Teknostressi on aikamme vitsaus
Teknologian kehittymisen piti helpottaa työntekoa ja vapauttaa aikaa luovalle ajattelulle. Vielä mitä, kuuluu kollektiivinen tuhahdus monella työpaikalla.
Kun viestit kulkevat yhä nopeammin, odotetaan myös yhä pikaisempia vastauksia. Kännykkä ja sähköposti kilpailevat huomiosta, eikä keskittyneelle ajatustyölle meinaa jäädä tilaa. Teknostressistä on tullut aikamme vitsaus.
Teknostressi tarkoittaa yksinkertaistettuna sovellusten ja laitteiden käytöstä johtuvaa stressiä ja henkistä kuormitustilaa. Termiä käytettiin ensimmäistä kertaa 36 vuotta sitten, jolloin sillä viitattiin järjestelmien kaatumisesta ja laitteiden temppuilusta johtuvaan ärtymykseen.
– Nykyään tekniikka toimii aika vakaasti, ongelmat ovat enemmän käyttäjäperäisiä, sanoo teknostressiä Tampereen yliopistossa tutkiva apulaisprofessori Henri Pirkkalainen.
Syypäät teknostressiin
Teknostressille on löydetty viimeisen kymmenen vuoden aikana monia aiheuttajia. Nyt eniten puhuttavat keskeytykset ja informaatiotulva.
Pirkkalainen kertoo tutkimustuloksista, joiden mukaan työpäivä keskeytyy kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Yhdestä keskeytyksestä palautumiseen menee minuutista jopa yli 20 minuuttiin.
– Keskeytysten määrä suhteessa työpäivän pituuteen on älytön. Seurauksena työn tehokkuus laskee ja työntekijän keskittymiskyky heikkenee, hän sanoo.
Keskeytysten määrä suhteessa työpäivän pituuteen on älytön.
Keskeytyksiä tulee ulkoa, kuten työkavereilta, alaisilta, esimieheltä ja pikaviestimistä, mutta ihminen on taitava keskeyttämään myös itse itsensä. Pirkkalaisen mukaan syynä voi olla esimerkiksi tyydytys, jota saa, kun pystyy vastaamaan kollegalle nopeasti.
Informaatiotulva kuormittaa. Pirkkalainen muistelee, että 15 vuotta sitten nettisivu päivittyi pari kertaa päivässä. Nyt meillä on älylaitteiden myötä koko maailma taskussamme. Some-kanavissa sosiaalista tulvaa riittää loputtomiin ja ne on rakennettu koukuttaviksi. Jos kanavia ei seuraa, saattaa stressata, että jää jostain paitsi.
– Pääkoppa pystyy sietämään vain tietyn määrän tietoa, mutta laitteessa potentiaali on rajaton. Meillä on pääsy valtavaan määrään tietoa, jota aivomme pyrkivät koko ajan lokeroimaan.
Myös epävarmuus omasta asemasta työyhteisössä stressaa.
– Sitä alkaa verrata itseään muihin: vastaavatko muut työviesteihin vapaa- ajalla, pitäisikö minunkin?
Yleinen ongelma
Teknostressi ei ole vain kevyttä kettuuntumista. Pirkkalaisen mukaan se liittyy sosiaaliseen kuormitukseen, uupumiseen ja pahoinvointiin työelämässä. Ongelmana on, että stressitekijöihin on vaikea puuttua.
Työpaikan kulttuurista esimerkiksi riippuu, miten nopeasti sähköposteihin oletetaan vastattavan.
– Työpaikoilla pitäisi sopia yhdessä, mitä välineitä käytetään ja milloin.
Teknostressi on hyvin yleistä. Määrä on Pirkkalaisen mukaan linjassa teknologian käytön määrän kanssa, mutta riippuu yksilöstä, kuinka pahaksi teknostressi voi mennä. Stressi kertyy salakavalasti vuosien ajan ja sitä voi olla vaikea tunnistaa itsessään.
