutta työnantaja ei halua edes neuvotella sopimuksesta. Tällainen tilannehan on ylemmillä toimihenkilöillä vielä esimerkiksi rakennus- ja kaupan aloilla. Selkää vastausta Helteellä ei vielä ollut takataskussa. Asiaan ehkä palataan.

VTT Akavan puheenjohtaja Iiro Auterinen esitteli työmarkkinavaliokuntien jäsenille VTT:n uutta työmarkkina-asemaa: vuoden alusta on siirrytty valtiolta yksityiselle sektorille. Henkilöstön asemassa ja työehdoissa riittää neuvoteltavaa.