Tuotteistaminen on kova laji

Kuvassa: Työryhmä Ilkka Jutila, Pirjo Sallinen, Juha Lehtinen, Taina Tjäder ja Manja Ahola palkittiin hormonikierukan kehittämisestä menestystuotteeksi Suomalaisella insinöörityö­palkinnolla.

Joskus on ollut itku silmässä, hormonikierukan kehitystyötä Bayerissa vuodesta 1992 johtanut diplomi-insinööri Pirjo Sallinen kertoo. 

Tunteet nousivat pintaan, kun ideaa hormonikierukan jatkokehityksestä ja tuotteistamisesta piti myydä talon sisällä Leiraksen uudelle saksalaiselle omistajalle.

– Ylin johto oli projektin takana, mutta jatkuvasti tuli myös vastaan ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet tuotetta ja sen vaatimaa aikaa vievää kehitys- ja testaustyötä. 

Sallinen sanoo, että idea piti kaupata yhä uudelleen ja uudelleen. 

– Toistin samoja asioita kerta toisensa jälkeen. 

Ensin projektia vetänyt Sallinen reissasi Turusta Saksaan, mutta kun väliä sai sahata useamman kerran viikossa, hän muutti Berliiniin. 

Sallisella oli koulutuksen tuomaa kykyä analyyttiseen ja systemaattiseen otteeseen. Varmasti sisuakin. Niinpä työhulluksi itsensä määrittelemä nainen istui projektikokouksen toisensa jälkeen, laati raportteja ja veti kansainvälistä työryhmää kohti päämäärää.

Elettiin 2000-luvun alkua. Paineet olivat kovat: organisaatiossa tapahtui muutoksia, ihmiset vaihtuivat, tuli uusia ideoita, prioriteetit muuttuivat. 

Hän muistaa kokouksen, jossa jostain asiasta ja sen vaatimasta ajasta nousi jälleen kova rutina. Lopulta – Sallisen riemuksi – puheenjohtaja ratkaisi tilanteen toteamalla, että ymmärtäkää nyt, tämä ottaa aikaa. 

– Turhautuminen on osa tätä työtä, Sallinen sanoo nyt tyynesti. 

Miljardi rikki!

Idea hormonikierukasta oli ollut olemassa jo pari vuosikymmentä. Professori Tapani Luukkainen oli kehitellyt hormonipohjaista kierukkaa yhteistyössä amerikkalaisen Population Councilin kanssa sekä Kätilöopistolla 1970-luvulla. 

Vaikka myyntilupa tuotteelle oli hellinnyt vuonna 1990, pilottivaiheen ja sitten täydet viisi vuotta kestäneiden kliinisten tutkimusten jälkeen, kierukkamarkkinoita hallitsi kuparikierukka.

Läpimurron hormonikierukalle raivasi vasta vuosia myöhemmin Sallisen vetämä ryhmä. FT Manja Ahola, TkL Taina Tjäder, DI Ilkka Jutila ja farmaseutti Juha Lehtinen tuotteistivat hormonikierukan Sallisen johdolla myyntimenestykseksi.  

Nyt Bayer – matkan varrella Schering ehti ostaa Leiraksen ja Bayer Scheringin – on lanseerannut markkinoille jo kolme erilaista kierukkaversiota sisältävän tuoteperheen. Sarjan ensimmäinen ehkäisin on ollut Suomen lääketeollisuuden suurin yksittäinen vientituote jo vuodesta 2001. Viime vuonna koko tuoteperheen maailmanlaajuinen myynti ylitti maagisen miljardin euron rajan.

– Ei sitä osattu kuvitellakaan, että tästä näin suuri menestys tulisi, tuotteen parissa Turussa  jo 27 vuotta toiminut tuotannon projektipäällikkö Lehtinen sanoo. 

Yksi menestystarinan merkkipaaluista oli se, että lähes manuaalisesta tuotannosta päästiin nykyisen mittakaavan prosessiin. 

