Työmatkat ja lapsiperhearjen voi yhdistää

|
Uutinen
Kuuntele

Uskalla asettaa omat rajasi ja pitää ne. Välillä on syytä myös palautua, vaikka työ olisi kuinka koukuttavaa.

Työn ja perheen yhdistäminen onnistuu Suomessa yhä paremmin. Tästä kuuluu kiitos 2010-luvulla yleistyneille työaikajoustoille, ilmenee Väestöliiton maaliskuussa julkistamasta Työ ja perhe ne yhteen soppii? -perhebarometrista.

Korkeasti koulutetut tekevät kuitenkin ikävän kuprun kaunistuviin tilastoihin. He kokevat perusasteen koulutuksen saaneita harvemmin onnistuvansa erittäin hyvin työn ja perheen yhteensovittamisessa. Näin siitä huolimatta, että työaikojen joustoedellytykset näyttävät lisääntyneen juuri heillä.

Tiia Sorsa

Väestöliiton tutkija Tiia Sorsa arvioi yhdeksi selitykseksi koulutettujen muita tiukemman itsekriittisyyden. Onnistumisen kokemuksien seula on ehkä jo kouluajoilta tiuhempi kuin muilla ja työn tavoitteet siksi korkealla.

Terveystalon työterveyspsykologi Annamari Heikkilä taas kertoo havainneensa globaaliksi muuttuneen työskentely-ympäristön lisäävän koulutettujen kuormituksen kokemuksia.

Kansainvälisen työmatkailun arkipäiväistyminen nostaa myös paineita. Vierailla mailla saattaisi toisaalta olla mahdollista ladata akkuja arkea varten, mutta harva osaa hyödyntää tilaisuutta. 

Päin vastoin, poissaolo saa paitsi ikävöimään rakkaita, myös tuntemaan syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Toisessa maassa, vieraassa kaupungissa, yksin hotellissa on aikaa pyöritellä asioita mielessä.

KTT Liisa Mäkisen Tampereen yliopistossa vuoden 2016 lopussa tarkistettu väitöskirja osoitti, että matkustamista vaativa työ haastaa juuri lapsiperheiden vanhemmat.

Tasapaino vaatii itsekuria

Terveystalon työterveyspsykologin Annamari Heikkilän asiakkaista monet ovat tietotyöntekijöitä, ja he tuovat vastaanotolla usein esiin globaalisuuden haasteet. Toiminta eri aikavyöhykkeillä ja kansainvälisissä verkostoissa, joissa joku on aina jossain hereillä, lisää vaatimusta 24/7 läsnäolosta.

Annamari Heikkilä

Tasapainon löytäminen työn ja perheen välillä vaatii Heikkilän mukaan kykyä johtaa itseään, säädellä omaa toimintaa, jämäkkyyttä kieltäytyä tarvittaessa uusista haasteista ja vastustaa työn imua, vaikka se olisi miten inspiroivaa.

– Kukaan ei voi raataa pitkiä aikoja 12 tuntia putkeen. Välillä pitää palautua. On uskallettava asettaa omat rajansa ja pitää ne. Oman hyvinvoinnin johtaminen on äärimmäisen tärkeä taito.

Heikkilä luonnehtii ihmisiä hypersosiaalisiksi. Kanssakäymisen tarve jää vajaaksi, kun emme enää olekaan töissä kasvokkain vaan etänä. Me-hengen haalistuminen on yksi kuormitustekijä lisää.

– Kysyin hiljattain eräältä it-johtajalta, miten etäjohtaminen sujuu. Hän vastasi sen olevan haastavaa. Toki yhteistyö toimii niinkin, mutta luottamus rakentuu kasvokkaisissa tapaamisissa. Vuorovaikutuksen siirtyminen verkkoon lisää kuormittavuutta erityisesti vaativissa asian­tuntijatehtävissä.

Hyvä johtajuus keventää kuormaa

Korkeammin koulutetut perheellistyvät nykyisin muita koulutusluokkia useammin, mutta työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet ovat yksi merkittävimmistä syistä, miksi lastenhankintaa lykätään. Työn kuormittavuus on suomalaisvanhempien mielestä suurin työn ja perheen yhteensovittamista hankaloittava tekijä. 

