Työaikalain uudistus on parhaillaan ministeriön valmistelussa. Uudistus kulkee nimellä työaikalain kokonaisuudistus, mutta tälle hallitukselle tunnusomaisen aikataulun tiukkuuden takia uudistus lienee nimeään vaatimattomampi. Selvitystyö aloitettiin vasta syyskuussa, ja valmista lakitekstiä pitäisi olla jo kesäkuussa.
Voimassa oleva työaikalaki ei sovellu kovin hyvin asiantuntijatyöhön ja vielä vähemmän uusiin työnteon muotoihin. Lähtökohtaisesti laki tunnistaa sen piiriin kuuluvaksi työksi vain työn, joka tehdään työnantajan työnjohdon alaisuudessa, hänen välineillään ja tiloissaan.
Nykylain voimassa ollessa esimerkiksi kotona ja matkalla tehtävä työ jää usein noteeraamatta työajaksi, vaikka sellaisen työn määrä on merkittävä. TEKin jäsenten tekemän, korvaamatta jäävän työn määrä vaihtelee yksilöllisesti, toimialoittain ja tehtävän mukaan. Työmarkkinatutkimuksessa raportoidut viikkotyömäärät ovat ilahduttavasti lähentyneet 40 tuntia, mutta yksilötasolla 200 korvaamatonta tuntia vuodessa ei ole edelleenkään harvinaisuus.
YLEMMILLE TOIMIHENKILÖILLE OIKEUS MÄÄRITELTYYN TYÖAIKAAN
Varovaisestikin arvioiden ylempien toimihenkilöiden yhteensä tekemän korvauksettoman lisä- ja ylityön sekä saamatta jäävän matka-ajan palkan arvo lasketaan miljardeissa. Taloudellisessa mielessä tämä on työelämän epäsäännönmukaisuuksista suurimpia, jonka rinnalla työtaistelujen aiheuttamat kustannukset kalpenevat, jälkimmäisiä luonnollisesti mitenkään puolustelematta.
Lakoissa kului vuosina 2006-2015 keskimäärin 90 000 työpäivää vuodessa. Jos yhden päivän arvoksi lasketaan tuhat euroa, niin kokonaismenetys on suuruusluokkaa 100 miljoonaa euroa vuodessa.
Olennaisinta työaikalain uudistamisessa on, että kaikilla palkansaaja-asemassa olevilla – mukaan lukien ylemmät toimihenkilöt – on oikeus määriteltyyn työaikaan sekä siihen, että kaikki työ lasketaan ajasta ja paikasta riippumatta ja että työaika voi joustaa myös työntekijän tarpeista lähtien, itse työntekoa tarpeettomasti haittaamatta.
Myös työaikoja koskevan paikallisen sopimisen tulee tapahtua työehtosopimusten puitteissa. Vain siten meillä on mahdollisuus puolustaa sitä, että työajoissa vallitsisi työntekijän näkökulmasta kohtuus.