– Päättäjät piti vakuuttaa valmistusmenetelmien ja tuotannon vaatimien investointien tarpeellisuudesta hyvissä ajoin, sillä räätälöityjen koneiden ja automaation kehittäminen otti aikansa, Lehtinen kertoo. 

Painetta lisäsi se, että kierukan asetin oli vasta kehitysvaiheessa, kun massavalmistuskoneita suunniteltiin. 

Ideointi vaatii aikaa ajatella

Projektista vastaava Sallinen kiittää menestyksestä työryhmää, mutta lisäksi kymmeniä muita työhön osallistuneita. Myös tuotteiden farmaseuttis-kemiallisesta kehityksestä vastaava Ahola painottaa tuotekehityksessä yhteistyön merkitystä.

– Tämä on tiimityötä, jossa tarvitaan eri alan asiantuntijoita. Tiimissä on tärkeää arvostaa jokaisen jäsenen osaamista, yksin tähän ei kukaan pystyisi. 

– On siis osattava kuunnella muita, kehityspäällikkönä toimiva Tjäder täydentää.  

Vaikka kaikki korostavat tiimin merkitystä, Tjäder muistuttaa siitäkin, että kun asioita katsoo läheltä, sokeutuu. Silloin, yllätys, yllätys, loistoidea voikin tulla joltain ulkopuoliselta.   

– Omat ideani ovat syntyneet lentokoneessa, bussissa ja autoa ajaessa, eivät koskaan kännykkää räplätessä tai tietokoneen ääressä, asettimen kehittämisestä vastaava Jutila puolestaan kertoo.

Hän korostaa ideoinnissa sitä, että aivoille pitää antaa hiljaisuutta ja ihmiselle aikaa ajatella. 

Innovointi vaatii Jutilan mielestä ennen kaikkea rohkeutta.

– Uskallus kokeilla on innovaatioprosessin ydin.

Aivoille pitää antaa hiljaisuutta ja ihmiselle aikaa ajatella

Ahola ja Tjäder pitävät onnistumisen kokemuksia oman motivaationsa kannalta ensiarvoisina. 

– Ne palkitsevat, osoittavat suuntaa ja antavat uskoa tulevaisuuteen, naiset sanovat.  

Tjäder kertoo kokeneensa erityisen hienona sen luottamuksen, jota tuoreelle diplomi-insinöörille osoitettiin uran alkuvaiheessa.

– Vastuulleni annettiin ehkäisimen kehoon jäävien komponenttien materiaalimuutokset. Siitä ei ollut talossa aiempaa kokemusta, mutta Leiraksen silloinen tuotekehitysjohtaja uskoi asian hoitooni. 

Turhauttaviakin tilanteita on tullut vastaan.

– Uuden luominen on aina riski. Takaiskuja tulee, mutta sitkeä työ ja usko omaan tekemiseen auttavat eteenpäin. Haastavinta on saada asioista päättävät uskomaan, että hyvä tästä tulee, vaikka prototyypissä onkin vielä puutteita, Jutila toteaa. 

Jo 40 miljoonaa käyttäjää 

Kun näyttöä tuli, tuotekehitys ja markkinointi sai yhtiöltä kiitettävästi resursseja. Ison yrityksen tuki  sinetöi menestyksen. 

Nyt hormonikierukkaa on käyttänyt jo 40 miljoonaa naista. Merkittäviä kilpailijoiden tuotteita ei Euroopassa eikä Yhdysvalloissa oikeastaan ole. Kiinassa ja Intiassa on sikäläisiä hormonikierukoita, mutta niiden käyttö rajoittuu lähinnä kotimarkkinoille.  

Sallinen johtaa kierukkaprojekteja jatkossa kotimaassa. Saksan pesti oli aluksi kolmivuotinen, mutta venähti lopulta 14 vuoden mittaiseksi. 

– Olin Berliinissä näköalapaikalla ja työ oli antoisaa, mutta yhä useammin huomasin kaipaavani kotiin. Viime lokakuussa sitten palasin.    