Noin joka kymmenes isä ja hieman useampi äiti kertoo jättäneensä hakematta tai ottamatta vastaan heille tarjottuja vaativampia työtehtäviä lastenhoitovastuiden vuoksi. Suuri enemmistö silti kokee, ettei lapsen hoito ole haitannut urakehitystä.

– Työnantajilla on iso rooli. Joissain ammateissa työaikoja ja työn vaatimuksia on vaikea muuttaa perheystävällisemmiksi, mutta jo pelkkä ymmärrys ja työyhteisön tuki näyttäisivät auttavan, Sorsa toteaa.

Brysselistä on turha enää stressata, onko uimapuku pakattu yläasteikäisen liikuntatunnille mukaan vai ei.

Monen menestyjän helmasyntejä ovat perfektionismi ja yksin pärjäämisen tarve. Heikkilä neuvoo hellittämään ja asettamaan rimaa sopivammalle korkeudelle. Asioilla on tapana järjestyä, jos perheen dynamiikka on muuten kunnossa ja asioista puhutaan ja sovitaan. On mietittävä jo ennen työmatkoja, kuka on milloin missäkin ja laadittava sen mukaan aikataulut ja kännykkään muistutukset. Teineille voi myös vastuuttaa tehtäviä.

– Brysselistä on turha enää stressata, onko uimapuku pakattu yläasteikäisen liikuntatunnille mukaan vai ei. Ulkopuolista apua voi ja saa pyytää. Tarjolla olevat, arkea helpottavat palvelut on kehitetty ostettavaksi.

Yrityskulttuurien tulisi ottaa huomioon arjen kuormitustekijät. Heikkilän mukaan käytännöt vaihtelevat paljonkin organisaatioiden välillä. Aloittaa voi peruskuvioista kuten toimenkuvien ja tavoitteiden määrittelystä, jotta kaikki tietäisivät, mitä heiltä odotetaan.

– Hyvällä johtamisella on valtavan suuri merkitys työntekijöiden paineensiedolle ja työhyvinvoinnille. Työhyvinvointi luodaan työn ääressä. Se ei ole vain kokiksen, pitsan ja liikuntaseteleiden tarjoamista. Ylimääräiset palvelut ovat kirsikoita kakun päällä. Itse työ on organisoitava niin hyvin ja mielekkäästi, että sen tekemisen tavat ja ihmisten välinen vuorovaikutus toimivat, Heikkilä summaa. ×

 

Näin pidät työkuormituksen kurissa

  1. Opettele johtamaan itseäsi. Selvitä, mitä tehtäviisi oikeasti kuuluu ja mitä sinulta odotetaan. Etenkin asiantuntijatehtävissä tämä jää usein määrittelemättä.
  2. Lopeta kiireestä puhuminen ja keskity asiaan kerrallaan. Kiireen tunnun väheneminen parantaa työn laatua, tuloksellisuutta ja työhyvinvointia. Multitasking on vuonna 2020 jo vanhanaikaista.
  3. Opettele irtautumaan töistä. Rakenna itsellesi esimerkiksi rutiineja, joilla saat ajatukset pois työasioista: sulje tietokone, laita kännykkä äänettömälle, lue sähköpostia vain virka-aikana.
  4. Rentoudu. Välillä voi olla tekemättä yhtään mitään.
  5. Tee vapaa-ajalla asioita, joista saat taidonhallintakokemuksia. Opettele uutta, ärsytä älynystyröitä. Mielekkäiden asioiden harrastaminen on yksi tärkeimpiä palautumiskeinoja.
  6. Sosiaaliset suhteet, elämästä nauttiminen, liikunta, ulkoilu, luonto ovat hyvän elämän perusedellytyksiä. Koronavirus on opettanut meille, että elämä ei ole vain suorittamista.
  • Lähde: Annamari Heikkilä, Työterveys­psykologi, Terveys­talo