Hain Tekniikan akateemiset TEKin hallituksen tukemana Akavan uudeksi puheenjohtajaksi, mutta en tullut valituksi. Tämä oli pitkä ja raskas prosessi, mutta samalla opettava kokemus, josta on toivoakseni hyötyä myös TEKille ja tekkiläisille.
Keskustelin hakuprosessin aikana kaikkien Akavan jäsenjärjestöjen hallitusten kanssa. Olen nyt entistä vakuuttuneempi siitä, että edunvalvontajärjestöjen kehitystyö ei lopu, koska jäsenistön käsitykset ja vaatimukset liittojen toiminnasta muuttuvat.
TEKin toiminnanjohtajana tulen jatkossakin keskustelemaan ja kirkastamaan, mitkä ovat ne edunvalvonnalliset muutokset, joita erityisesti korkeastikoulutettujen kannattaisi painottaa työelämän muutoksessa. Jo nyt ajankohtaisilta vaikuttavat esimerkiksi etätyö, siihen liittyvät vastuukysymykset, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen.
Haluan myös vaikuttaa siihen, että kaikki suomalaiset palkansaajat tavoittavat nykyistä korkeamman elintason. Sen voimme saavuttaa ainoastaan tekemällä lisää työtä, koska vain talouskasvulla pystymme ylläpitämään nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Ykköstavoitteena voi pitää, että työllisyysaste nousee 80 prosenttiin kaikissa palkansaajaryhmissä.
Lisäksi pitää varmistaa, että työvoiman saatavuus on turvattu kaikilla aloilla. Se edellyttää koulutuksen läpäisyn parantamista ja täydennyskoulutuksen ja työn ohessa oppimisen merkittävää lisäämistä. Myös ulkomaisia osaajia ja opiskelijoita tarvitsemme tänne enemmän.
Korkeakoulutettujen ostovoimakaan ei ole kehittynyt 2000-luvulla toivotulla tavalla. Meidän on varmistettava koulutetun keskiluokan ostovoiman positiivinen kehitys ja alennettava ansiotuloverotusta kaikissa tuloluokissa EU15-maiden tasolle.
Tehtävää on siis vielä paljon. Vain yhdessä voimme onnistua.
Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin TEK-lehdessä 5/2022.