Sallisen työryhmä palkittiin huhtikuussa Suomalaisella insinöörityöpalkinnolla. Kunnianosoitus noteerattiin myös Berliinissä. Palkintojenjakotilaisuuden jälkeen Saksaan työmatkalle lähtenyttä Pirjo Sallista odottivat Bayerilla kakkukahvit ja onnittelut.

Villit ideat portfolioon

Vau! Äsh, ei. Se, mikä saa aikaan tunnetta, kannattaa noteerata. Se voi tuottaa loistoidean! 

Me puhumme luovuudesta yhtenä asiana, vaikka oikeesti se on kymmenen asiaa. Se on osittain sitä, mitä meillä on aivoissa. Se on sitä, mitä meidän välillä tapahtuu. Se on, mitä tapahtuu organisaatiotasolla. Kun eri asiat poukkoilevat toisiaan kohtaan. Se on systeemitasolla. Ja ne on kaikki kytköksissä, mutta kaikki erillisiä. Se on miltei mahdoton vangita. 

Näin professori Alf Rehn määrittelee luovuutta Luova laboratorio -kirjassa – hmm… aika vaikeaa. Mutta voisiko organisaatiossa luovuutta, innovatiivisuutta, kuitenkin jotenkin herätellä? 

Huomaa signaalit

Jos yritys aikoo olla innovatiivinen ja pysyä hengissä, innovaatiojohtamisen professori Liisa Välikangas kehottaa sitä pitämään silmänsä auki ja mielensä avoimena.

– Kannattaa etsiä edelläkävijäesimerkkejä, katsella vaikkapa startupeja. Kiinnitä huomio erityisiin ja eriskummallisiin ilmiöihin ja asioihin. Pysähdy tutkimaan sitä, mikä herättää tunteita, positiivisia tai negatiivisia, sillä ei ole väliä.  Vau, tuo on hieno juttu! Äsh, tuosta nyt ei tule mitään! Havainnoista voi olla hyötyä omalle liiketoiminnallesi.

Opi tekemällä

Aalto-yliopistossa ja Hankenilla toimiva Välikangas muistuttaa, että yrityksissä tarvitaan osaamisen päivitystä siitä yksinkertaisesta syystä, että maailma muuttuu vinhaa vauhtia. Teollinen internet, 3D-tulostus, robotiikka, lohkoketjut, lisätty todellisuus…  Yrityksellä on oltava käsitys siitä, missä mennään. 

Koska huomisen liiketulosta ei tehdä tämän päivän tuotteilla, strategiaa pitää jatkuvasti päivittää.

– Jos odotetaan sitä hetkeä, kun on pakko tehdä muutos, niin ollaan jo myöhässä.

Välikangas sanoo tunnistavansa innovatiivisen yrityksen siitä, että käytäviltä kuuluu naurua.

Innovaatioprofessorin mielestä nykyinen strategia kannattaakin haastaa kokeiluportfolion avulla.

– Pitää mennä mukaan kokeilemaan uutta, tekemällä oppii parhaiten, Välikangas kannustaa.

Hän kehottaa kuuntelemaan työntekijöiden, asiakkaiden ja partnereiden ajatuksia – johto ei huomaa kaikkea.

– Jos joku tekee tai ehdottaa jotain erilaista, ei kannata katsoa sitä alaspäin, vaan rohkaista: Onpa mielenkiintoista. Tuota voisi kokeilla!

Kun hyvä idea on syntynyt, ja siitä on saatu 
kokeilemalla lupaavia tuloksia, tarvitaan rohkeutta.

– Uskalletaanko sitoutua uuteen tapaan toimia? Usein tarve muutokseen tunnistetaan, mutta tarvittavia toimenpiteitä ei syystä tai toisesta rohjeta tehdä. Johto voisi tuossa tilanteessa miettiä, mitä uusi johtoryhmä sen paikalla tekisi. Johtajat voisivat silloin kokeilla vaikka tätä: kävellä ovesta ulos ja tulla takaisin sisään – ja tehdä ne vaikeat päätökset itse.

Iloakin pitää olla. Välikangas sanoo tunnistavansa innovatiivisen yrityksen siitä, että käytäviltä kuuluu naurua.