Mitä voi tehdä?
Hoitokeinoja on tutkittu Pirkkalaisen mielestä yllättävän vähän. Keinot on haettu perusstressinhallinnan valikoimasta. Jotain kuitenkin tiedetään.
– Parhaiten teknostressistä selviävät ne, joilla on hyvät valmiudet käyttää teknologiaa ja jotka suhtautuvat teknologiaan positiivisesti. Lisäksi pitää olla keinoja taklata stressiä. Näitä ovat esimerkiksi avautuminen työkaverille, poistuminen hetkeksi tilanteesta ja ärsytyksen purkaminen vaikka sadattelemalla, Pirkkalainen sanoo.
Osalle voi tutkijan mukaan riittää, että muuttaa nettiselaimen ja somen yksityisyys- ja ilmoitusasetuksia sekä vähentää teknologian käyttöä arjessa.
– Ja tietysti tarvitaan muutosjohtamista ja koulutusta silloin, kun työpaikalla otetaan käyttöön uusi teknologia tai viestintäkanava.
Lopuksi Pirkkalainen haluaa painottaa, ettei teknologia ole vain kamala mörkö. Se helpottaa työntekoa.
– Ei nykytöitä voisi juurikaan tehdä ilman sitä. Teknologia mahdollistaa upeita asioita!
Lue lisää aiheesta Työhyvinvointi
Fiksumpi työpäivä
Miten tietotyötä pitäisi tehdä, jotta pysyisimme teknologian herroina, emme uupuisi ja tehotkin säilyisivät? Sami Paju ja Tapani Riekki Filosofian Akatemiasta ovat valmentaneet näitä asioita kohta kymmenen vuotta. Nyt opit on koottu yksiin kansiin Järki töihin -kirjaan.
Paju ja Riekki allekirjoittavat sen, että työelämän ongelma ei ole teknologia, vaan ihmisten tapa käyttää sitä.
Riekin kokemuksen mukaan töissä stressaavat usein keskeytykset ja sälä, joka vie kaiken ajan syvälliseltä ajatustyöltä. Stressiä aiheuttavat myös aikasyöpöt kokoukset, priorisoinnin vaikeus sekä epärealistiset aikataulut, joista seuraa riittämättömyyden tunnetta. Myös viestejä tulee liikaa, mutta olennaista tietoa ei löydä.
Pajun mukaan järkevämpi työnteko kannattaa aloittaa yksilötasolla, mutta myöhemmin on syytä tarkastella myös työpaikan kulttuuria.
– Jaamme kirjassamme nopeita ja helppoja kikkoja arkeen kiireen ja stressin keskellä. Autamme myös opettelemaan jatkuvaa reflektiota ja kehittämään omia työtapoja. Pidemmällä aikavälillä ne ovat kikkoja tärkeämpiä, Paju sanoo.
Riekin mukaan kirjan menetelmät eivät ole monimutkaisia, mutta monelle niiden ottaminen osaksi arkea on hankalaa.
– Monet toteavat, että hyvältä vaikuttaa, mutta aika ei riitä opetteluun. Olemme autopilotin vietävissä enemmän kuin tajuamme. Vaikka tiedämme, mikä meille on hyväksi, rutiineja on vaikea muuttaa.
Psykologiassa ajattelu yksinkertaistetaan kahteen tapaan: analyyttiseen ja intuitioon.
– Usein menemme arjessa intuitiolla, vaikkei kannattaisi. Illalla ei kannata lukea sähköpostia, jos se johtaa siihen, että hoitamattomat tai tulevat työasiat jäävät pyörimään mieleen ja haittaavat nukahtamista tai unen laatua, Riekki sanoo.
– Testaa, jäätkö paitsi mistään olennaisesta, jos et lue iltaisin sähköpostia. Parin viikon testin jälkeen reflektoi tilanne, Paju ehdottaa.
Kokeile näitä:
Vinkit jakoi Sami Paju ja Tapani Riekki.