Innosta, älä unohda

Millä konsteilla organisaatioon luodaan ideoita pursuava, innokas ilmapiiri?

Innovaatioprofessori Erkki Ormala Aalto-yliopistosta kannustaa organisaatioita kohti innovatiivista kulttuuria selvillä askelmerkeillä. Ideointi on asetettava tavoitteeksi, ideat on nostettava esiin ja niistä on palkittava. 

– Firman tavoitteissa on tuotava esiin, että organisaatiossa pyritään innovatiivisuuteen. On julkistettava periaate, että haluamme katsoa tulevaisuuteen ja kannustamme henkilöstöämme ideointiin. Tavoiteasetannassa on oltava nähtävillä elementtejä, jotka selvästi osoittavat tämän pyrkimyksen – ja sen, että kaikkien kontribuutiota tarvitaan, Ormala sanoo. 

– Tiimille voi esimerkiksi antaa tehtäväksi innovatiivisten ideoiden tuottamisen ja palkita niistä sitten tulospalkkion yhteydessä.   

Jos ja kun uusia ideoita alkaa syntyä, niistä on annettava palautetta.

– Jos mahdollista, idean esittäjä otetaan – pääsee! – mukaan jatkokehitystyöhön.

Ormala myös muistuttaa, että tehtyjen ehdotusten unohtaminen sanaa sanomatta on ilman muuta vikatikki.

– Mikä olisi sen masentavampaa?

Juhlista ja palkitse 

Menestyksestä sen sijaan pitää riemuita ja onnistumisia juhlistaa.

– Aasiassa ja Yhdysvalloissa yritykset julkistavat usein hyvinkin näyttävästi vuoden aikana syntyneet parhaat ratkaisut ja jakavat niistä rahapalkintoja. Menettely voi tuntua meille vieraalta, mutta tuohon suuntaan Suomessakin pitäisi mennä. 

Ormala kannustaa kehittämään omalle alalle ja yritykselle soveltuvia tunnustusmekanismeja.

– Aloittaa voi vaikka toimitusjohtajan kiitoksilla.

– Yksilöiden lisäksi on hyvä palkita menetyksellisesti toimineita tiimejä, se luo pitkälle kantavaa me-henkeä.

Ilo irti yhteisideoinnista

Vanhus, peitto, viihdyttää. Kehittäkää näistä tuote tai palvelu. Aikaa on 20 minuuttia. Sen jälkeen pitchataan. 

Näin reippaasti alkaa yhteisideointi tutkijatohtori Anna-Maija Nisulan ja professori Kirsimarja Blomqvistin johdolla.

Voi hyvin kuvitella ryhmässä syntyvän hämmennyksen. 

– Mutta on siellä ollut myös hillittömän hauskaa, Nisula kertoo.

Nopeaa luottamusta tutkinut Blomqvist ja organisaation luovuutta tietojohtamisen väitöskirjassaan selvittänyt Nisula kehittivät työkalun, jota voi hyödyntää erityisesti yhteisideoinnissa. Työnimellä Co-Ideate kulkevalla menetelmällä tavoitellaan radikaalisti uusia ideoita. Menetelmässä yhdistyvät nopeassa kohtaamisessa kehittyvä luottamus sekä improvisaation olemukseen kuuluvat spontaanius eli ennakoimattomuus, nopeus ja rohkeus.

– Potentiaalisia ideoita on jo syntynyt, ja sopivassa kontekstissa niistä voi hyvinkin kehittyä innovaatioita, Nisula sanoo ja antaa pari esimerkkiä: Nukkujan unenlaatua mittaava ja siihen reagoiva tyyny. Tai mobiilisovellus, jolla epäsäännöllisillä tuloilla elävän verotus kumuloituu aina tulojen mukaan.  

Random-elementeillä stimuloidaan ajattelua

Co-Ideate-menetelmässä liikkeelle lähdetään yleensä vain kolmesta sanasta: yksi kuvaa kohderyhmää, toinen on esine ja kolmas toiminto. Kolmen sanan kombinaatio valitaan summassa, sillä on tärkeää, ettei sanoilla ole kovin ilmeistä liittymäkohtaa toisiinsa. 

– Tarkoitus on vähän shokeerata niin, että päässä lyö hetken tyhjää, Nisula sanoo.

Ilmiselvästi yhteen kuuluvat sanat johtaisivat johonkin järkevään, mutta kun tuodaan yhteen elementtejä, joilla ei ole keskenään havaittavaa yhteyttä, se edistää uusien ideoiden syntymistä. 

– Hämmennys pakottaa ihmisen heittäytymään erilaiseen moodiin. Se on ikään kuin rutiinien rikkoja, jonka kautta voi saavuttaa uudenlaisia näkemyksiä, Nisula selvittää. 

Uutta ei synny otsa rypyssä

Epätavanomainen sanayhdistelmä tuo yhteisideointiin ja -kehittämiseen leikkisyyttä. 

– Silloin syntyy aivan kreisejä juttuja. Ja se on tärkeää, sillä otsa rypyssä puurtamalla ei synny radikaalisti uutta. Luovuuteen liittyy leikkimieli, kokeileminen ja hullujen ideoiden yhteensovittaminen. Ollaan ikään kuin löytöretkeilemässä, Nisula kuvailee. 

Luovuudelle otollista ilmapiiriä edistää myös se, että ollaan entuudestaan tuntemattomien seurassa.

– Kun törmäytetään toisilleen vieraita, saadaan ryhmän jäsenet rohkeammiksi.

Se karsii Nisulan mukaan myös ennakko-odotukset eikä esimerkiksi työpaikalta tuttu ryhmädynamiikka paina päälle. 

– Jos tiedetään, että meidän työyhteisössämme suositaan sovinnaisuutta, on hankalaa lähteä revittelemään. Ja, siinäpä onkin sitten vaikeaa synnyttää mitään radikaalisti uutta. Ryhmäpaineen purkuun auttaa joskus jopa se, että jätetään joukosta esimiehet pois.  

Luottamus on ideoinnille tärkeää, sillä se mahdollistaa alttiiksi asettumisen ja hiljaisen, kokemusperäisen tiedon jakamisen. Co-Ideate-tilanteessa tarvittava nopea luottamus voi syntyä Blomqvistin mukaan välittömästi. Luovaan vuorovaikutukseen liittyvän nopean luottamuksen syntymisen mekanismeista on kuitenkin vielä varsin vähän tutkimusta. 

– Sen syntymiseen voivat vaikuttaa muun muassa toisen eleet, ilmeet, innostuneisuus, hyväntahtoisuus tai asiantuntijuus.  Nopeatempoinen ja leikkisä Co-Ideate-menetelmä luo turvallisen tilanteen, missä toisilleen vieraat osallistujat voivat kokemusperäisesti oppia nopean luottamuksen rakentamista, Blomqvist sanoo. 

Heitä se ensimmäinen ajatus

Jos muiden kritiikki on kovaa, niin itseen kohdistuva arvostelu on usein sitäkin ankarampaa. Ihminen tyrmää usein omat ideansa jo ennen kuin ehtii tuoda niitä julki.

Siihen ongelmaan tepsii nopeus ja aikapaine.

– Nopeus liittyy improvisaatioon, se on intuitiivisen ideoinnin kulmakivi, Nisula toteaa. 

–  Koska improvisaatio on spontaania ja nopeaa toimintaa, siinä ei ehdi analysoida tai kritisoida omia ajatuksiaan: vastaus toisen repliikkiin pitää tulla oitis. 

Nisula tietää monen ajattelevan, ettei minusta olisi tuohon. 

–  Yllättävässä tilanteessa ihmiset kuitenkin löytävät itsestään uusia ulottuvuuksia. Samoin opitaan toisista. Improvisoitaessa näkee, miten toinen reagoi, toimii ja tekee – se voi erota aika paljonkin siitä, miten hän kertoo toimivansa.

• Lainaukset: Sami Mikkola ja Martta Tervonen. 2016. Luova laboratorio. 15+1 tietä luovuuteen.